Ihana opettaja...

En usko, että testit olisivat tarpeen! Uskoisin, että opiskelija tarkoitti jotain muuta! Jo "ammattiylpeys" tarkoittaa sitä, että pitää opiskelijaan etäisyyttä! Niin ainakin minä teen!!!!!!

Opet. kirjoitti:

En usko, että testit olisivat tarpeen! Uskoisin, että opiskelija tarkoitti jotain muuta! Jo "ammattiylpeys" tarkoittaa sitä, että pitää opiskelijaan etäisyyttä! Niin ainakin minä teen!!!!!!

sinäkin näitä flirttimaikkoja jotka tekee itsetuntonsa tueksi "olotiloja" aina jonkun opiskelijan kanssa, mutta OMAN ylpeyden maksimoimiseksi pitää jutun kuitenkin etäisenä, saadakseen nauttia pikkusäpinästä ilman että kollegat alkaisi piikittelemään?

Oikein kaunista, ja verrattoman eettistä??

Oletkos kirjoitti:

sinäkin näitä flirttimaikkoja jotka tekee itsetuntonsa tueksi "olotiloja" aina jonkun opiskelijan kanssa, mutta OMAN ylpeyden maksimoimiseksi pitää jutun kuitenkin etäisenä, saadakseen nauttia pikkusäpinästä ilman että kollegat alkaisi piikittelemään?

Oikein kaunista, ja verrattoman eettistä??

ja upposi tämä sinun kommenttisi. Mulle kävi juuri näin, säpinää ja flirttailua kuukaustolkulla - ja kun lopulta yritin keskustella asiasta, että missä mennään, vetäytyi välittömästi. Nykyisin ei ole välejä ollenkaan...:(

miten osui kirjoitti:

ja upposi tämä sinun kommenttisi. Mulle kävi juuri näin, säpinää ja flirttailua kuukaustolkulla - ja kun lopulta yritin keskustella asiasta, että missä mennään, vetäytyi välittömästi. Nykyisin ei ole välejä ollenkaan...:(

Halut ne on hiirilläkin, mutta voisivat kyllä nuo naiset pidättäytyä flirttaamaan vain silloin kun heiltä löytyy kykyä myös rehelliseen keskusteluun.

Tavallaan flirtti ja säpinä on tietenkin viatonta, mutta silloin se ei saa ikinä katkaista keskusteluyhteyttä ja molemminpuolista kunnioitusta. Rakastuminen onkin jo vaikeampaa, mutta kyllä nekin jutut täytyy aikuisen ihmisen osata puhua jos kerran on jo leikkiin lähtenyt.

tuollainen!! kirjoitti:

Halut ne on hiirilläkin, mutta voisivat kyllä nuo naiset pidättäytyä flirttaamaan vain silloin kun heiltä löytyy kykyä myös rehelliseen keskusteluun.

Tavallaan flirtti ja säpinä on tietenkin viatonta, mutta silloin se ei saa ikinä katkaista keskusteluyhteyttä ja molemminpuolista kunnioitusta. Rakastuminen onkin jo vaikeampaa, mutta kyllä nekin jutut täytyy aikuisen ihmisen osata puhua jos kerran on jo leikkiin lähtenyt.

olisi minunkin puolelta voinut flirtiksi jäädä, ja ihanaksi muistoksi sellaiseksi. Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi osata ottaa iloa irti ilman kummempia ”jälkitauteja”. Tilanne meni lopulta kuitenkin yhä monimutkaisemmaksi ja merkillisemmäksi – kahden kesken koin välillämme aina melkein taianomaista yhteyttä ja yhteisymmärrystä, ja kun varmistin, haluaako hän, että otan häneen vielä yhteyttä, hän vastasi myöntävästi. Toisaalta sain välillä sen verran viileitä vastaanottoja, että pidin paremmaksi pysyä poissa. Kaikki tämä alkoi käydä liian uuvuttavaksi, mielestäni oli välttämätöntä selvittää välit, pysytäänkö asialinjalla vai jatketaanko "tutkimusmatkaa". Mitään peruuttamatonta kun ei ollut vielä tapahtunut, mutta omat tunteeni olivat melkoisessa myllerryksessä. Ehdotin siis uutta tapaamista – keskustelulle. Hän suostuikin, mutta koskaan ei löytänyt aikaa siihen eikä vastannut enää viesteihini.
Niin, minä varmastikin kehittelin koko kuvion ihan omassa päässäni ja mielenvikaisena en vaan tajunnut, ettei se vasta todellisuutta. Todellisuudessahan me ei edes oltu puheväleissä, jos nykytilanteeseen on uskomista.

flirtti kirjoitti:

olisi minunkin puolelta voinut flirtiksi jäädä, ja ihanaksi muistoksi sellaiseksi. Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi osata ottaa iloa irti ilman kummempia ”jälkitauteja”. Tilanne meni lopulta kuitenkin yhä monimutkaisemmaksi ja merkillisemmäksi – kahden kesken koin välillämme aina melkein taianomaista yhteyttä ja yhteisymmärrystä, ja kun varmistin, haluaako hän, että otan häneen vielä yhteyttä, hän vastasi myöntävästi. Toisaalta sain välillä sen verran viileitä vastaanottoja, että pidin paremmaksi pysyä poissa. Kaikki tämä alkoi käydä liian uuvuttavaksi, mielestäni oli välttämätöntä selvittää välit, pysytäänkö asialinjalla vai jatketaanko "tutkimusmatkaa". Mitään peruuttamatonta kun ei ollut vielä tapahtunut, mutta omat tunteeni olivat melkoisessa myllerryksessä. Ehdotin siis uutta tapaamista – keskustelulle. Hän suostuikin, mutta koskaan ei löytänyt aikaa siihen eikä vastannut enää viesteihini.
Niin, minä varmastikin kehittelin koko kuvion ihan omassa päässäni ja mielenvikaisena en vaan tajunnut, ettei se vasta todellisuutta. Todellisuudessahan me ei edes oltu puheväleissä, jos nykytilanteeseen on uskomista.

ne ihanat muistosi. Ei niitä kukaan voi sinulta pois varastaa.

Ehkä se opettajasi ei ollutkaan peluri. Ehkä hän itse koki tilanteen niin hämmentäväksi ettei tiennyt miten toimia, tai mitä kertoa sinulle? Joka tapauksessa sinä toimit minun mielestäni aivan oikein kun yritit saada asiaan selvyyttä, mutta joskus jutut vain jäävät rempalleen vaikka miten niitä yrittäisi järjestää.

ihmeessä kirjoitti:

ne ihanat muistosi. Ei niitä kukaan voi sinulta pois varastaa.

Ehkä se opettajasi ei ollutkaan peluri. Ehkä hän itse koki tilanteen niin hämmentäväksi ettei tiennyt miten toimia, tai mitä kertoa sinulle? Joka tapauksessa sinä toimit minun mielestäni aivan oikein kun yritit saada asiaan selvyyttä, mutta joskus jutut vain jäävät rempalleen vaikka miten niitä yrittäisi järjestää.

mennessään. Ei kärsi kauheasti muistella, kun sattuu vieläkin, enkä oikein voi vaalia muistoja ihmisestä, joka kieltää tuntevansa minut. En edes tiedä syytä siihen. Mutta kiitos lohdutuksesta.

vei ne kirjoitti:

mennessään. Ei kärsi kauheasti muistella, kun sattuu vieläkin, enkä oikein voi vaalia muistoja ihmisestä, joka kieltää tuntevansa minut. En edes tiedä syytä siihen. Mutta kiitos lohdutuksesta.

on kuitenkin edes se etu, että kun se nainen on käyttäytynyt noinkin ristiriitaisesti, niin sinä voit aikalailla tehdä itse tuomiot tapahtuneesta niin kuin haluat.

tilanteessasi kirjoitti:

on kuitenkin edes se etu, että kun se nainen on käyttäytynyt noinkin ristiriitaisesti, niin sinä voit aikalailla tehdä itse tuomiot tapahtuneesta niin kuin haluat.

tilannetta oikein? Viime aikoina ei ole hänen käytöksessään ristiriidan häivääkään – hän ei halua tavata. Multa ei ole kysytty mittään. Käsitinkö oikein, että sinullakin olisi ollut jonkinlaisia kokemuksia aiheesta? Mikä on oma tilanteesi?

hahmota kirjoitti:

tilannetta oikein? Viime aikoina ei ole hänen käytöksessään ristiriidan häivääkään – hän ei halua tavata. Multa ei ole kysytty mittään. Käsitinkö oikein, että sinullakin olisi ollut jonkinlaisia kokemuksia aiheesta? Mikä on oma tilanteesi?

että se nainen käyttäytyy ristiriitaisesti, kun ensin opetti sinua ja flirttaili sinulle, mutta nyt ei muka edes tunnekaan sinua. Minusta sellainen ei ole oikein, mutta voit nyt kumminkin valita muisteletko häntä a) naisena joka tunsi sinuun vetoa, mutta säikähti sitten jotain, vai b) yksinkertaisesti vain huonona ihmisenä. Molemmissa ajattelutavoissa on puolensa, ja muitakin vaihtoehtoja varmasti löytyy.

Kerran menneisyydessäni minäkin olen ollut ehkä vähän samantyyppisessä tilanteessa kuin sinä nyt, ja olen kuullut muidenkin kertovan samankaltaisista kokemuksistaan. Joka kerta kyse on ollut nainen-nainen suhteista, joten hieman minua alkaa mietityttää... johtuukohan nämä outoilut siitä, että ne naiset kyllä uskaltavat periaatteessa olla avoimesti lesboja, mutta jänistävät silti siinä vaiheessa kun ympäristö alkaa supista, että "sillä lesbolla olisi oikeastikin jotain sutinaa"?

Niin tai näin, uskon varmasti että sinun hahmotuskyvyssäsi ei ole mitään vikaa. Sen toisen osapuolen ajatuksia on silti vaikeaa arvailla. Ei voi tietää eikö hän halua tavata sinua, vai eikö vain uskalla tai kehtaa. Tai katuuko hän käytöstään sinua kohtaan, vai onko tuollainen hänelle täysin normalia...

niin päin, kirjoitti:

että se nainen käyttäytyy ristiriitaisesti, kun ensin opetti sinua ja flirttaili sinulle, mutta nyt ei muka edes tunnekaan sinua. Minusta sellainen ei ole oikein, mutta voit nyt kumminkin valita muisteletko häntä a) naisena joka tunsi sinuun vetoa, mutta säikähti sitten jotain, vai b) yksinkertaisesti vain huonona ihmisenä. Molemmissa ajattelutavoissa on puolensa, ja muitakin vaihtoehtoja varmasti löytyy.

Kerran menneisyydessäni minäkin olen ollut ehkä vähän samantyyppisessä tilanteessa kuin sinä nyt, ja olen kuullut muidenkin kertovan samankaltaisista kokemuksistaan. Joka kerta kyse on ollut nainen-nainen suhteista, joten hieman minua alkaa mietityttää... johtuukohan nämä outoilut siitä, että ne naiset kyllä uskaltavat periaatteessa olla avoimesti lesboja, mutta jänistävät silti siinä vaiheessa kun ympäristö alkaa supista, että "sillä lesbolla olisi oikeastikin jotain sutinaa"?

Niin tai näin, uskon varmasti että sinun hahmotuskyvyssäsi ei ole mitään vikaa. Sen toisen osapuolen ajatuksia on silti vaikeaa arvailla. Ei voi tietää eikö hän halua tavata sinua, vai eikö vain uskalla tai kehtaa. Tai katuuko hän käytöstään sinua kohtaan, vai onko tuollainen hänelle täysin normalia...

selvensi kovastikin ajatuksiani. Olen miettinyt pääni puhki, mitä tapahtui, sillä käännös ei-toivottuun suuntaan tuli minulle täydellisenä yllätyksenä. Ja noh, olisi kai inhimillistä (itsesuojeluvaiston ja terveen minätunnon säilyttämisen kannalta), jos päätyisin tuomitsemaan hänet peluriksi. Ja pääsisin varmastikin nopeammin jatkamaan elämääni. Se ei kuitenkaan vasta käsitystä, jonka olen hänestä saanut...Pikemminkin ehkä se toinen vaihtoehto. Hän on siis ”kaapissa”, en kuitenkaan ollut repimässä häntä sieltä ulos, koko muu maailma olisi voinut yhtä hyvin pitää meitä hyvinä tuttuina tai ystävinä – eihän se ole mitenkään harvinaista. Mutta siitä olisi voinut keskustella.. Tai sanoa, ettei hänestä ole siihenkään, että jatkossa sitten vaan moikataan. Loppujen lopuksi mikä tahansa vaihtoehto olisi ollut parempi kuin hiljaisuus ja lähes vihoitteleva välttely.
Olet varmaan oikeassa siinä, että suurin syy näihin keskeneräisin juttuihin on juuri pelko, miten työkaverit reagoivat. Harvemmin silloin otetaan huomioon ”leikkikaverin” tunteita. Ja onhan tietysti sellaisiakin, jotka nauttii oppilaidensa ihailustaan, jopa siinä määrin, että ovat valmis oma-aloitteisesti vähän virittämään tilannetta. Mistä sen etukäteen tietää?
Toivottavasti teillä sentään ei mennyt välit kokonaan poikki...

vastauksestasi, kirjoitti:

selvensi kovastikin ajatuksiani. Olen miettinyt pääni puhki, mitä tapahtui, sillä käännös ei-toivottuun suuntaan tuli minulle täydellisenä yllätyksenä. Ja noh, olisi kai inhimillistä (itsesuojeluvaiston ja terveen minätunnon säilyttämisen kannalta), jos päätyisin tuomitsemaan hänet peluriksi. Ja pääsisin varmastikin nopeammin jatkamaan elämääni. Se ei kuitenkaan vasta käsitystä, jonka olen hänestä saanut...Pikemminkin ehkä se toinen vaihtoehto. Hän on siis ”kaapissa”, en kuitenkaan ollut repimässä häntä sieltä ulos, koko muu maailma olisi voinut yhtä hyvin pitää meitä hyvinä tuttuina tai ystävinä – eihän se ole mitenkään harvinaista. Mutta siitä olisi voinut keskustella.. Tai sanoa, ettei hänestä ole siihenkään, että jatkossa sitten vaan moikataan. Loppujen lopuksi mikä tahansa vaihtoehto olisi ollut parempi kuin hiljaisuus ja lähes vihoitteleva välttely.
Olet varmaan oikeassa siinä, että suurin syy näihin keskeneräisin juttuihin on juuri pelko, miten työkaverit reagoivat. Harvemmin silloin otetaan huomioon ”leikkikaverin” tunteita. Ja onhan tietysti sellaisiakin, jotka nauttii oppilaidensa ihailustaan, jopa siinä määrin, että ovat valmis oma-aloitteisesti vähän virittämään tilannetta. Mistä sen etukäteen tietää?
Toivottavasti teillä sentään ei mennyt välit kokonaan poikki...

hajatelmistani on ollut hyötyä.
:)