Olen ollut kauan raittiina käyden AA:ssa. Viime kuukausina olen lopen kyllästynyt lähes kolmen tunnin jaarituksiin menneiden viinahöyryisten muistojen kuuntelemiseen. Minua pelottaa, kun AA on ruvennut ällöttämään. Kuitenkin raittius on minulle elinehto. Onko pääkaupunkiseudulla ryhmää, jossa voisi imeä itselleen ohjelman hengellistä (ei uskonnollista) antia?
raittius
rasittaa
151158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
No joo kokeile mikä tuntuu hyvältä. Jos nuo uskovaiset pyrkii osingoille niin kokeile: http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
Kas tuo eräs kirjaiyhdistelmä on vaan join osa jälkihoitomuota, ei mitään tekemistä sillä ole minkään virallisen instanssin kaa, se vaan on olemassa.
Samankaltaista ja ainakin erityylistä "terapiaa" saapi ihan a-klinikoilta. Silloin ei ainakaan tarvitse lupautua mihinkään uskonnolliseen juttuun.
kun samat jampat aloittaa sen jorinan missä ensin ollaan 20min lataamossa ja sitten 30min kentällä ja sitten kiitetään raittiista päivästä...ja sitten seuraava jamppa jatkaa sitä samaa jorinaa ja ääneen ajattelua missä ei monasti ole mitään tolkkua.
Jos kokee vertaistuen tärkeäksi kannattaa käydä monissa paikoissa niin 'voi' löytää sopivan itselle.
Se kokonaisuus ei vaan toimi kun porukassa on 70v keijoja jotka on vetänyt 50vuotta kossua joka päivä ja puistopenkki on ollut olohuone ja sillan aluset makuuhuone ja sit on porukassa 25 jeppe joka on työelämässä ja haluaa pelastaa itsensä tuolta kaikelta. Niin ja sit on se välimaasto ne nelikymmpiset jotka on nupin takia varhaiseläkkeellä ja jutut on sen mukaisia.
Ei pysty
itselläni ei ole koskaan vaikeuksia kuunnella toisia alkoholisteja ja en vielä ole kuullut samoja jaarituksia.meillä on rajattu aika puheenvuoroille 15 min ja ihmiset tottuvat tähän, kummien käyttäminen aktiivista meillä sekä me teemme yhdessä muutakin kuin istumme ryhmässä,eilen olimme teatterissa, ensi viikolla lähetään porukalla ulos syömään, käydään uimassa, tehdään yhdessä tästä elämästä virkistävä, vierailemme toistemme kotona pidämme ns.kotipalaveria.olemme siis ihmisiä toisillemme tai niinkuin jope ruonansuu laulaa:ollaanko me enkeleitä toisillemme, elämä maittaa ja raittiutta tulee joka päivä lisää.kiitos tästä raiittiista päivästä
sieltähän niitä löytyy jos mistä. sulla on todella vara valita, sen tiedät kyllä. joka päivä ja aamuin illoin, ihan miten omaan kalenteriin sopii. itse tiedät parhaiten kuinka paljon ja kuinka usein.
mulle suositeltiin alussa käymään niin usein kuin vaan suinkin ja se tarkoitti yleensä kolme kertaa viikossa. se toimi ihan hyvin kuukausia ja siitä sitten käyntimäärät harveni ja nyt käyn jos siltä tuntuu eli hyvin harvoin.
ja jos ei löydy sopivaa nii sitte pitää ryypätä. se on ihan normaali tekosyy. mutta se ei pitemmän päälle toimi. se on meillä kaikilla tiedossa.
totta on, että harva jaksaa kuunnella samaa piiiitkää jorinaa aina vaan uudestaan vastaanottavaisin mielin, jos sellaiseen turisijaan törmää. siedätyshoitoahan se on mutta jotain rajaa siinäki.
sulla on siis todella suomen parhaat olot valita ja kiertää eri paikoissa, käytä hyödyksesi ja auta myös muita kolleegoitasi vaihtelulla.
on ihan normaalia, että välillä tympii. oli sitten ihan oikeesti syytä tai ei. tympii se ihan tavallisellakin ihmisellä, saati elämää uudestaan rakentavalla juopolla.
kun muistaa, että tämäkin menee ohi. niin se menee ohi.
tsemppiä.
tänäänkään et ole yksin (ongelmasi kanssa).
Etsi itsellesi muuta vertaistukea - jos sellaista tarvitset. Raitistua voi muutenkin kuin menemällä AA-ryhmiin, vaikka tätä palstaa lukiessa voikin luulla että se on ainoa mahdollisuus.
Kotiryhmäsi jäänyt neljänteen aslekeeleen jumiin, hypätkää yli niin pääsette hieman eri aiheeseen, perinteet ovat yhtä tärkeitä kuin askeleet joten niissäkin on "työstämistä" pitkäksi aikaa ( ilman perinteitä ryhmä ei toimi ) joo nyt kahaville.
en käy yli 1,5 tunnin palavereissa kuin joskus uteliaisuudesta reissussa ollessani. Savullisiin palavereihin en lähde ollenkaan mutta en myöskään suostu kuuntelemaan yli kymmenen minuutin monologeja tai juomistarinoita. Yksi kerta sellaisessa ryhmässä yleensä riittää, ja jos kipukynnys tarpeeksi pahasti ylittyy niin lähden kesken pois.
Pääkaupunkiseudulta löytyy toivomasi kaltaisia ryhmiä, saat niistä vihjeitä laittamalla sähköpostia osoitteeseeni [email protected]
(Itse erotan, muuten, toisistaan AA:ssa käymisen ja AA:ssa olemisen. Jos huomaan olevani palaverista lähtiessäni ärtyneempi kuin sinne mennessäni niin pysyn mieluummin poissa. AA:ssa oleminen ei silti ällötä, se on niin paljon muuta.)
Sulla on hyvin pullat uunissa!
En minä mitään uskon valistusta kaipaa, mutta haluaisin kuulla pikemmin toipumiskokemusta kuin jatkuvaa entistä hunningolla oloa. Ei kai AA ryhmään mikään pakko ole mennä, mutta kun pelottaa juominenkin. En minä mitään vertaisryhmiä ole vailla, vaan ihan yksinkertaisesti AA ohjelmassa olevaa toipumiseen tähtäävää ryhmää. Olen käunyt varmaan kaikissa ryhmissä pääkaupunkiseudulla ja monissa useasti. Ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän toistensa kopioita. Saattaahan se olla, että AA ei minulle sovi, mutta haluan kuitenkin elää raittiina ja kaipaan hengellistä sisältöä elämääni.
vaan, kohta saan kimppuuni sekä ei-AA:laiset että AA:laiset. Ensimmäisten mielestä olen hihhuli jonka mielestä kaikki muut raitistumiskeinot ovat vääriä ja tarjoan aina vain AA:ta (väliäkös sillä, vsikka vastasin vain kysymykseen, joka koski nimenomaan AA:ta). Jälkimmäisten mielestä olen huono AA:lainen, kun en toista mantraa, jonka mukaan kaikki palaverit ovat hyviä ja kaikki puheenvuorot ovat hyviä.
Olen vilpittömästi sitä mieltä, että olen hemmetin onnekas asuessani pks:lla. Jos asuisin pienellä paikkakunnalla tai edes entisessä kotikaupungissani niin en tiedä missä tällä hetkellä olisin.
Kun eriarvoisessa Suomessa siis raitistuminenkin on asuinpaikkakunnasta kiinni!
Majailin äsken sisä-Suomessa pikkukaupungissa toista kuukautta, ja erikoista oli näköhavaintona juopuneiden määrä. Iltaisin ei juuri muita näkynytkään.
Ehkä käsitykseni on vääristynyt, kun olin ilmiselvästi kaupungin sosiaalitapausten rivitaloalueella, joten ympäristössä sattui ja tapahtui. A-klinikka sielläkin näkyy olevan, mutta ehkä pienellä paikkakunnalla kynnys mennä sinne on korkeampi, kun melkein kaikki tuntevat toisensa?
Kuitenkin omassa eteläsuomalaisessa isommassa kaupungissa en niin usein juopuneita näe, vaikka lähellä täälläkin on kaupungin asuintaloja.
Saatan kuvitella turhia.
Ainakin isommissa paikoissa on olemassa kaikenlaisia terapiaryhmiäkin. Oletean että hesassa kans:
http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/kaikki.html
Toi aa on vaan yks toimija näisä kuvioissa, tässäpä näitä muitakin(läheskään kaikki ei oo uskonnollisia):
http://www.terveys2015.fi/linkit-alkoholi.html
puheenvuorojen pituuden rajoittamista. Se toimii hyvin ainakin niissä pk-seudun palavereissa, joissa olen käynyt. Ei palaveri saa kestää kuin korkeintaan 2 tuntia.
Jokainen ryhmä on itsenäinen ja päättää omista toimintatavoistaan ja ryhmän jäsenenä voit tehdä ehdotuksen.
Siis en jaksa läheskään aina noita palavereja ja samojen asioiden toistoa. Jokin hengellinen ryhmä voi olla parempi tai A-klinikan kokoontumiset.
tuonne ylemmäs uuden avauksen tietämistäni päihde- ja mt-ryhmistä. Hengellisellä/uskonnollisella puolella löytyy varmaan tarjontaa pilvin pimein, sitä puolta en tunne niin hyvin että osaisin edes luetella vaihtoehtoja.
sinulle kun jaksat auttaa muita kanssakulkijoita.