Haluaisitko elää esim. 200-vuotiaaksi, jos se uusien hoitojen avulla tulisi mahdolliseksi?
Miten haluaisit loppuelämäsi viettää?
Miten haluaisit loppuelämäsi viettää?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tulin luvanneeksi likkakavereille parikyt vuotta sitten,että kun täytän 100v pidän viimisen päälle kunnon kekkerit.Jatkoilla tehdään täys kierros paikkakunnan kapakoissa.
Nii että muutama vuosikymmen pitää viel sinnitellä.
En varmalla 200-vuotiaaksi. Johan sitä olisi ihan muumio.
Mieluusti viettäisin loppuelämäni samaan tahtiin kuin nyt. Näin on hyvä.
ei ole kyse halusta vaan mahdollisuudesta. Itse haluaisin elää 80 vuotiaaksi. Tosiasia on etten ennätä täyttää edes 70 kymmentä. kuolema korjaa satoa sairauksien merkeissä.
Mahdotonta ennustaa miten terveenä pysyy, siitähän se on kiinni. En haluaisi elää vuosia pakettina toisten armolla. Olen aina arvostanut laatua ei niinkään määrää. Vanhempani elivät pitkälle yli kahdeksankymppisiksi. Äiti oli tosin dementoitunut ja täysin sekaisin viimeiset vuodet. En tiedä miten laadukkaana hän elämänsä koki, hänen kanssaan kun ei enää pystynyt keskustelemaan.
Sellaista olotilaa en kyllä toivo itselleni enkä kenellekään toisellekaan
Toimintakykyisenä haluaisin loppuelämäni viettää.
juuri niin vanhaksi kuin Luoja suo.
Toivon vain, että saisin elää elinaikani suht.koht. terveenä ja pystyisin hoitelemaan itse itseni, ettei joutuisi mihinkään laitokseen makaamaan.
Olen seurannut erästä mieheni sukulaista, joka täyttää jo 95-v. ja on ihan hyvässä kunnossa, mutta elämä on vain vanhan muistelemista - ikätovereita ei enää ole eikä ole omia lapsiakaan, niin on se elämä aika yksinäistä.
...jos kipuja tai sairauksia, niin en välttämättä kovin pitkään. Kuitenkin tuollainen 65-70 vuotta vois olla se kohtuus, sen jälkeen rappeuma tapahtuu aika vauhdilla ja tietty toive kuolemalle olisi suorilta jaloilta.
Pakkas vähän naurattamaan tuo 65-70-vuosien väli, kun itse siinä on juuri parhaillaan. En toki enää ole parhaimpien päivieni kunnossa, mutta kuitenkin olen pyöräillyt viikon kierroksen vielä tänä kesänä ja opiskelenkin, joskin omalla tahdillani.
Juuri äsken lakkasin varpaiden ja käsien kynnet, joten huolehdin ulkonäöstänikin.
Valitettavasti ei ole meidän itsemme päätettävissä, kuinka vanhaksi elämme.
vääränlainen tavoite monelle. Pitäisi puhua ja tähdätä toimintakykyisiin elinvuosiin.
Tuskin kukaan haluaa elää pitkään liikuntakyvyttömänä ja täysin ulkopuolisen avun varassa...
Ja vaikka kunto säilyisi kohtalaisena, niin olisiko elämämme jatkuvasti muuttuvassa maailmassa enää sitä, mitä olemme joskus toivoneet ja tavoitelleet!?
vapaaehtoistyönä vanhuksia.Eli kuulun tällaiseen
kaveri piiriin.Seurustelen vanhusten kanssa ja
ulkoilemme,käymme teatterissa,jopa oopperassa.
Eli vanhusten ajatusmaailma ja sielunelämä
on tullut tutuksi.On montaa kättä pitänyt
kädessä lähdön hetkellä ja sitä kautta on
itsessäni henkistä kasvua tapahtunut.Kyllä
minä olen pannut merkille,että kun on seuraa ja joku,joka välittää,kyllä se vanhukselle antaa
positiivisuutta ja voimaa.Elämä varmaan
pitenee.Minulle on syntynytihan oma filosofinen
ajatus:Hellä kosketuksemme.lämmin katseemme,
ei maksa meille mitään.Mutta vanhukselle ne
merkitsevät enemmän kuin kaikki maailman
miljoonat.Emme saisi olla niin tylyjä,niin herkästi arvostelevia toisiamme kohtaan.Pitäisi
olla suvaitsemista ja ymmärtämistä.Ulkoinen
kauneus on pääosin optinen harha.Todellinen
kauneus elää sydämen kyvyssä suvaita ja
antaa anteeksi.Kyllä minusta pitkän iän salaisuus näissä asioissa elää.Kun on hyvä olla,ekämä
varmaan tuntuu iloisemmalta ja pidemmältä.
ikääntyneelle merkillisellä tavalla
ketjureaktio.Kun joku välittää,mieli kohoaa,
aktiivisuus palaa ja liike palaa.Sosiaaliset
positiiviset kontaktit on tärkeitä.Itse olen
hyvin liikunnallinen ja aktiivi ja niinpä se vain tarttuu.Pitää vain jaksaa puhua ja
kannustaa.Kun pikkuisenkin edistystä tapahtuu,niin se innostaa.Oma isäni ja äitini kuolivat
molemmat pitkän sairastelun jälkeen.Liikunta-
kyvyttömyys on siis tuttua ja siihen liittyvä elämän halun katoaminen ja passiivisuus.Kyllä
tietty psyykkinen kuntoutus on mahdollista,
mutta se vaatii todella paljon omaisilta.
Ja varmaan tulevaisuuden vanhusten hoito
on paljon omaisista kiinni.Itse olin isäni
ja äitin viime vuosissa aktiivi,mutta oli se todella rankkaa.
kahtasataa vuotta, eikä sataakaan jos ei ole yhtä hyvässä kunnossa ja toimelias kuin TV-dokumentin Hilja. Hän oli 101v (vai 102?)ja kulki omin jaloin jumpassa ja hoiti huushollinsa jne...
Hilja kävi hyväkuntoisesta 80v:sta...
Pitkän iän toiveen edellytys kohdallani on, että omaan riittävän terveyden ja toimintakyvyn. Elämän pitää olla elämisen arvoista, muutoin joudan pois nuorempana.
varmasti sujuisi/kuluisi minulla loistavasti;nimittäin nämä edelliset 59v. meni selvitellessä sitä kuka oikeesti olen....ja nyt kun oletan jotain tietäväni voisin sillä tietotaidollani osata elääkin :) Yhtäkaikki, elämäni on vihdoinkin ihastuttavaa ja nautin täysillä,eikä ole edes parisuhdetta mieheni kuoltua -90 mutta mulla on omaa kivaa sekä hyödyllistäkin tekemistä,maalaan,ulkoilen luonnossa ja sen sellaista,että mikäli voisin pitää tämän fyysisen- ja mielialaterveyteni,toki elelisin parisataa vuottakin .
että ennätys tässä on tehtävä. Entinen ME on aika vanha, Metusalemilla 350 v vai mitä siitä isossa kirjassa sanottiin? Paremmaksi on laitettava, mutta eipä ole löytynyt tuohon lajiin valmennusoppaita. Yhdessä kirjassa kyllä moititaan tupakanpolttoa ja kaljan juontia huonoiksi konsteiksi, mutta kuka sitä nyt hyvistä harrastuksistaan suosiolla luopuisi.
eli tuttavapiiriisi ei kuulu yhtään yli 90veitä.
minä olen tuntenut kauan ja monta,
täysin lääkkeettömiä ja tervettä 98-98v
eivät käy lääkärissäkään kuin kerran 5 vuodessa,
yleensä sanovat että haluaisivat jo kuolla.
joo, ihan on totta.
kyllä se oman kodin työt, ruoan laitto, syöminenkin on niin vaikeutunut,
samoin ei ole ikäistä seuraa, yms.
Kyllä ihmisen elämä on turhaa. Joten en ymmärrä
miksi sitä jatketaan. Ihminen ei edes ole miten-
kään arvokas sillä sehä lisääntyy kuin rotta.
....kättelyssä. Mahdollista saattaa olla elää 200-vuotiaaksi (se oli muuten keskiarvojen keskiarvo, ei todennettu fakta, kun 200-vuotiaita on jotenkin niin kovin vähän), mutta onko se kuitenkaan yksinomaan halun ja/tai tieteen ratkaistavissa. Sanoisin että ei ole.
Kiinalaiset syövät kuulemma 100-vuotisia munia. Pahannäköisiä ovat ja maistuvatkin juuri siltä. Epäilen, etä kävisi juuri niin. Kun me kuitenkin olemme sosiaalisia olentoja, eläminen ilman omia aikalaisia (tuskin kaikki voivat jatkaa elinaikaa)tuottaisi suurimmalle osalle tuskaa. Perustelen sillä, että nytkin on jo yksinäisyyden kanssa ongelmia, vaikka elinaikamme on rajattu ja aikalaisetkin suurimmaksi osaksi elossa.
Vaikea sanoa, miten loppuaika pitäisi haluta viettää. Se kun on kiinni myös ympäristöstä, terveydentilasta ja siitä, onko järjissään loppuun saakka vai ei. Oikeasti haluaisin elää korkeintaan 70-vuotiseksi, en yhtään kuaempaa. Epäilen, että joudun elämään pitkän elämän juuri siitä syystä. Koskapa yleensä saa sitä mitä ei halua.
Sorry, näihin pitäisi tietysti vastata lapsellisesti ja ihastellen,että voi, voi, kun saisi nähdä lapsenlapsensa ekonomeina, vauraina ja yltäkylläisinä ynnä lapsenlapsenlapsenlapsineen. En viitsi teeskennellä.
kokonaisesti,täysillä.
Itse koen,että on hyvä asia,että emme voi määrätä aikaamme täällä."Se o suuremmas käres".
Ei kai täältä pois uskaltaisi kun kaikki vieraus aina pelottaa.?
Miten haluaisin elämäni elää?Ihmetellen,säilyttää järjen valo,osata olla "viisaasti vanha,pelkäämätön tervaskanto",kuten isoäitini oli 96-vuotiaaksi,eli loppuunsa asti.
Vuosia en osaa sanoa,sisäisestä iästä koen toisinaan nyt jo olevani "Metusalem" toisinaan täysin kakara.
Sanoin aikanaan etta siina vaiheessa kun en jaksa nostaa vaimoani suorille kasille taytyy ryhtya katsomaan vanhainkotipaikkaa.
Myohemmin olen ottanut rajaksi mave-tuloksen.
Nyt olen tippunut 180kg:n tasoon.
Taytyy kai ryhtya tinkimaan vaatimutasosta.
Niin kauan kuin elama maistuu kaikkine iloineen niin ehkapa se riittaa.
Ilojen suhteenkin taytyy hiljalleen pudottaa frekvenssia.
http://www.yle.fi/elamapelissa/ep41/ep.php
Elämä pelissä laskuri laskee minulle 85 v. ja 10 kk edellytäen painon pudotusta.
Nyky tiedoillani 84 v. 9 kk.
Ihanne ikäni olisi nyky mietteissäni 70 v.
Olisihan mukava nähdä missä mennään 200v päästä.
Me ja meidän hienot keksinnöt olisivat jo antiikkia siinä vaiheessa kun jo nyt lapsenlapset katsoo kuin aavetta jostain maailman alkuajoilta kun kerrot että "kun mummi oli sinun ikäisesi niin ei ollut tietoakaan tietokoneista eikä edes telkkarista"