Olen nyt päässyt varhaiseläkkeelle ja lisäksi vaimoni edellisestä liitosta ollut poika on muuttanut omaan asuntoon. Alkoholin käyttöni on vähentynyt huomattavasti, viimeksi otin "pakollisesti" juhlissa jonkin verran kolme viikkoa sitten.
Luulin että alkoholia kuluisi enemmän eläkkeellä ollessani mutta onkin käynyt päinvastoin. Usein, = aina, työpaineet tai pojan kanssa kotona "tappeleminen" (emme olleet toisillemme häijyjä, meillä oli vain eri aaltopituus) piti illalla liuottaa alkoholilla siedettävään muotoon.
Ilmeisestikään en ole alkoholisti, josta nöyrä kiitos Yläkerralle, vaan olen ollut "pelkkä" alkoholin käyttäjä.
Oikeastaan en tiedä miksi kirjoitin tämän tänne.?.
Luulin että alkoholia kuluisi enemmän eläkkeellä ollessani mutta onkin käynyt päinvastoin. Usein, = aina, työpaineet tai pojan kanssa kotona "tappeleminen" (emme olleet toisillemme häijyjä, meillä oli vain eri aaltopituus) piti illalla liuottaa alkoholilla siedettävään muotoon.
Ilmeisestikään en ole alkoholisti, josta nöyrä kiitos Yläkerralle, vaan olen ollut "pelkkä" alkoholin käyttäjä.
Oikeastaan en tiedä miksi kirjoitin tämän tänne.?.
Vastaukset 18
Vanhimmat
hyväksyntää ja kehuja! Luulet että sitä saat täältä ja voit jatkaa "normaalia" tissutteluasi.
Ja lisäksi voidaan mainita sinun tilanteessa selvä "yliherkkyys tila" alkoholiin nähden. Ei terveen ja normaalin ihmisen tarvitse "tasapainottaa" itseään viinalla poikapuolen kanssa tapahtuneen riitelyn jälkeen.
No miten on?
Harmittaako sinua, kun joku pystyy vähentämään juomistaan ja käyttämään alkoholia ns. normaalisti? Mikä on oma suhteesi alkoholiin, veikkaan että ongelmallinen, muuten et soittaisi poskeasi sellaiselle, jolla juominen on hallinnassa..
kyllä tekstin sävystä.
Suhteeni alkoholiin on moninainen. Olen viimeksi tintannut viinaa kesällä-06. Edellisestä kerrasta on sen verta karmiva muisto vieläkin verkkokalvoilla että ajattelin pitää taukoa.
Sen verran voin raottaa verhoa ja sanoa, että siinä vaiheessa kun poliisi tuli paikalle olin ehtinyt jo repiä yhden tissiposken pään irti ja yritin paskantaa hänen kaulaansa.
Niin hallinnassa, niin hallinnassa
Mutta usko tai älä, jotkut onnistuvat aloittajan tavalla jättämään liikakäytön ja pystyvät käyttämään silloin tällöin ilman överiksi menoa. Kaikki ei siihen pysty, jotkut ei voi olla edes päivääkään selvin päin ilman kuuluisaa toveriseuraa. Aloittaja näköjään on onnistunut, hatunnoston paikka mielestäni.
jotka tietyn ajan ovat juoneet itsensä säännöllisesti humalaan ja sitten sormia napsauttmalla lopettavat ja juovatkin jatkossa kohtuudella tuntematta tarvetta vetää perseitä.
mutta kaikkia haluja ei tarvi toteuttaa. Jos on vakaasti päättänyt käyttää kohtuudella ja pää on vahva niin kyllä onnistuu. Moni vaan ei pysy päätöksissään kun puuttuu tahtoa ja halua, niille kai sitten sopii vaan tipattomuus. Ihmisiä riittää moneen junaan. Tällä palstalla vaan yleistetään niin maan perkeleesti, aivan kuin kaikki alkoholiongelmaiset olisivat rapajuoppoja ja loppuelämäkseen tuomittu tipattomuuteen ja/tai AA:han.
kanssanne aivan samaa mieltä.
Alkoholiongelmaisten ja itse- tai AA-raitistuneiden välimaastossa on valtava määrä alkoholia käyttävää kansaa.
He eivät näy eivätkä kuulu missään viettäessään normaalin ihmisen elämää. Heille alkoholi vain ei ole mikään ongelma.
Juoville ja juomattomillekin alkoholisteille se on ja pysyy ongelmana.
Minäkin aikanani pyllistelin vastaan ja kummastelin palstalaisten kovin suppeaa maailmankatsomusta ja jatkuvaa tuomitsemista.
Mutta kaiken IHAN KAIKEN lähtökohta rehellisyys itseä kohtaan. Silloin kun itsetunto ja moraali on kunnossa niin eihän sitä omaa alkoholin käyttöään tarvitse selitellä edes itselle.
Minun mielestä se on niin, että ei juomisen lopettamisessa ole mitään vaikeaa, kun vaan lopettaa juomisen. Yksinkertaista.
Mutta kun puhutaan riippuvuuden lopettamisesta ja siitä eroon pääsemisestä, niin se onkin ihan eri juttu.
tipattomuuteen. Joskus voi ns. kohtuukäyttäjäkin huomata kuinka typerää se juominen on, olkoon sitten vaikka kuinka vähäistä. Juomisen lopettamisessa ei menetä mitään. Tipattomuus ei ole mikään tuomio!
Aivan käsittämätöntä että jotkut hokevat tipattomuuttaan jopa vuosikymmeniä. Eläisivät elämää, sehän on sitä paljon puhuttua ihmisen parasta aikaa.
Kyllä tuollainen elämä mitä ne elää vaikuttaa vähintäänkin elinkautiselta rangaistukselta, ei miltään parantumiselta. Sairaus korvattu vaan toisella.
on aina sopivat juopotteluun. jos niin ei jostain syystä ole, niin pitää muuttaa olosuhteita tai mielipidettä. sekunnin juttuja.
tuosta kirjoituksestasi kyllä huokuu tarve ottaa ja nyt haetaan vaan syytä siihen( tai sehän onkin jo, pitkä tauko)tai tukea oman moraalin vaentamiseksi, "kun ilmeisesti en olekaan alkoholisti".
ongelma sulla kuitenkin on tosiasia ja ratkaisumalli ihan täysin valmiina. se sama kuin ennenkin.
vai olisitko valmis muutokseen ?
miten lie. ihan itse sinä päätät.
tsemppiä kuitenkin hyvän päätöksen puolesta, nyt ja tulevaisuudessa.
Olen alkuperäinen otsikon kirjoittaja.
En ottanut pisaraakaan tälläkään viikolla. Minua ei yksinkertaisesti kiinnostanut.
Mutta uskon näin: jos poikapuoleni asuisi edelleen kotona tai olisin töissä ja siellä olisi ollut nimenomaan henkilösuhteissa ongelmia, niin olisin ottanut viikolla viinaa. Aikoinaan jo päivällä päätin että nyt pitää käydä pitkäripaisen kautta saamaan illaksi hermolääkettä ja kivunlieventäjää.
Ilmeisesti olen saanut sellaiset geenit syntymän onnenpyörässä ettei minulle kehity alkoholiin juurikaan riippuvuutta. Voinko siis silloin olla ketään parempi? Nöyränä kädet ristissä kiitän Luojaa omasta saamastani erittäin onnellisesta osasta.
Ehkä aloitukseni oli sitä varten että alkoholisti kuulemma löytää aina syyn juomiseensa olosuhteista, tapahtuipa mitä tahansa. Toivoisin ehkäpä keskustelua siitä että olemme kukin syntymässämme saaneet erilaiset geenit.
Joku syntyy vammaisena, joku sokeana, joku hyppää pituutta kuin Evilä ja joku saa taipumuksen alkoholismiin. Kuka heistä on kuitenkaan toistaan parempi?
Itse toivoisin että alkoholiriippuvuus, olkoon sitten geneettistä tai ei, ei olisi tuomion asia. Näin vain joillekin on käynyt ja rehellisesti toisiamme tukien pyrkisimme kaikkien hyvään oloon.
Olin kahdeksan vuotta täysin ilman viinaa. Sitten 90-luvun lama löi työelämän kohdaltani vaikeaksi.
Lupaan nyt kuitenkin pitää pari kuukautta taukoa etten kirjoita tänne ja ärsytä alkoholin kanssa kamppailevia ihmisiä. Uskon että heistä kirjoitukseni vaikuttavat kusipään teksteiltä.
Sydämessäni toivotan kaikille sisällysrikasta elämää ilman alkoholia ja oikeaa apua oikeaan aikaan.
(sori, ei olisi ehkä tätäkään pitänyt kirjoittaa)
Minä olen aika lailla samanlainen, eli juon helposti jos tulee ongelmia, esim. riitaa jonkun kanssa tai lapset ärsyttävät (tahalleen). Nyt on minulla vähän mopo karannut käsistä ja juon ihan liikaa -ilman "syytäkin".
Kun ei ole stressiä, ei tarvitse juoda. Onneksi olkoon tilanteestasi ja mukavia eläkepäiviä!!
nimittää melkein koko Suomen kansaa alkoholisteiksi jos sitä mitattaisiin sillä ottaako huikkaa kun on stressiä tai ongelmia..musta se on aika tavallista ja ymmärrettävääkin. Ongelmahan tulee sitten kun alkaakin ottamaan joka syystä ja ilman syytäkin, niinkuin sanoitkin. Mites äiskä sinulla muuten menee, millaiset fiilikset on?
nyt oon taas juonut pari päivää, ei mitään älyttömiä määriä kylläkään, mutta paljon kuitenkin. Fiilikset ihan ok. Miehenkin kanssa nyt sovinnossa. Tajusin tänään, että en halua luopua alkoholista kokonaan, haluaisin oppia uudelleen kohtuukäyttäjäksi/harvoin alkoholia käyttäväksi. Sehän on hyvä aine sopivasti käytettynä(????)
Ennen minun piilojuoputteluni onnistui erittäin hyvin, mutta sitten mies harjaantui huomaamaan heti kun olin juonut vasta muutamia paukkuja.
Eilen mies itse piiiitkästä aikaa osti whiskypullon. Kysyi minultakin haluanko, sanoin että ei, en halua viskiä (huonoja kokemuksia väkevistä, kun aina jossain vaiheessa rupean vetämään niitä kuin vettä vain ja siitä seuraa kamala sekainen yrjökänni, yöks!)
Mies joi pari whiskypaukkua ja pari olutta (Kateeksi käy kun mies osaa käyttää alkoholia niin nätisti...) Ja mies ihmetteli kun minä en juo... ei huomannut että minä olin juonut 7 siideriä ja 3 olutta!!!!
Miten sinä, Enzian, oletko nyt pysynyt kuivilla, mitkä sinulla fiilikset?
nyt jo neljättä viikkoa, ilman ongelmia tuo menee. Ei tosiaan tee ainakaan vielä tippaakaan mieli. Eilen ostin tuoremehua ja kun äsken tulin ulkoilemasta join lasillisen niin usko tai älä, minusta siinä oli votkan maku ?! Viimeisen putken alkuvaiheessa nimittäin taisin (tai taidettiin porukalla) juoda eristoffia tuoremehulla ja hirviä kännihän siitä tuli. Nyt ei sitten maistu edes tuoremehu paljaaltaan, kumma juttu..Mutta en minäkään ole mitään absolutistipäätöstä tehnyt, ehkä jossain vaiheessa juon alkoholia ja kukapa nyt ei haluaisi käyttää kohtuudella jos käyttää! Sen vaan olen päättänyt ettei koskaan enää sillä tavalla kuin on tullut tehtyä. Katotaan sitten jos se aika joskus koittaa, enpä ota mitään stressiä, näin on ihan hyvä. Jostain syystä on kyllä pienoinen perusvitutus päällä, mutta sehän nyt tulee aina silloin tällöin ;-)
Upeeta, että olet ollut jo neljä viikkoa raittiina!!!!
Minulla on vähän sekava fiilis; toisaalta haluaisin pysyä raittiina, toisaalta haluaisin juoda -ja kuitenki tajuan sen, että jossain vaiheessa juomisen on loputtava...
Eilen meni vähän överiksi. Tänään olen sitten selvänä, lupasin miehelle. Aion ruveta pikkuhiljaa etsimään työpaikkaakin :-)
P.S. Mä olen huomannut tuon saman ilmiön, että kun olen joskus juonut esim. pepsiä väkevien kanssa, niin seur. päivänä ei meinaa saada pepsiä kurkusta alas kun se maistuu viinalta.
tuo työpaikan etsiminen. Saisit päiviin uuden rytmin ja elämään tulee muutakin sisältöä. Työ on kuitenkin tärkeää ja harmittaahan se jos koulutus menee hukkaan. Sain itse tosi kivoja uutisia eilen; saan ensimmäistä kertaa vieraita Suomesta muutamaksi päiväksi :-D! Täytyypä ruveta keksimään ohjelmaa..