Hei! Onko kellään samaa ongelmaa samanikäisen vauvan kanssa. Minulla kohta 8kk:n ikäinen tyttö. Oikein puuhakas päiväaikaan, ryömii kovasti ympäriinsä ja nousee istumaan, ei konttaa. Hampaita ei ole. Syö hyvin x 5 ateriaa ja juo hyvin (nan:ia), kieltäytyi kertalaakilla tissistä 2 viikkoa sitten. Imetän vielä joskus ennen nukkumaan menoa, jos kaipaa tissiä.
Yöt ovat olleet jo pitkään ongelma ja pääni alkaa kohta hajota.. Eli hän kitisee 2-3 tunnin välein läpi yön. Nukkumaan meno tapahtuu n. 21 ja tässä ei ongelmia. Nukkuu omassa sängyssään meidän sängyn vieressä. Kitisee unissaan, ei siis herää. Jos en tee jotain kitinälle, se vain yltyy huudoksi ja sitten onkin huutorumba edessä ja neiti herätettävä. Yleensä kokeilen tutin laittoa suuhun, joskus auttaa, ei aina, alkaa kitinän sitten taas ehkä tunnin kuluttua. Tassuttelua olen kokeillut, viereenkin ottanut, joskus toimivat, ei aina.
Haluaisinkin nyt kysyä, onko kellään samaa tilannetta???? En usko, että tähän löytyy apukeinoa, koska luulen tämän olevan vain kehitysvaihe (mikä on kestänyt jo yli kuukauden päivät). Mutta muistaako kukaan oman ehkä jo nyt isomman lapsen kohdalla, kuinka kauan tämä kestää?? Olen itse tosi väsynyt ja päivät tuntuvat kulkevan sumussa. Ärtynytkin olen ja sitten tulee turhia riitoja miehen kanssa. Miehen 2 isoa lasta asuvat meillä ja ovat oikein ihania, mutta tuntuu, etten ehdi mitään puuhailemaan heidän tai miehen kanssa kun olen koko ajan ihan järkyttävän väsynyt. Yritän tosin ottaa unet päivän aikaan kun neiti nukkuu, mutta ei tuo maksimissaan tunnin päiväuni tunnu auttavan.
Yöt ovat olleet jo pitkään ongelma ja pääni alkaa kohta hajota.. Eli hän kitisee 2-3 tunnin välein läpi yön. Nukkumaan meno tapahtuu n. 21 ja tässä ei ongelmia. Nukkuu omassa sängyssään meidän sängyn vieressä. Kitisee unissaan, ei siis herää. Jos en tee jotain kitinälle, se vain yltyy huudoksi ja sitten onkin huutorumba edessä ja neiti herätettävä. Yleensä kokeilen tutin laittoa suuhun, joskus auttaa, ei aina, alkaa kitinän sitten taas ehkä tunnin kuluttua. Tassuttelua olen kokeillut, viereenkin ottanut, joskus toimivat, ei aina.
Haluaisinkin nyt kysyä, onko kellään samaa tilannetta???? En usko, että tähän löytyy apukeinoa, koska luulen tämän olevan vain kehitysvaihe (mikä on kestänyt jo yli kuukauden päivät). Mutta muistaako kukaan oman ehkä jo nyt isomman lapsen kohdalla, kuinka kauan tämä kestää?? Olen itse tosi väsynyt ja päivät tuntuvat kulkevan sumussa. Ärtynytkin olen ja sitten tulee turhia riitoja miehen kanssa. Miehen 2 isoa lasta asuvat meillä ja ovat oikein ihania, mutta tuntuu, etten ehdi mitään puuhailemaan heidän tai miehen kanssa kun olen koko ajan ihan järkyttävän väsynyt. Yritän tosin ottaa unet päivän aikaan kun neiti nukkuu, mutta ei tuo maksimissaan tunnin päiväuni tunnu auttavan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oppinut juuri konttaamaan ja nousemaan tukea vasten. Täällä on kanssa yöheräilyä, vähän itkettää ja muutenkin on öisin levoton tapaus. Mutta taitaa olla kehitysvaiheeseen kuuluvaa.
Tuosta huutohommasta muistuu mieleen pikkuveljieni yöhuudot. Itse sairastan epilepsiaa tai oikeastaan sairastin, nyt on ollut kohtaukseton yli 7 vuotta. Aikoinaan veljieni ollessa 4-8 vuotta, kummallakin siis oli ns. huutoaika noilla ikävuosilla.
Vanhempi pikkuveljeni heräsi noin parin tunnin kuluttua nukkumaan menon jälkeen huutamaan, mitään syytä ei huudolle ikinä selvinnyt. aivosähkökäyrässä hän myös kävi, mutta mitään sieltä ei löytynyt.
Nuorempi veljeni olikin sitten pahempi tapaus. Hän ei itkenyt joka yö, kuten vanhempi, mutta hänen itkukohtaukset päättyivät aina oksentamiseen. Hän itki viimeiseen asti, hereille ei häntä helpolla saatu, jopa piti viileää vettä päälle kaataa, mutta sekään ei auttanut. Hänellekin epäiltiin epilepsiaa, mutta ei häneltäkään mitään löytynyt. Tätä tosiaan jatkui joku pari kolme kuukautta kerrallaan, sitten oli pitempiäkin taukoja.
Tästä ei välttämättä ole mitään apua, mutta kerroin kuitenkin. :)
Tuossa iässä meillä heräiltiin vielä tiuhempaan. Nyt kun neiti vähän reilu 1vee, niin yleensä herää vain kerran tai kaksi kertaa yöllä huutamaan. Huutaa unissaan, usein silmät kiinni ja sitten kellahtaa takaisin unille. Siinä ei edes voi tehdä mitään, kun sylissä alkaa vaan enemmän rimpuilla, silityksiä yrittäessä huitoo kättä pois joten yleensä vain istun hetken vierellä. En siis tiedä onko läsnäolostani paljoakaan edes hyötyä, nyt on alkanut niin päiväunien kuin yön aikanakin välillä nukahtaa itse takaisin unille eli pientä kitinää kuuluu hetken mutta kun ei ylly hysteeriseksi huudoksi, en heti mene paikalle ja usein lapsi nukahtaakin sitten itse takaisin uneen..
Että eipä siihen taida mitään keinoja olla, onhan noita itsekin yrittänyt etsiä ja kokeilla mutta vuoden on jo kaikki "kehitysvaiheet" kestänyt ja nyt ollaan aika hyvin edistytty, eiköhän se tästä ja teilläkin aikanaan.
Joo, kuulostaa tosi tutulta. Meidän tyttö ensi viikolla 8 kk ja yöt on yhtä heräilyä. Tai ei varsinaisesti heräilyä tytöllä, äidillä kylläkin. Itkee unissaan, mutta jos en mene viereen itku yltyy aina vaan kovemmaksi. Tilannetta pahentaa se, että kaksoisveli nukkuu vieressä joten tyttö pitäisi saada äkkiä hiljaiseksi. Kuvittelimme että se johtuu hampaiden tulosta, mutta kun särkylääkkeen antaminenkaan ei auta niin tuskin siitä johtuu? Joskus neljän jälkeen uni rauhoittuu ja tyttö heräilee 7-8 aikaan. Kumma juttu... toivottavasti on ohimenevä aihe.