Oon hirveen yksinäinen. Kyllä mulla kavereita on yms mutta kotona tuntuu kauheen tyhjältä. Mun isä on kuollu ja nyt on vaavn äiti ja veli. Veljee ei näy melkeen koskaan kotona lukion takia ja se on aina jossain. Äiti on kauheen vihanen mulle aina, oon tehny mitä tahansa. Jos esim pääsen koulusta 4 ja jään kaupunkiin parin kaverin kanssa niin kotona on kamala huuto. Sitten äiti huutaa vielä mulle mun elukoista, että oispahan säästyny rahaakin jos noita 'paskahäntiä' ei olis. Meillä on mun mielestä ihan hyvin rahaa, ei mitenkään paljon mutta silleen että pärjää. Äiti on viikolla töissä mutta viikonloppuina kotona ja silloin se tietysti juo. Se vasta mua tympii kun aina kun se on juonut ja mainitsen siitä niin huuto on vielä pahempi. Sitten toinen asia.. Eli haluisin koiran ja siitä juteltiin silloin ku isä oli elossa ja silloin äiti oli että katellaan kun ootte isompia. Nyt 'lauma' on kasvanut mutta kaikki elukat on niin yöaktiivisia/erakoita eikä niistä oo kauhiasti seuraa. Nyt kun oon puhunu äitille uudestaan koirasta niin se päätyy taas huutamiseen. Veljeni ja minä ollaan 'kasvettu' allergiasta pois eikä kumpikaan ole saanut mitää oireita koirista vaikka on ollut niitä hoidossa. En tajua mikä omassa koirassa olisi erilaista. Se olisi mukavaa jos voisi vain aina mennä ulos koiran kanssa... mutta ei niin ei. Miten saisin äitini lopettamaan minulle jatkuvan huutamisen? Vielä sitä että äitini sitten kyllä lellii veljeäni, osti tälle kevarin "lukioon pääsyn" syystä. Sitten äiti osti "syntymäpäivälahjaksi" järjestelmäkameran. Miten saisin oman osuuteni 'lellimisestä'? Olisi ihanaa jos joku auttaisi minua tässä yksinäisyydssä...
itkettää olla yksin....
tyttönen...
2863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoituksestasi tuli mieleen minun nuoruus. Äidilläsi voi olla itsellään ongelmia ja hankala elää. Tätä hän purkaa huutamalla käsittämättömistä asioista. Jos haluat apua, niin käy juttelemassa koulusi kuraattorin kanssa. Hän kanssaan voit keskustella mitä tilanteellesi voisit tehdä.
Mullaki itkettää joskus olla yksin mutta minä olen kyllä itkemiseni itkeny. Mullaki on nyt 3 vuoden sisällä kuollu isä ja serkku ja toi läheisten kuoleminen on mun kohdallani ainaki ollu sellanen juttu mikä käy helpommaksi mitä enemmän sitä tapahtuu. Mutta näin se kuolema tulleepi helposti. Olen 15v poika ja joudun monesti oleen yksin kans. Varsinki näin viikonloppuiltoina. Kun on kuollu nyt tota porukkaa niin sitä ei itekkään suhtaudu elämään niin hirveen vakavasti. Musta tulee varmaan alkoholisti jos siitä sais kaverin.. Mitäköhän mä nyt sulle osaisin sanoa.. No ainaki sen että kaikki ei oo samanlaisia ku mä ja musta ei varmaan kannata ottaa mallia. Nii ja sit sellanen juttu et suomalaiset ottaa jostain syystä
elämän tavallista vakavammin. Tuntuu että elämä olisi kivempaa silleen puoliksi nukkuen tai emmä oikeen osaa selittää. No jos kotona tuntuu tyhjältä niin ehkä sun pitäis olla enemmän niitten kavereiden kaa? Tai hankkia lisää niitä. Jos mulla ois tarpeeks kavereita niin mä tekisin silleen että vaihtelisin niitä kenen kaa oon aina päivän mittaan koska tuskin sama kaveri jaksaa sua koko päivää. Tai emt voihan toki jaksaakki mut en tiä.
no joo öitä..