Olette varsin salaperäistä porukkaa te lesbot. Miehenä en saa oikein otetta teidän ajatusmaailmasta. Kiinnostaako teitä miehet edes vähän? Ja millainen miehen tulisi olla, että se herättäisi edes jotain tuntemuksia? Naismainenko? Oletteko jo nuorena tunteneet itsenne lesboiksi? Haaveiletteko perhe-elämästä? Tunnetteko itsenne syrjityiksi?
Paljon kysymyksiä, mutta mitäs olette niin salaperäisiä!
Paljon kysymyksiä, mutta mitäs olette niin salaperäisiä!
Vastaukset 62
Vanhimmat
Minua ei kiinnosta miehet yhtään, paitsi kavereina. seksuaalisesti ei yhtään, niinkuin ei lesboja yleensäkään. aloin tiedostaa suuntautumiseni joskus kaksikymppisenä, joillakin se tapahtuu nuorempana, toisilla vanhempana. haaveilen kyllä perhe-elämästä, siihen kuuluisi tyttöystävä ja lapsi, ehkä kaksikin. enpä ole tuntenut itseäni syrjityksi lesbouteni takia.
Jos miehet ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Liian usein luullaan väärin, että lesbot "inhoavat" miehiä, mutta kysymys on ainoastaan seksuaalisen mielenkiinnon puuttumisesta. Ystävinä miehet ovat suurenmoisia. Minkälainen miehen tulisi olla, että kiinnostaisi? Jos sinä Jack olet täysi hetero, voit kysyä itseltäsi samaa: mitä miehen tulisi olla että sinä kiinnostuisit. Huomaat, ettei se ole mahdollista, oli mies minkälainen tahansa. Tässä on aivan sama asia.
Missä vaiheessa identiteetin huomasi? Nuorena, alle kouluikäisenä (vaikka nimikettä ei tietenkään silloin tajunnut vielä.) Omia lapsia? Ehkä, jopa toivottavasti, joskus.
..väittäisin tässä vastaan.
Sanot, että lesbot eivät "inhoa" miehiä, vaan kysymys on ainoastaan seksuaalisen mielenkiinnon puutteesta.
Minäkään en inhoa miehiä. Mutta koen, että kysymys on paljon laajemmasta kiinnostuksen puuttumisesta kuin pelkästään seksuaalisen kiinnostuksen.
En siis rajaisi kiinnostukseni
puutetta mitenkään pelkästään seksuaalisuuteen.
Joo, kyllä, aivan :) Mutta en oikein tajunnut mihin kohtaan väitit vastaan? Ehkä vain ilmaisin itseni huonosti. Siis, en ihastu miehiin, en haaveile kenestäkään miehestä, minun ja miesten välillä en tunne mitään "jännitettä", joka kai useimmiten heterona tunnetaan. Tarkoitin samaa asiaa kuin sinä luultavimmin?
Miehet eivät kiinnosta minua siinä mielessä, että voisin ajatella suhdetta heidän kanssaan.
En yhdenillan juttua enkä romanssia.
Millainen mies on, ei tässä asiassa auta yhtään. Riittää, että on mies.
Tiedostin erilaisuuteni tosi muksuiästä lähtien, mutta tunnustin ääneen lesbouteni 20 vuotiaana.
Minulla on ollut jo montakin perhettä. Kahden naisen perhettä.
En koe itseäni syrjityksi.
Joskus v......ttaa, kun ihmiset mollaavat lesboja ja homoseksuaaleja yleensä edes tuntematta yhtään asiaa.
Olenkohan salaperäinen?
Naiset sanovat minulle yleensä, että olen salaperäinen.
Mielestäni olen liiankin avoin :D
Miehet kiinnostavat minua niin mitättömän vähän, etten edes viitsi vastata miesten kysymyksiin.
Minua miehet eivät kiinnosta romanttisessa mielessä.
En inhoa miehiä, voisin olla kaveri miehen kanssa, mutta siinä mielessä ne eivät kiinnosta minua, että voisin elää heidän kanssaan suhteessa tms.
Jotkut miehet herättävät minussa kyllä joitakin tuntemuksia, mutta vaikka herättäisikin, ei se ole samanlaista kuin mitä tunnen toisia tyttöjä kohtaan.
Tähän ei vaikuta se, millainen mies on, koska ne eivät vain kiinnosta minua.
Jo lapsena minulla oli tuntemuksia toisia tyttöjä kohtaan, mutta lesbo tiesin olevani vasta noin 14-vuotiaana. Ja olen minä joskus nuorempana tykännyt jostain poikabändin laulajasta..
En ihmettele vaikka et miehenä meitä lesboja ymmärräkään..en minäkään ymmärrä miehiä..
Olen ollut jopa naimisissa miehen kanssa. Lapsia ei yrityksistä huolimatta siunaantunut. Nykyisin en voisi kuvitella eläväni miehen kanssa. En ihastuvani, rakastuvani.
Silti jotkut hyvät ystäväni ovat miehiä. Pidän heistä paljon, mutta en seksuaalisessa mielessä. Jotkut miehet ovat mielestäni komeita, ihailen miehen hyvin hoidettua/trimmattua vartaloa, mutta... siinä ei ole sitä jotain. Ei vaan kiinnosta.
Tiesin itseni lesboksi joskus 16-vuotiaana. Tai ehkä bi-seksuaaliksi, sillä rakastuin kyllä entiseen mieheeni ihan todella. Silloin minulla vain ei ollut vielä kokemusta naisten välisistä jutuista...enkä tarkoita pelkkää seksiä.
Perheitä minulla on ollut kolme, yksi miehen ja kaksi naisen kanssa. En tunne itseäni syrjityksi, en ole koskaan tuntenut.
Kyllä näitten vastausten perusteella on pakko tulla siihen johtopäätökseen, että miehet eivät vain lesboja kiinnosta. Turha kai on tunkeutua teidän maailmaan muuta kuin ystävinä.
Tietenkään näin pienella otannalla ei voi yleistää mitään, mutta jotain tuntumaa se antoi.
Varmaan on sama tilanne myös mies homoseksualisteilla. Naiset eivät kiinnosta. Kai mies ja nais homoilla on ainakin yksi etu; he voivat olla ystäviä ilman seksuaalisia taka-ajatuksia.
Vielä yksi kysymys. Millainen on ollut suhteenne omaan isäänne?
Kysymys perustuu siihen olettamukseen, että nuoren tytön ensimmäinen rakkauden kohde on oma isä, jonka ihanteen hän sitten siirtää myöhempiin miessuhteisiinsa.
"Kyllä näitten vastausten perusteella on pakko tulla siihen johtopäätökseen, että miehet eivät vain lesboja kiinnosta."
Heh, no ei kai sitä silloin lesbo edes olisi jos miehet kiinnostaisivat. :) Miehet ovat loistavaa kaverimateriaalia, mutta sänkyyni ja sydämeeni ystävää kummempana heillä ei ole asiaa.
"Vielä yksi kysymys. Millainen on ollut suhteenne omaan isäänne?
Kysymys perustuu siihen olettamukseen, että nuoren tytön ensimmäinen rakkauden kohde on oma isä, jonka ihanteen hän sitten siirtää myöhempiin miessuhteisiinsa."
Ai, eli jos tyttären suhde isäänsä on poikkeuksellisen hyvä/poikkeuksellisen huono, tulee tyttärestä lesbo koska kukaan mies ei voi olla yhtä hyvä kuin isä/huono suhde isään siirtyy toisiinkin miehiin? No eipä ehkä. Minulla on tasan yhtä hyvä suhde isääni kuin siskoillani ja olen perheen ainoa lesbo, joten se siitä teoriasta.
Kummallista muuten että homouden/lesbouden syyt kiinnostavat paljon enemmän heteroita kuin homoja/lesboja. :) Jack, onko kukaan koskaan kysynyt sinulta miten tai miksi sinusta tuli hetero (oletan siis että olet heteromies)? Oletko koskaan itse ajatellut miksi olet juuri hetero etkä homo?
Jaa että noinko yksinkertaista psykologiaa se Jack harrastaa:D
Minun isäsuhteeni on ollut varmaan erittäin samantyyppinen kuin suurimman osan heteronaisista, että silleen: pers.....lleen män!:D
..tuohon kysymykseen Jackilta, että miksi et ole homo vaan hetero?
Minkälainen olikaan suhteesi äitiin?:D
Siksipä ei tietenkään tarvitse heteron miettiä, että mikä tekee minusta heteron, koska heterous on se "luonnollinen" suuntautuminen.
-Vaikka kuinka haluaisitte, että se ei ole totta, homous on silti eräänlainen häiriö-
Tämä on biologinen näkökanta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että homot eivät olisi aivan tavallisia ihmisiä. Itsellänikin pari homoa kaverina. Mukavia.
..ja kuuntele jatkossakin sitä "häiriötöntä" kanavaasi, mutta ihan turhaan tulet näille aalloille.
Täältä ei sinulle mitään irtoa:D
Ennenkuin puhutaan "biologisesta näkökannasta" ja luonnollisuudesta, pitäisi oikeastaan ensin määritellä mitä niillä tarkoitetaan. Mitä tulee biologiaan ja luonnollisuuteen, olisi syytä muistaa sen että ihminen ei ole ainoa eläin jonka keskuudesta löytyy homoseksuaalista käyttäytymistä. Sitä löytyy useilta nisäkäslajeilta (delfiineiltä, eri apinalajeilta, kissa- ja koiraeläimiltä jne.) sekä myös linnuilta. Ryhmäseksikään ei ole eläinkunnassa tuntematon käsite, vilkaistaanpa taas vaikka apinoita. Kuinka "oikea biologinen näkökanta" muuten suhtautuu lajeihin jotka pystyvät vaihtamaan sukupuoltaan tarpeen mukaan (mm. eräät etana- ja kalalajit) tai jotka pystyvät hedelmöittämään itse itsensä? Luonnossa seksuaalisen käyttäytymisen kirjo on laajaa eikä rajoitu pelkästään urosten ja naaraiden kanssakäymiseen.
Biologisesti ajatellen homoseksuaalisessa aktissa ei ole mitään poikkeavaa, pariutuminen mikä pariutuminen vaikka jälkeläisiä ei siten saadakaan. Miten luonnollisena muuten koet heteroparin anaaliseksin, eihän siinäkään ole päämääränä hedelmöitys?
Oikeastaan tällä sepustuksella ei ollut mitään sen kummempaa pointtia kuin että käytä biologia -sanan paikalla ennemmin vaikka psykologiaa. :D
..näin huippuhyvästä vastauksestasi!
Siinä taisi mennä viimeinenkin heterouden puolustuspuhe poskelleen...:D
Homoseksuaalisuus ei ole häiriö, vaan heteroseksuaalisuus on kulttuurinen normi, johon muita seksuaalisuuden ja rakkauden muotoja verrataan. Ei sekoiteta biologiaa ja kulttuurisia sopimuksia. Homoseksuaalisuudella voi olla biologinen pohja, mutta merkitykset, joita liitämme siihen, eivät kumpua jostain lihallisesta. Merkityksiä ei ole koodattu soluihin tai DNA:han.
Miten sinusta tuli hetero on mielestäni hyvä kysymys, koska se onnistuu rikkomaan tätä kultuurista itsestään selvyyttä, mikä heteronormatiivisuuteen liittyy. Se, että jokin seksuaalisuuden ilmenemisen muoto on harvinaisempi, ei tee siitä "epänormaalia" tai "häiriötä". Punatukkaisia on vähemmän kuin tummatukkaisia, mutta emme ajattele heitä häiriintyneinä tai kirottuina. Vaikka johonkun aikaan myös punatukkaisia pidettiin kirottuina. Onneksi elämme toista aikaa ja meillä on oikeus ja (huom!) velvollisuus sivistää itseämme ja ottaa asioista selvää.
Tunnen olevani aivan kuin tutkimusretkellä Lesbo planeetalla. Kaikki on minulle outoa ja vierasta. En ymmärrä ihmisten käyttäytymistä täällä ja siksi joudun vertaamaan sitä kotiplaneettani ihmisten käytökseen.
Siksi kysyn; Mitäs teille on tapahtunut? Miksi olette aivan kuin puolustuskannalla? Tulin planeetallenne rauhanomaisissa aikeissa, mutta ettekö hyväksy erilaisuutta vain sen takia, että olette itse erilaisia?
..on sinulla pöksyissäsi:)D
Käsittääkseni teitä lesboja on karkeastiluokiteltuna kahta tyyppiä. Toinen pyrkii hallitsemaan ja toinen alistumaan. Sama jako on myös heterojen maailmassa.
Voisin päätellä, että sinä Jennifer olet lesbosuhteessa se hallitsemaan pyrkivä osapuoli.
Kyllä minä olen se sovitteleva osapuoli:)
Että nyt ei mitkään arviot mene sinulla putkeen.....:D
Mukavaa, että tulit rauhanomaisilla aikeilla. Ymmärrät varmaan kuitenkin, että ihmiset voivat pahastua siitä, että lähestyt heitä jonkinlaisen vieraan ihmistyypin edustajina. En voi sille mitään, että se ainakin itsestäni tuntuu vieraalta.
Olen tavallinen nainen, jota sinä et ikinä tunnistaisi lesboksi ja kohtelisit minua niin kuin ketä tahansa. Täällä kuitenkin keskustelu lähti liikkeelle oletuksella, että olemme jotain aivan erityistä, jotain sangen omituista. Tarkoituksesi ei varmasti ollut välittää tällaista viestiä, mutta sellainen olo minulle ainakin tuli.
En itse ajattele, että se että voin rakastua vain naisiin tekee minusta jotenkin perustavan laatuisesti erilaisen. Jos tutustuisimme jossakin, kertoisin sinulle mitä kirjoja haluan lukea, minkälaisista leffoista pidän, mikä saa minut nauramaan, mitä ihailen ihmisissä ja mikä liikuttaa minua. Nämä asiat tekevät minusta minut ja yksi, niin YKSI niistä asioita joka tekee minusta minut, jolla on oma historiani, on se, minkälaisia ihmisiä olen rakastanut.
Meitä(kään) ei voi jaotella kahteen, kolmeen, neljään tai edes viiteen tyyppiin niin kuin ei kokemukseni mukaan heteroitakaan.
Teeskentelin vähän yksinkertaista tutkijatyyppiä edellisissä kommenteissani siksi, koska kohteilla on taipumus vetäytyä kuoreensa kilpikonnan lailla vaaran edessä. Ja mistä sen tiedätte vaikka nytkin teeskentelisin tyhmää.
Elämä kätkee sisäänsä kaikki mahdollisuudet, variaatiot, ollakseen elämä. Silloin se, mikä on yleistä, kätkee varjoonsa reuna-alueet. Yleensä silloin toimitaan valon ehdoilla ja nuo reuna-alueet toimivat vain niillä ehdoilla joita valo paljastaa. Hämärässä on helppo kapinoida ikäänkuin äitiään vastaan ja saada milloin negatiivistä ja milloin positiivistä palautetta. Mutta äitikään ei aina huomaa, lapset kasvavat liian nopeasti!
Lesbotkin näkevät ympärilleen ja huomaavat kukkien kauneuden, kuulevat lintujen laulun, kävelevät käsikädessä puutarhoissa, silittävät kissaa, mutta toisaalta he eivät huomaa sitä, että tuo kaikki on syntynyt elämän keskeisessä ytimessä, uroksen ja naaraan keskinäisessä rakkaudessa, jota ilman lesbotkin eläisivät kivierämaassa...mutta silloinhan mikään poikkeavaisuus ei olisi edes mahdollista. Toisaalta he, ollakseen vähän yksinkertaisia, eivät huomaa edes sitäkään, että miehen käsi on luonut heille asunnot, infastruktuurin, keksinnöt, kuukautissiteet ja kaiken näkyvän. He, siis vaikkakin ovat syntyneet naisen kohdusta ovat tulleet suurempaan maailmaan; miehen kohtuun. Vaikka siis lesbo psyykkisesti torjuukin miehen kosketuksen, hän ei voi ovia avatessaan välttyä miehen fyysiseltä kosketukselta.
Elämä tutkii siis kaikki mahdollisuudet ja jotkut hyväksytään ja jotkut hylätään.
Lesboudesta samoinkuin homoudestakin voi parantua, jos siihen annetaan mahdollisuus ja jos uskotaan lunnon uudelleen järjestelykyvyn voimaan!
Mikään maailmassa ei ole turhempaa kuin tuottamatonta työtä tekevä lesbo, joka ei halua edes lapsia synnytää!
Miehen rakkaudessa asuu suurempi onni, koska se kätkee sisäänsä koko maailman synnyn!
..tämä protestisi.
Usko jo, meitä lesboja naurattaa ihan valtavasti sinun kommenttisi:D
Olisin nähnyt lesboudenkin myönteisemmässä valossa, jos sinä Jennifer et olisi lievällä agressiivisuudellasi provosoinut minua negatiivisuuteen.
Mutta tärkeintähän on, että teitä naurattaa nyt ihan valtavasti?
..edes kiinnosta, mitä heteromies on lesboudesta mieltä.
Ja minun agressiivisuudestani sinun on ihan turha puhua, kun tunkeudut meidän omalle palstalle esittämään provokatoorisia kannanottojasi. Sinun syyttelysi minua kohtaan on pelkkää miesten käyttämää hajoita ja hallitse tekniikkaa.
Luulen, että palstallamme on niin fiksuja naisia, että yrityksesi "kusee" jälleen:D
Tiedätkö muuten mikä on agressiivisuuden ja jämäkkyyden ero?
"lesboudesta samoinkuin homoudesta voi parantua..."
miten voisi parantua, kun ei ole edes mitään tautia??
Naurattaa. Ei voi olla totta :P
Ei vaikuta aivan tasapainoiselta tekstiltä...
Niin tämäkin vierailu Lesbo planeetalla on saatettu lähes päätökseen.
Johtopäätös: Toiset olivat avoimia ja toiset taas inhosivat minua. Niinhän se on kaikessa elämässä.
Mutta maailman alusta lähtien on aina ollut lesboja ja homoja...ja niin tulee aina olemaankin. Kaikki ilmiöt omalla tavallaan täydentävät elämää. Onneahan me kaikki etsimme.
Toivotan teille kaikille avointa ja rehellistä mieltä ja sitä kautta rakkauden löytymistä!
Rakkauttahan minäkin etsin.
teeskennellä yksinkertaista tyyppiä, olit täysin oma itsesi, ikävä kyllä. Taidat olla niitä ihmisiä, jotka varjelevat ennakkoluulojaan valikoimalla sen, mitä lukevat? Ja jos vahingossa osuu silmiin ristiriitaista faktaa, sinunkaltaisesi torjuvat ja unohtavat sen välittömästi.
Jätän nyt eläinmaailman rauhaan (Fake on oikeassa), puhun ihmisistä. Kautta historian, perimätiedon mukaisen ja kirjoitetun, on ollut olemassa homoseksuaalisuutta. Se on synnynnäistä, siihen on eri aikakausina ja eri kulttuureissa suhtauduttu hyvin vaihtelevasti, on esiintynyt kummastelua, jyrkkää tai lievempää kieltämistä, suopeutta, ihannointia. Mutta aina sitä on ollut olemassa, kuolemankin uhalla.
Kyllä homoseksuaalisuus on jo tällä perusteella biologinen ilmiö/ominaisuus, jolla on olemassaolon oikeutus siinä kuin muillakin tilastollisilla vähemmistöillä (sinisilmäisyys, vaaleatukkaisuus, vasenkätisyys, älykkyys jne).
Naurettavaa edes väittää, että seksuaalisuus tähtäisi vain ja ainoastaan suvunjatkamiseen. Se on primäärifunktio, muttei ainoa, ei edes lestadiolaisilla, vaikka ne niin hurskastelevat.
Miehen "rakkaudesta" on Suomessa kovin surullisia tilastoja, olemme läntisen Euroopan väkivaltaisimpia maita. Mutta tämäkään ei ole syy lesbouteen tietenkään. Kuljet lyhty sammuksissa, hyvä mies.
Kopion tuohon viestini koska meidän jutut menivät vähän ristiin.
Niin tämäkin vierailu Lesbo planeetalla on saatettu lähes päätökseen.
Johtopäätös: Toiset olivat avoimia ja toiset taas inhosivat minua. Niinhän se on kaikessa elämässä.
Mutta maailman alusta lähtien on aina ollut lesboja ja homoja...ja niin tulee aina olemaankin. Kaikki ilmiöt omalla tavallaan täydentävät elämää. Onneahan me kaikki etsimme.
Toivotan teille kaikille avointa ja rehellistä mieltä ja sitä kautta rakkauden löytymistä!
Rakkauttahan minäkin etsin.
Toivon, että löydät rakkautta sinäkin, mutta pitäähän sitä itsekin rakastaa...
Juuri rakkautta, joka on kaikille ihmisille elintärkeää, myös etsivät homot ja lesbot.
Ei mitään sen kummallisempaa.
sinua ehdittiin inhota. Kommentit tuppaavat tietenkin kärjistymään, jos kirjoitus koetaan provoksi. Minäkin valpastun sellaisesta aina.
Kirjoitat kuitenkin nätisti. Onnea sinulle rakkauden etsintään. Yksi juttu kuitenkin: ei meillä mitään lesboplaneettaa ole, kyllä me alienit ollaan täällä muiden seassa, ihan hämmästyttävästi samanlaisina kuin muutkin ihmiset. Lesbo vain ei halua miehen käsien hyväilyjä, ei uneksi miehistä. Ei siinä ole muuta selittämistä.
Mitä se on tuo rakkauden etsintä? Onko tässä mitään mieltä? Eikö pitäisi etsiä ihmistä?
Voikohan lesbo kiintyä myös mieheen, ystävystyä, ja rakastaa henkisellä tasolla?
Onko olemassa lesboja, jotka eivät rakasta naisiakaan?
kysyt aina viisaita. Rakkautta on monenlaista, äidinrakkautta, eläinrakkautta, rakkautta taiteeseen ja mitä lie. Varmaan mikä tahansa rakkaus on ihanaa (jos ei mene överiksi, en edes yritä selittää, mitä sillä sitten tarkoitan). Rakkaus on parantavaa, ilman sitä on tyhjää.
Eli mielestäni ei AINA etsitä ihmistä. Mutta jos haluaa erotiikkaakin rakkauteen, niin ihmistähän siinä on etsittävä, muu tuntuisi aika oudolta. Lesbo etsii silloin naista. Löytääkö hän naisen, johon rakastuu, onkin jo toinen tarina.
Kiintyä voi keneen tahansa mukavaan tai kiinnostavaan, miehiin ja naisiin. Sekä rakastaa platonisesti. Lesbo on lesbo, vaikkei rakasta ketään naista tällä hetkellä tai koko elämänsä aikana, hän ei ole vain kohdannut rakastaan. Tai sitten on torjunut voimakkaasti tuntemuksensa esim. uskonnollisista tai muista syistä.
Luulen, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat rakastuneita rakkauteen, mutta eivät osaa rakastaa oikeata ihmistä. He eivät varmaan ole onnellisia kenenkään kanssa, vaan lentelevät kukasta kukkaan oikeata tunnetta etsien, tai sitten eivät ikinä löydä ketään, vaan tyytyvät elämään haavemaailmassa. Unelmissahan kaikki on mahdollista.
on. Meitä on moneksi. Mutta kaikki (?) kumminkin kaipaavat rakkautta, pitkin elämänsä mittaa. Meillä vähemmistöillä on sekin hankaluus, että on ylimalkaan vaikea löytää muita vähemmistöön kuuluvia, saati sitten, että itse ihastuisi. Ja se toinen. Ja nämä molemmat kaiken lisäksi keskenään. Ja kun se pelkkä ihastuskaan ei ihan riitä, vaan ... no, lopetan tähän.
Minulla on elämäni suuri rakkaus, mutta en voi koskaan saada häntä. Ketään toistakaan en voi huolia. Tunteita muita kohtaan ei yksinkertaisesti riitä tämän enempään... tässä menee koko elämä.
Välillä en enää edes muista häntä, mutta jossakin alitajunnassa tuo henilö on edelleenkin - ja haluan olla hänelle uskollinen. En voi muuta, en voi sille mitään. En saa häntä näinkään, en koskaan.
Onko tämä rakkauden tuhlaamista?
Eipä sitä rakkautta löydy kovin helposti heteromaailmastakaan vaikka luulisi, että siellä olisi suuremmat mahdollisuudet.
Itse olen eronnut aika nuorena, hakenut uusia suhteita, elänyt lyhyitä epäonnistuneita suhteita ja nyt olen pari viimeistä vuotta ollut ilman mitään suhteita. Jos mukaan ei lasketa kissaa, joka on elänyt kanssani seitsemän vuotta.
Olenko tullut liian vaativaksi? En tiedä. Mutta luotan kuitenkin siihen, että rakkaus itse ilmoittaa minulle kuka on se oikea. Jotkut pitävät tuollaista ajattelua vähän naivina, mutta täysiverisenä romantikkona en oikein hyväksy muita mahdollisuuksia.
Nykyään olen valmistautunut jopa olemaan yksin loppuelämäni. Mutta kun varhain sunnuntaiaamuisin kävelen vehmaan luonnon keskellä, niin silloin kaipaus kasvaa liian suureksi.
Ei varmaan ehkä ole rakkauden tuhlaamista. Usein pitkä odottaminen vain lisää rakkautta.
Jotkut vain ikäänkuin tuhlaavat rakkauden pois liian monissa ja lyhyissä suhteissaan.
Varmaan tuokin ihminen, jota nyt et voi saada, muistuttaa sitä ihmistä, joka on vielä sinulta kateissa ja jonka voit saada. Ja saat.
Tämän "rakkauden" kanssa on mennyt jo puolet elämästäni. Olisi varmaan ihan viisainta luopua toivosta, sillä se on todellakin turhaa. Mistään vastarakkaudesta en oikein jaksa enää edes uneksia. Ja rakkaus, jos se tulee väärältä henkilöltä, on arvotonta. Vai onkohan niinkään...
Vaikka samapa tuo, sillä minä viihdyn yksinkin ja rakastan myös vapauttani. Kyllähän se elämä menee näinkin, jos on kerran pakko. Jos se on vain tarkoitettu minun kohdallani näin.
Kyllä minulla on silti kaikki tunteet tallella...
jutska: "Toisaalta he, ollakseen vähän yksinkertaisia, eivät huomaa edes sitäkään, että miehen käsi on luonut heille asunnot, infastruktuurin, keksinnöt, kuukautissiteet ja kaiken näkyvän. He, siis vaikkakin ovat syntyneet naisen kohdusta ovat tulleet suurempaan maailmaan; miehen kohtuun. Vaikka siis lesbo psyykkisesti torjuukin miehen kosketuksen, hän ei voi ovia avatessaan välttyä miehen fyysiseltä kosketukselta."
...oli kyllä kummallisinta, mitä olen pitkään aikaan lukenut! Ja luulin jo nähneeni kaiken. Ei siis sittenkään.. hih ;)
..lesboja, jotka eivät rakasta naisiakaan:(
..minullekin, mutta sitä tulee täysin vääriltä henkilöiltä.
Tällä saamallani rakkaudella ei ole minulle mitään merkitystä. Se ei tavoita minussa yhtään solua, se saa minut enempi vihaiseksi..., niin
kovasti haluan rakkautta vain "häneltä".
femmaripalstalla on muutenkin hauskaa, miehet kuin suoraan liskojen yöstä :DD
Osa niistä kaiken lisäksi tosissaan, mutta osa yrittää vain härnätä femakot vihaisiksi, pari tyyppiä on ihan normaalin oloisia 2000-luvulta. Naisten kirjoitukset megalaadukkaita ukkojen vuodatuksiin verrattuna. Käyn siellä joskus ilkeilemässä, en tällä nikillä tietenkään.
ei tule paha mieli, jos ajattelee aina supertyhmästä kirjoituksesta, että se on varmaan vaan provo! Säilyy sentään usko ihmiskuntaan jotenkin.
provoina äläkä pahoita mieltä. En ole livenä tavannut moisia hirviöitä. Mutta ne vakavissaan kapeakatseiset hieman masentavat, toisaalta juuri he ovat niitä, joiden kanssa pitäisi keskustella hyökkäilemättä.
Vähän ongelmallinen juttu. Kirjoitit Jennifer, että rakkautta tulee tulvimalla ja että sitä tulee vääriltä henkilöiltä.
Haluatko siis vain "ottaa" rakkautta sensijaan, että voisit myös antaa sitä?
Aika kummallinen juttuhan se oli, provosoitu, mutta kuitenkin paikkansa pitävä. Ainut virhe oli se, että kohdistin sanani vain lesboihin. Se koskee kaikki ihmisiä, miehiä, naisia, heteroja, homoja.
No tuo juttuhan lähti alunperin siitä, että halusin vähän tuuletella. Sitä kirjoittaessani naureskelin itsekseni ja ajattelin, että mitähän ne nyt sanoo. Siis täys provo. Anteeksi, että loukkasin.
ja sitten vasta ajatellaan:(
Lopun anteeksipyyntö onkin sitten jo vitsi:D
..jos rakkautta tulee ns. "vääriltä" tyypeiltä, joihin ei itse tunne minkäänlaista vetoa, niin on varmaan vaikeaa lähteä A N T A M A A N sitä rakkautta takaisinkaan.
Itse koen lähentymisyritykset varsin kiusallisina, jos en itse ole kiinnostunut ko. henkilöstä.
Matilde, mitä tuosta tulee amatööripsykologin mieleen? Siis ikuisesta rakkaudesta toivottomaan tapaukseen. Ikäänkuin rakentaisit siitä turvalinnoitusta ja korjailisit rapautuvia muureja, joiden suojassa voi välttää askeleet reaalimaailmassa. Siis ne muut kanssakulkijat, vanhat tai uudet tuttavuudet, joihin voisi yrittää tutustua lähemmin.
Kukaan meistä ei ole satumaisen täydellinen, aina on jotain vikaa tai kehittämisen aihetta. Tiedämme sen itsestämme ja - ikävä kyllä - aika hyvin mielestämme etukäteen jo muista. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä epäluuloisemmaksi ja, no niin, sarkastisemmaksi (puhun nyt itsestäni). Ja hiisi vieköön valikoivammaksi, vaikkei olisi yhtään varaa siihen (edelleen puhun itsestäni).
Ymmärrän todellakin, että lähentelyt ilman vastakaikua itsessä ovat kurjia ja noloja. Ehkä kannattaisi ilmaista toiselle, että keskustellaan ja tutustutaan mieluummin ensin. Sieltä ihmisen sisältä saattaa löytyä sittemmin jotain hienoa, sellaista, josta alkaa pitää. Jokainen hieman torjuu vierasta - ellei ole rakastua humahtanut ensi silmäyksellä.
Ajattelevana naisena varmaan olet hoksannut jo tähän mennessä, ettei se suuri rakkautesikaan ole täydellinen ja arkisessa yhteiselossa voisi olla yhtä ja toista kitkan aihetta, ihan niinkuin kaikilla aika ajoin on.
Kyllä minä luulen, että minun tapauksessani kaikki tapaukset ovat toivottomia. Tähän mennessä olen ennättänyt huomaamaan senkin, että yksinkin voi elää. Ei ole paljon vaihtoehtoja, mutta olenpahan oppinut tulemaan toimeen itseni kanssa, olemaan ystävä itselleni.
Lesbot ovat enimmäkseen hyviä ja oikealla tavalla pehmeitä ihmisiä! Antakaa rauha heidänkin rakkaudelleen! Kun he vain eivät viekoittelisi nuoria tyttöjä lesbouteen?
Ettei vaan kukaan nuoria tyttöjä...
Nuorena sen on vitsa väännettävä:D
Ja eiköhän miehet ole suurempi vaara nuorille naisille kuin lesbot??
Minkä ikäinen olet itse? Onko sinulla jo suhde ja Tunnetko vetoa nuoriin naisiin?)))
Enkä tunne vetoa nuoriin tyttöihin.
Nuorempiin kylläkin kuin itse olen, mutta en varsinaisesti nuoriin.
Lesbot? Mistä tietää olevansa lesbo?
Itse tiedän ainakin siitä, kun miesten kosketus ei ainakaan tähän päivään mennessä ole tuntunut miltään, mutta joidenkin naisten (ei nyt tietenkään kaikkien) saa perhoset lentelemään vatsassani. :)
..kumman vierestä aamulla herää:D