Täällä palstalla on aina tarauduttu siihen asiaan että sairastan psykoottista depressiota ja työskentelen mt-hoitoalalla..
Eivätkö ihmiset tiedä vai halua tietää että mt-ongelmia on joka puolella..
Sitäpaitsi sairauteni on remissiossa ollessani töisssä, en koskaan menisi psykoottisena töihin.. Ahdisti tietty aluksi itsekkin kun ryhtyi miettimään että niillä joille annan turvallisuuteni ja terveyteni käsiinsä, ei ole kaikki kunnossa..
Valitettavasti asia vain on näin. Kyllä mt-ongelmasta kärsivistä osa on hyvinkin työkykyisiä..
Jos lailla kielletään ettei mt-ongelmasta kärsinyt pääse töihin ikinä enää, niin olisi aika paljon tekemättömiä töitä..
Mitä mieltä te olette?
Eivätkö ihmiset tiedä vai halua tietää että mt-ongelmia on joka puolella..
Sitäpaitsi sairauteni on remissiossa ollessani töisssä, en koskaan menisi psykoottisena töihin.. Ahdisti tietty aluksi itsekkin kun ryhtyi miettimään että niillä joille annan turvallisuuteni ja terveyteni käsiinsä, ei ole kaikki kunnossa..
Valitettavasti asia vain on näin. Kyllä mt-ongelmasta kärsivistä osa on hyvinkin työkykyisiä..
Jos lailla kielletään ettei mt-ongelmasta kärsinyt pääse töihin ikinä enää, niin olisi aika paljon tekemättömiä töitä..
Mitä mieltä te olette?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja vaatii tekijältään monia vahvuuksia. Toisaalta, itse psyykkisesti sairastunut ja sairaudestaan työ- ja toimintakykyiseksi kuntoutunut ihminen voi tarjota potilailleen vertaistukea ja toivoa, jota he eivät samanlaisena saisi hoitajalta, joka on itse aina ollut ns. terve.
Psyykkisen sairastamisen erityispiirteisiin kuuluu se, että sairastunut ei aina itse ymmärrä olevansa sairas ja avun tarpeessa. Monenlaisia vaikeuksia voi työpaikalla(kin) tulla, jos tiedostamattaan sairastunut jatkaa työskentelyään eikä hakeudu hoitoon, jonka tarve kuitenkin on ulkopuolisen silmin kiistaton. Mutta psykoosin läpikäyneellä, työkuntoiseksi toipuneella ihmisellä on yleensä toimiva hoitosuhde olemassa, ja tuttu terapeutti havaitsee taudin uusimisen/pahenemisen hyvissä ajoin, ja he voivat yhdessä reagoida siihen.
Mikä tahansa krooninen sairaus saattaa ajoittain rajoittaa siihen sairastuneen työkykyä mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö hänen työkykynsä olisi riittävä (joskus hyvinkin pitkien) remissiovaiheiden aikana.
Minua on aina ihmetyttänyt mikä ihmeen vimma mt-ongelmista kärsivillä on päästä työhön jossa he pääsevät tekemisiin muiden mt-ongelmaisten kanssa. Entä sitten kun hermo pettää? Entä jos hoitajalla on joku missio tuputtaa esim. kristinuskoa, NLP-hömpötystä, kristalliterapiaa, healingiä, islamia tai ties mitä koska hän itse kuvittelee intohimonsa kohteen avulla voivansa paremmin?
Eikö työ ja yksityiselämä olisi syytä pitää erillään?
Kamppaillessani oma mieleni kanssa ja ollessani yhteistyössä monien eri hoitotahojen kanssa tulin siihen tulokseen ettei sellaisia hoitajia ole tarpeeksi jotka ymmärtäisivät asiakasta riittävän empaattisesti.
Ammattitaitoa useilta hoitajilta löytyy, muttei kiinnostusta asiakkaan tarpeisiin ja tuntemuksiin. Sairaudesta ei haluta tietää enemmän kuin se pieni raapaisu päältä ja sitten yleistetään mt-ongelmaisia..
"Mt-potilaan kanssa on aina oltava varuillaan, saattaa vaikka saada raivarin" "mt-ongelmaisen tunnistaa eleettömistä kasvoista ja jäykkyydestä, kenties vapinasta ja siitä ettei kädet liiku jalkojen myötä kävellessä" tällä tavalla meitä valistettiin.. Lohkaisin itse että siitäkö te minut tunnistitte mt-ongelmaiseksi?? :D Kyllä opettaja hiljeni..
On niin väärin muodostaa yleistyksiä ja stereotypioita ihmisistä sairauden mukaan, sillä ihminen on aina etusijalla, ei hänen sairautensa..
Ehkä joku hoitaja murtuu paineen alle, ehkä ei.. Miksi sitten jotkut syövästä toipuneet osallistuvat syövän hoidon edistämiseen ja syövän ehkäisemiseen, siksi että he tietävät kuinka vaikeaa se on!
Muista pitää itsestäsi huolta, älä uuvuta itseäsi auttamistyössä. Panoksesi on varmasti arvokas, huolehdi siis terveydestä ja oman mielen tasapainosta ensin, sitten tulee työ.
Reipasta syksyä!
tottakai oma terveys ensin niin jaksaa työskennellä:)
kiitos ja hyvää syksyä