Psykoosista ja vähän muustakin

Syön seuraavanlaisia lääkkeitä: zyprexa, sertralin hexal, truxal, abilify, diapam ja imovane.

Kysyisin sellaista, että onko kellään kokemusta näistä lääkkeistä? Mikä näistä on psykoosilääke ja onko loput masennukseen. Imovane tietysti on nukahtamisvaikeuksiin.

Olin tyhmyyksissäni toista viikkoa ilman minkäänlaista lääkitystä. Ja ihan jääräpäisesti kestin kaikki vieroitusoireet oksenteluineen, hikoiluineen ja vapinoineen. Mutta kun sitten alkoi tulla tuskatiloja ja jouduin psykoosiin, oli pakko jatkaa lääkitystä ja nöyrästi todeta, että olen sairas.

Hoitajani sanoo, että joudun syömään lääkkeitä lopun ikäni. Tuntuu karmealta tuomiolta. Mutta kun masennukset ja psykoosit uusii, ainakin jos ei kiltisti syö lääkkeitä.

Nyt olen masiksessa, että onko tässä tosissaan pipipää, hullu, epänormaali ihminen. Töihin en kaipaa, kunhan saisin vaan olla kotona. Minulla on periaatteessa kaikki hyvin, on ihana miesystävä ja elämän pitäis hymyillä. Mutta jostain se hiipii tuo masennus. En kykene tekemään kotitöitä, kaikki on rempallaan. Ulkoilen kyllä säännöllisesti, kun on koira. Mieli on sekava ja itkuinen.

Hyvät ystävät, kaipaan vertaistukea ja neuvoja. Kiitos jo etukäteen.
4566
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Zyprexa ja Truxal ovat ainakin psykoosilääkkeitä. Truxal sieltä aikas rajusta päästä ainakin mitä sivuoireisiin tulee. Siis ei kaikilla, mutta voi tulla.
Lamaantuneisuus, suun kuivuminen, lihasnytkähdykset, voimakas uneliaisuus, aggressiot, vatsavaivat. Miten sinulla. Onko tullut mitään sivuoireita?

Äänestä
  • Kyllä mua unettaa truksalin oton jälkeen, siksi se onkin laitettu iltaan. Muita oireita en ole havainnut, elikkä kai se mulle sopii. Tosin on käsien vapinaa aika-ajoin ja epäilen, että se on näistä lääkkeistä. Mutta mistä niistä?

    Sitä myös ihmettelen, että olen joutunut syömään näitä lääkkeitä vuosikausia, vaikka jotkut on sanoneet, että psykoosilääkkeitä ei syödä kuin 1-2 vuotta korkeintaan. On mulla harhoja ollut ja semmoista epätodellista oloa.

    Äänestä

Kuuleppa nyt kun isukki neuvoo sinua aivan vähän.Ymmärrät kai että lääkkeet on sairauteesi eikä vatsantäytettä.Lääkemäärä on niin hirmuinen että olet kaiketi kuoleman sairas.kuuglesta löydät kaikkien lääkkeitten hoitovaikutuksen.Minä ostin aikoinani kirjan josta selvisi niitten tarkoitusperä.Jos aiot lopettaa jonkin lääkkeen syömise niin se pitää tehdä hyvin hitaasti ettei tule vieroitusoireita,kuten sinula on nyt tapahtunut.Sinun itsesi pitää punnita tilanne ja olla vahva jos lopetat lääkityksen.Eikö se ole niin että niin kauan kun syö lääkkeitä on sairas.Eli sairaat tarvitsevat lääkkeitä!!!!!!!!

Äänestä
  • Lääkäri on sanonut, että minulla on lievä lääkitys. Mene ja tiedä, ainakin niitä on paljon. En minä uskalla niitä enää lopettaa, oli se kokemus niin karmea. Enhän minä lääkkeitä mielelläni syö, mutta niin ne "viisaat" on päätelleet, että tarvin niitä.

    Sen vaan on hyväksyttävä, että on pipipää. Jotkut sairastaa sydänvaivoja, toiset taas näitä psyykkisiä sairauksia. Täytyy vaan uskoa ja hyväksyä, että on tasavertainen muiden kanssa. Ja onneksi suurimman osan ajasta oireet pysyy hallinnassa juuri näiden lääkkeiden avulla. Vaikka mulla on nyt masis, uskon, että joskus vielä aurinkokin paistaa risukasaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Pipipää 62 kirjoitti:

Syön seuraavanlaisia lääkkeitä: zyprexa, sertralin hexal, truxal, abilify, diapam ja imovane.

Kysyisin sellaista, että onko kellään kokemusta näistä lääkkeistä? Mikä näistä on psykoosilääke ja onko loput masennukseen. Imovane tietysti on nukahtamisvaikeuksiin.

Olin tyhmyyksissäni toista viikkoa ilman minkäänlaista lääkitystä. Ja ihan jääräpäisesti kestin kaikki vieroitusoireet oksenteluineen, hikoiluineen ja vapinoineen. Mutta kun sitten alkoi tulla tuskatiloja ja jouduin psykoosiin, oli pakko jatkaa lääkitystä ja nöyrästi todeta, että olen sairas.

Hoitajani sanoo, että joudun syömään lääkkeitä lopun ikäni. Tuntuu karmealta tuomiolta. Mutta kun masennukset ja psykoosit uusii, ainakin jos ei kiltisti syö lääkkeitä.

Nyt olen masiksessa, että onko tässä tosissaan pipipää, hullu, epänormaali ihminen. Töihin en kaipaa, kunhan saisin vaan olla kotona. Minulla on periaatteessa kaikki hyvin, on ihana miesystävä ja elämän pitäis hymyillä. Mutta jostain se hiipii tuo masennus. En kykene tekemään kotitöitä, kaikki on rempallaan. Ulkoilen kyllä säännöllisesti, kun on koira. Mieli on sekava ja itkuinen.

Hyvät ystävät, kaipaan vertaistukea ja neuvoja. Kiitos jo etukäteen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu