Olen koko ikäni kamppaillut painoni kanssa. Kun tapasin urheilija-poikaystäväni, niin aloin liikkua ja sain painoa tiputettua ja muutimme jossain vaiheessa yhteen. Juoksin, jumppasin ym. paljon. Nyt kun mietin, niin se urheiluvillitys hiipui aikoja sitten.
Olen tässä parin vuoden aikana ostanut vaikka minkälaisia urheiluvaatteita, käsipainoja ym. Jotenkin olen elänyt valheessa, että olen urheilija tai edes kuntoilija, kun minulla on kaikenlaiset välineetkin.
Olen luullut olevani normaalipainoinen ehkä hoikkakin..
Muille ihmisille ja jopa itselleni olen uskotellut käyväni pitkillä juoksulenkeillä, vaikka viimeviikolla havahduin siihen, että lenkkini on ollut sohvala istumista fazerin sininen kädessä ja olen suunnitellut miten huomenna lähden lenkille. Saanhan vielä tänään syödä suklaata, koska huomenna lähden liikkeelle. Havahduin, että aikomus on koko ajan ollut käyttää urheiluvehkeitä, mutta ne ovat jääneet aina vain yritys asteelle.
Olen aina "naureskellut" baareissa tytöille, joilla on kireä toppi ja siideri-jenkkakahvat pursuaa topin ja farkun välistä. Ajatellut, että miksei ne tee asialle mitään. Kamalan näköistä.
Nyt tajusin olevani itse aivan samanlainen. Oikeastaan pahimmasta päästä. Olen elänyt muka terveellisesti ja viikonloppuisin 10 tuoppia siideriä makkaraperunat päälle. Käteni ovat turvonneet ja hyllyävät, siideri-jenkkakahvat ovat todella niin suuret, että niistä pystyy ravistelemaan!
Ennen olen voinut ostaa esim. paitoja kokoa xs-s kokeilematta, mutta nykyään hyvä jos menee L koko päälle. Painonikin tuli aivan yllärinä olen 154cm a 73 kg! Miten sitä on voinutkin kertyä noin salakavalasti. Ei hyvä ollenkaan.
Nyt tämä tyttö lopetti muiden kyttäämisen. Pilkka osui omaan nilkkaan. Nyt ryhdyin sanoista ja haaveista tekoihin ja ostin kuntosalikortin!
Ei pidä muita syyttää jos oma peili on vino ;)
Olen tässä parin vuoden aikana ostanut vaikka minkälaisia urheiluvaatteita, käsipainoja ym. Jotenkin olen elänyt valheessa, että olen urheilija tai edes kuntoilija, kun minulla on kaikenlaiset välineetkin.
Olen luullut olevani normaalipainoinen ehkä hoikkakin..
Muille ihmisille ja jopa itselleni olen uskotellut käyväni pitkillä juoksulenkeillä, vaikka viimeviikolla havahduin siihen, että lenkkini on ollut sohvala istumista fazerin sininen kädessä ja olen suunnitellut miten huomenna lähden lenkille. Saanhan vielä tänään syödä suklaata, koska huomenna lähden liikkeelle. Havahduin, että aikomus on koko ajan ollut käyttää urheiluvehkeitä, mutta ne ovat jääneet aina vain yritys asteelle.
Olen aina "naureskellut" baareissa tytöille, joilla on kireä toppi ja siideri-jenkkakahvat pursuaa topin ja farkun välistä. Ajatellut, että miksei ne tee asialle mitään. Kamalan näköistä.
Nyt tajusin olevani itse aivan samanlainen. Oikeastaan pahimmasta päästä. Olen elänyt muka terveellisesti ja viikonloppuisin 10 tuoppia siideriä makkaraperunat päälle. Käteni ovat turvonneet ja hyllyävät, siideri-jenkkakahvat ovat todella niin suuret, että niistä pystyy ravistelemaan!
Ennen olen voinut ostaa esim. paitoja kokoa xs-s kokeilematta, mutta nykyään hyvä jos menee L koko päälle. Painonikin tuli aivan yllärinä olen 154cm a 73 kg! Miten sitä on voinutkin kertyä noin salakavalasti. Ei hyvä ollenkaan.
Nyt tämä tyttö lopetti muiden kyttäämisen. Pilkka osui omaan nilkkaan. Nyt ryhdyin sanoista ja haaveista tekoihin ja ostin kuntosalikortin!
Ei pidä muita syyttää jos oma peili on vino ;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hienoa lukea että joku on kerrankin osannut katsoa peiliin ja nähnyt miten saarnaa ja miten itse toimii. Onnea asennemuutoksesi johdosta :)
Noin se taitaa muillakin mennä....siis suomut pois silmiltä ja tekoja sanojen tilalle.
Tsemppiä sulle! Asenteesi on oikea.Tulosta tulee syntymään.
Parin tunnin lenkilläni eilen ei tullut yhtään lihavaa vastaan. Missähän te kaikki olitte vaikka ilma mitä hienoin?