Mies joutui työttömäksi. Aina on tykännyt ottaa, mutta nyt se on mennyt ihan älyttömäksi. Aamulla heräsin, niin oli juonut koko yön ja jatkanut aamulla. Oli vähän pahanakin, kun akka ei ymmärtänyt sen paineita, haukkui ja otti ranteista kiinni. Käyn viikot töissä, ja sillä välin yrittää "salaa" juoda. Heti aamusta. Lopettaa sitten, kun tulen töistä, ja kuvittelee, etten muka huomaa.
Soitin anopille, että tulisi hakemaan poikansa helvettiin, mä en jaksa tätä vuodesta toiseen. Anoppi tulikin, ja nyt ukko jatkaa ryyppäämistä siellä, saan edes olla rauhassa. Ja niiiiin hän kun mua rakastaa ja haluaa jatkaa yhteistä elämää! Kyllä mä tajuan mitä paskaa se mulle syöttää, mutta en vaan jaksa enkä osaa. Kohta 15 vuotta on yritetty rakentaa omaa elämää. Rahaa ei ole, ei omaa asuntoa, ei mitään omaisuutta. "Sitten joskus, kun on vakityö" jne. Mihinkään ei voi lähteä, ei voi ottaa pienintäkään asuntolainaa, kun EI OLE TÖITÄ!!!
Ei ole mullakaan kuin jotain pätkähommia, mutta silti mä haluaisin ponnistella jonkun yhteisen eteen. Maksettais edes asuntolainaa sillä, mikä nyt menee vuokraan. Mutta ei voi. Ukko on vaan niin itsesäälinen, kun töitä ei ole. Eli kukaan ei ole tullut sitä kotoa hakemaan ja tarjonnut just sen korkeakoulutukselle sopivaa työtä.
Mä en jaksais, mut sittenkin on pakko. En haluais alkaa kaikkea alusta, mut mitä helvettiä?! Mä olen niin yksin ja onneton. Mulla ei ole ketään, kelle puhua tai ketään joka auttais. Ja kyllä: olen ajatellut al-anoniakin tai jotain, mutta en oikein siihen usko. Mua ei voi auttaa kuin miehen raitistuminen, vai voiko?
Soitin anopille, että tulisi hakemaan poikansa helvettiin, mä en jaksa tätä vuodesta toiseen. Anoppi tulikin, ja nyt ukko jatkaa ryyppäämistä siellä, saan edes olla rauhassa. Ja niiiiin hän kun mua rakastaa ja haluaa jatkaa yhteistä elämää! Kyllä mä tajuan mitä paskaa se mulle syöttää, mutta en vaan jaksa enkä osaa. Kohta 15 vuotta on yritetty rakentaa omaa elämää. Rahaa ei ole, ei omaa asuntoa, ei mitään omaisuutta. "Sitten joskus, kun on vakityö" jne. Mihinkään ei voi lähteä, ei voi ottaa pienintäkään asuntolainaa, kun EI OLE TÖITÄ!!!
Ei ole mullakaan kuin jotain pätkähommia, mutta silti mä haluaisin ponnistella jonkun yhteisen eteen. Maksettais edes asuntolainaa sillä, mikä nyt menee vuokraan. Mutta ei voi. Ukko on vaan niin itsesäälinen, kun töitä ei ole. Eli kukaan ei ole tullut sitä kotoa hakemaan ja tarjonnut just sen korkeakoulutukselle sopivaa työtä.
Mä en jaksais, mut sittenkin on pakko. En haluais alkaa kaikkea alusta, mut mitä helvettiä?! Mä olen niin yksin ja onneton. Mulla ei ole ketään, kelle puhua tai ketään joka auttais. Ja kyllä: olen ajatellut al-anoniakin tai jotain, mutta en oikein siihen usko. Mua ei voi auttaa kuin miehen raitistuminen, vai voiko?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jätä miehes sinne anopin luokse pysyvästi ja rakenna itsellesi oma, itsenäinen ja onnellinen elämä. Tuosta ei voi koskaan tulla mitään ja tuskin miehesi mitään töitä enää tulee tekemäänkään. Jokaisella on vain yksi elämä ja niitä kumppaneita riittää maailmassa muitakin, ei tarvitse juopon kanssa elämäänsä pilata. Turha myös mennä Al-Anoon, ei sillä miehesi ryyppäämistä lopeta eikä se sinuakaan auta, tulet vain entistä pahemmalle mielelle ja alat yrittää miehesi raitistamista. Huolehdi mielummin itsestäsi, työstäsi ja sen jatkumisesta sekä raha-asioistasi. Sen oman asunnonkin voit ostaa ihan itse, et sinä siihen mitään juoppoa ja työtöntä miestä tarvitse!
Al-anoniin tullessaan monet ovat vuosikausia yrittäneet raitistaa juoppoa. Vasta Al-anonissa he tajuavat, että ainoa johon voi vaikuttaa on oma elämä ja oma suhtautuminen asioihin ja tuhoon tuomittu taistelu alkoholia vastaan loppuu.
Käsitykseksi Al-anonista on siis täysin päinvastainen kuin todellisuus. Monia Al-anon on nimenomaan auttanut aloittamaan oman elämän elämisen. Valinta on oma ja vastuu valinnasta on oma, loppuu ainakin se ruikutus, että alkoholisti pilaa elämän. Valinta ottaa tai jättää kun on aivan jokaisen oma.
Ukkosi ei enää aktivoidu hakemaan töitä ryypätessään.
Rypee itsesäälissä, ja sekin passivoi viinan lisäksi. Lamaannuttaa.
Huonolta näyttää. Se sinun on muistettava, että sinä, enempää kuin anoppikaan ette kykene häntä raitistamaan, ette mitenkään.
Vain juoposta itsestään tuleva todellinen halu raitistua luo mahdollisuuden.
Työttömyys ja siitä seuraava itsesääli ovat hänelle motiiveja juomiseen, ja se kierre todennäköisesti syvenee lisäten juomista. Ikävä kirjoittaa noin.
Ota oma elämä hallintaasi, ja keskity siihen.
Säälin anoppia, ukkosi äitiä.
tissutelee mies päivästä toiseen - tosin yleensä ei kotona, vaan istutaan tuntikausia kavereilla.
Avomieheni oli keväällä niiin masentunut koiramme kuoleman takia, että työnteko piti lopettaa siiihen paikkaan ja aloittaa täysipäiväinen juopottelu.Eli päivät on sitä että heti kun lähden töihin, herra painelee ystävillemme, ja siellä sitten juopotellaan päivä.Eipä tämä muuten nyt niin suuri ongelma ehkä olisi minulle, (omatpa on sisuskalut)mutta hän on humalassa erittäin ilkeä, väkivaltainen henkisesti ja joskus myös fyysisesti, minulla on sitten aina pelko persiissä kotiin menneessä töiden jälkeen, millähän tuulella herra mahtaa olla. Ja visusti on suu pidettävä supussa, ei missään nimessä saa arvostella mistään asiasta, huuto on kamala.
Viikonloppuisin tykkäisin itsekin käydä kavereilla istumassa, mutta yllätys yllätys: onkin kamala kiire aina pois sieltä, kotiin ja nopeasti.
Eipä mitään herkkua kyllä tämä elämä ole, välillä tässä itsekin vajoaa aika alamaihin, haluaisin ihan toisenlaista elämää...mutta minun on vaan jotenkin jaksettava eteenpäin.