Niin,onko joku lukenut kirjan nimeltä: Ihana meri.Jos on,niin mielipidettä olisi kiva kuulla...
Lätäkkö
Lätäkkö
Ihana meri.
Lätäkkö
73337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No joo, luettu on pariinkin kertaan. Kyllähän siinä tosi omaperäisestä näkökulmasta tarkasteltiin tuota syömishäiriöasiaa. Tosin omasta mielestäni kirjailijalla ei ollut tuo tyyli oikein hallussa. Jotenkin kömpelöä kieltä ja hieman naiivikin kuvaus nuorista. Ei se nuorten elämä taida ihan pelkästään sitä olla, miten Kira Poutanen siitä kirjoitti, siis pelkkää koulua, arvosanoja ja laihdutusta. Mutta ehkä romaanin pointti olikin esittää kärjistetysti siitä nuorten tuskasta, jota he kokevat suurten paineiden alla.
Oon lukenu ihan vähä tota kyseistä kirjaa mut..aattelin silti kirjottaa et mun mielestä se vaikutti mielenkiintoselta..pitääki lukea loppuun kunhan mahis tulee:)
Oon, oon, oon! Niin monta kertaa! Se kuvaa juuri mun syömishäiriötä: pakko olla paras; paras koulussa, laihin , paras urheilussa, kaikessa. Marika, mun mielestä se on loistava kirja, onhan anoreksioita ja siihen sairastumisiakin erilaisia, tää oli yksi niistä; mun elämäni.
Ette tiedä, kuinka monta kertaa mä itkin, kun luin sitä j amuistelin omaa syömishäiriötä, kaikkee sitä ahdistusta, tuskaa, kuolemaa, painoa, numeroita, koulua...
Onneksi selvisin :)
Joo, olen lukenut...
Luin sen syksyllä, kun tajusin, että olen itsekin kulkemassa kohti anoreksiaa. En tiedä oliko se jo sitä...Virallisesti sitä ei ehditty todeta.
Ihana Meri -kirjasta (oranssi kansi)muistan sen, että mielenkiintonen se ainakin oli. En muista siitä tarkasti, kun luin samoihin aikoihin Lasilintu -kirjan (sininen kansi). Kuitenkin nuo 2 kirjaa avas mun silmät todellisuudelle. Toinen kirja oli kirjoitettu pitkälti päiväkirja tyyppiseksi. Mutta se huono puoli nuissa on, että niistä anorektikolle voi olla myös "pahaa apua".. vinkkejä :'(. Eli jos olisin jatkanut, niin huonosti olis käyny. Mutta herätti nuo kirjat pelkoakin. Itkettyä tuli minullakin...
Edellisten kirjojen lisäksi oon lukenu:
-Siskoni, enkelinluinen tyttö
-Rakastaako kundit laihoja
-Syömishäiriöitä - kun portti aikuisuuteen ei avaudu
Kirja oli liian kliseinen ja yritetty liikaa tehdä realistiseksi. Puoleenväliin asti yksitoikkoista junkutusta, senkin jälkeen keskitytty vääriin asioihin. Ympäristö ja sen ihmiset liian stereotypisia.
Kirjassa oli pari koskettavaa kohtaa, muute melko tylsää ja yksitoikkoista.
Joo, luin joskus 13 v ja siitä sain idean alkaa laihduttaa. Koulun kirjastosta lainasin kirjan ja pidin siitä vielä äiklän tunnilla esitelmänkin. En käsitä, miksi tollasii kirjoja luetetaan koulussa.