Kuulostaako "normaalilta": mulla on stressiaikoina tapana ahdistua ja se jää ikään kuin päälle. Pulssi on koko ajan korkea ja olen ahdistunut.Kun stressiä jatkuu tarpeeksi, alkaa tulla sydänmuljahduksia, jotka taas ruokkivat paniikkia ja alan saada paniikkikohtauksia. Noidankehä...Lääkärissä on tutkittu sydäntä eikä siinä pitäisi olla mitään vikaa mutta mutta...Itseäni huolettaa. Tuntuu siltä, että jäykkä rintarankani provosoi muljahteluja. Niitä tulee esim. kun kumarrun ottamaan maasta jotain tai käännän äkkiä rintakehää (esim. käännyn katsomaan taakseni).
Paniikkikohtaukset liittyvät erityisesti yksinolotilanteisiin tai sitten paikkoihin, joista ei pääse helposti pois.
Kuulostaako kenestäkään tutulta tuo sydänmuljahtelu?
Paniikkikohtaukset liittyvät erityisesti yksinolotilanteisiin tai sitten paikkoihin, joista ei pääse helposti pois.
Kuulostaako kenestäkään tutulta tuo sydänmuljahtelu?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä kuulostaa tutulta, ja on aivan normaalia. Ei siis kannata olla huolissaan, jos on vielä tutkittukin ja todettu sydämen olevan kunnossa :)
...itse olen hyvinkin herkkä näiden muljahdusten suhteen!
Ne ovat tosi pelottavia...ja mitä enemmän seuraat itseäsi ja pulssiasi niin sitä enemmän pyörit oravanpyörässä ongelmasi kanssa.
Mulla stressi aiheuttaa tiheälyntisyyttä ja tätä muljahtelua...
Olen joskus jopa pelännyt nukkumaan menemistä...eräs lääkäri sanoikin joskus mulle, että yleensä nämä muljahdukset tulevat just siinä vaiheessa kun käy nukkumaan..eli tavallaan rentoutuu....
Olen yölläkin joskus herännyt siihen kun sydän on tuntunut ottavan oikein aikan voltin.
Luultavasti olen nukkunut silloin vasemm.kyljelläni,eli sydämen puolella.
Koskaan minulla ei ole todettu mitään sydämessä ja olen sentään leikkauksissakin ollut, joten siinä nyt ainakin olisi varmaan jotakin nähty....
Viimeksi kun sain suruviestin elokuulla läheisen menetyksestä....tunsin ahdistavaa oloa ja sydän muljahteli....Pystyin kyllä sitten rauhoittumaan ja otin heti Xanoria....vaikkakin itkusta ei loppua meinannut tulla ollenkaan.....
Se on jonkin sortin hermosto tuolla päässä joka tämänkin saa aikaan....ja olemmehan me niin erilaisia kaikki...on heitäkin, jotka eivät piittaa mistään tuntemastaan olotilasta, mutta sitten on "näitä meitä" jotka ilmeisesti olemme herkkiä vähän joka suhteessa ja sen mukaan reagoimme kaikkeen voimakkaammin.
Toivon, että pääset eroon tästä ikävästä vaivasta...tai, että se ainakin ajan kanssa alkaa rauhoittumaan..kun tiedät, että se ei ole vakavaa.
Aurinkoista syksyn jatkoa sinulle!
Vaikka en tätä olotilaa kenellekään toivo, on silti helpottavaa kuulla, etten ole ainoa! Jotenkin se aina rauhoittaa.
Joku lääkäri mulle kerran päivystyksessä sanoikin, että joillain ihmisillä sydän reagoi herkästi kaikkeen. Toisilla vatsa jne. Nämä tosiaan ruokkivat itse itseään eli noidankehä on valmis. Minä en voi juoda yhtään kahvia, koska kofeiini provosoi sydänoireita.
Minä olen myös joskus pelännyt nukkumaan menemistä, koska nämä muljahtelut ja tykytykset nimenomaan yleensä tulevat lepotilassa rentoutuessa. Siksi kai olen erityisen huono rentoutumaan....ja koska en uskalla rentoutua, olen aina jännittynyt jne. jne. Huoh, olisi ehkä helpompi olla hieman vähemmän pingoittunut ihminen...
...helpompi olla hieman vähemmän pingoittunut ihminen!
Mä kun olen luonteeltani vielä sellanen etukäteen-murehtija....pelkään aina pahinta!
Miksi - sitä en tiedä! Jotenkin on vain sellanen olo, että elämäni on silloin "normaalia" kun on aina jokin asia murehdittavana....On tietysti joskus mennyt ihan mukavastikin..mutta sitten kun taas tapahtuu jotakin ikävää niin tavallaan pysähtyy miettimään, että mitäpä tässä kuvittelemaan mitään paremmasta...kun sitä ei kestä kuitenkaan kauaa!
Olen ehkä itse asettanut tällaisen mielikuvan...
Ja tässä nyt kun työttömänä ollut ja sairauksia on, sairauslomalla n.vuoden (fyysisiä sairauksia)ja eläke-asioiden kanssa junnaan...niin pakko kai vaan vetää matalaa profiilia ja ajatella negatiivisesti..enpähän putoa sitten taas korkealta jos jälleen tulee kielteistä päätöstä....
Saatan vaikuttaa varmaan jo omituiselta...??
Itse olen kyllä päätynyt siihen, että osittain tämä oma ajattelutapani (negatiivinen) on myös periytynyt. Äitini ja hänen äitinsä ovat molemmat voimakkaasti sellaisia pahimpaan varautuvia ja sellaisia, joiden mielestä kukaan ei koskaan oikein saisi olla onnellinen. Luulen, että siitä osittain johtuu tämä oma onnellisuuden pelkoni: ei saa olla onnellinen, jotta ei tapahtuisi mitään pahaa :/.
Mulla nämä kaudet ovat aina tulleet pahimpina jonkun kauhean stressaavan ajanjakson jälkeen mutta toisaalta osaan ahdistus myös silloin, kun asiat ovat ns. hyvin.
Pahinta kai kuitenkin on tämä itseen käpertyminen ja pahanolon lietsominen ja panikoituminen ja...jota itseasiassa ulkopuoliset (paitsi mieheni) eivät kyllä edes huomaa.
muljahduksiin.
mulla on paniikkihäiriö, ja myös rytmihäiriö.
syön beetasalpaajia, ne kyllä tasottaa rytmin.
tuo kuvailemasi muljahtelu loppuu kyllä siihen,
mulla meni rytmärit niin pahaksi että pyörtyilin.
Nyt kun syön orlockia 5mg/vrk niin on 1 ongelma vähempi vaikka muuten näitä riittäis vaikka muille jakaa. jouduin lopettamaan cipralexin, ei vaan kertakaikkiaan sopinut tälle fysiikalle ja tulevaisuus on täysin auki, paniikkia, ahdistusta, ällötystä , sitä riittää.
Mielenkiinnosta kysyn, koska minulle on niitä (propral) määrätty jo 12 vuotta sitten. Reseptissä lukee aina 1/2-4 (10 mg propral) päivässä. Olen aina ottanut vain maks yhden kerrallaan eikä se aina auta. Sykettä kylläkin rauhoittaa. Tuli vain mieleen, että auttaisikohan, jos ottaisin enemmän per päivä kuin sen yhden...
sairauksia ja vaivoja, täsmääkö moni kohta itseesi. Sivuilta löytyy myös erilaisia keinoja terveyden parantamiseen.
http://geocities.com/yinyangparantaja/
Sama homma täällä.
Varsinkin luokan edessä puhuminen tai uusille ihmisille puhuminen saa aikaan "muljahteluja", tuntuu koko ajan että haluaisi jo päästä yli tuosta tilanteesta. Onhan se jo aika hälyyttävää kun kaupassakäyminenkin saa hien otsalle, ainakin itseni kohdalla.