On ollu jo jonkun aikaa sellanen tunne että ei oo oikein mitään tekemistä ja aina vaan kotona. Mun vanhemmat on eronnu ja äitin luona joskus käyn. Siinäpä se. oikeesti oon melkein aina kotona! tuntuu että jään paitsi kaikesta. Asun periaatteessa isäni kanssa kahdestaan täällä, velikin asuu virallisesti mutta kokoajan melkein on tyttöystävänsä luona. Viikonloppusin se on kyllä täällä, koska sillon sillä ei ole töitä ja sen on helpompi käydä tyttöystävänsä luona töissä. Mutta jotenkin tuntuu että se ei välitä meistä..
ja tuntuu kanssa että äitiäni ei kiinnosta mitä mulle kuuluu, vaikka tekstataankin joskus ja soitellaan. antaa itsestään välinpitämättömän kuvan. isä on minulle todella tärkeä ja sen kansssa pystyy puhumaan, mutta ongelma on se että kun sille puhuu niin se ei vastaa mitään. oon sanonu sille tästä. kai se vaan johtuu siitä kun se on mies... kun tiedän että isä välittää minusta...
Olen lukiossa ekalla. Minulla on kyllä ystäviä koulussa ja silleee on yksi todella hyvä ystävä mutta en minä sille voi kaikkea kertoa. mutta sitten toisaalta en pyydä ikinä kavereita meille yöksi. En vaan halua.. muutenkin kokoajan ajattelen että mitä muut ajattelee minusta..
haluan vain elämälle enemmmän sisältöä! ja tänään tosiaan tuntuu siltä että kaikki on pilalla... rinnassa puristaa ja ihan yksinäinen olo... mitä mä teen? olen vasta 16 vuotias, enkä halua joutua mihinkään hoitoon tämän takia... Pelkään myös että veljeni ajattelee että oon ihan 'seko' kun oon aina kotona...
ja tuntuu kanssa että äitiäni ei kiinnosta mitä mulle kuuluu, vaikka tekstataankin joskus ja soitellaan. antaa itsestään välinpitämättömän kuvan. isä on minulle todella tärkeä ja sen kansssa pystyy puhumaan, mutta ongelma on se että kun sille puhuu niin se ei vastaa mitään. oon sanonu sille tästä. kai se vaan johtuu siitä kun se on mies... kun tiedän että isä välittää minusta...
Olen lukiossa ekalla. Minulla on kyllä ystäviä koulussa ja silleee on yksi todella hyvä ystävä mutta en minä sille voi kaikkea kertoa. mutta sitten toisaalta en pyydä ikinä kavereita meille yöksi. En vaan halua.. muutenkin kokoajan ajattelen että mitä muut ajattelee minusta..
haluan vain elämälle enemmmän sisältöä! ja tänään tosiaan tuntuu siltä että kaikki on pilalla... rinnassa puristaa ja ihan yksinäinen olo... mitä mä teen? olen vasta 16 vuotias, enkä halua joutua mihinkään hoitoon tämän takia... Pelkään myös että veljeni ajattelee että oon ihan 'seko' kun oon aina kotona...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuusitoistavuotiaat tytöt ovat kauniita. Lisäksi heidän tulevaisuutensa on auki: monet heistä eivät vielä tiedä, mitä elämältään haluavat. Kaikki on vasta edessäpäin. Sellaista se on. Elämääsi kuuluu tällä hetkellä paljon hyvää, vaikka on niitä huonojakin asioita. Turhaan vaivut itsesääliin. Uskon sinun olevan mukava ja viehättävä nuori nainen :). Olet lisänä oikein onnekas, kun saat asua yhä kotona ja vanhempasi maksavat lukiokirjasi. On sekin jo jonkinmoinen etusija muihin ikäisiisi nähden.
Yksinäisyys sattuu, eikä sen vuoksi joudu mihinkään hoitoon. Se on ihan normaalia kipua, koska ei ihmisen ole hyvä olla yksin. Nää viikonloput ja jostainsyystä etenkin sunnuntai päivät on välillä niin tuskaa, kun ei oo mitään tekemistä, mut toisaalta ei myöskään jaksa tehä mitään. Itelläni ollu kanssa tosi masentava vkl jostainsyystä. Ei siihen sen kummempaa syytä oo, sattuu vaan tää yksinäisyys taas niin paljon. Mut huomenna alkaa arki, niin sit ei oo enää aikaa miettiä omaa masennusta ja yksinäisyyttä niin paljoo, eikä sitäpaitsi se arkena ees niin paljoo vaivaa, kun ei ehdi olla niin yksinäinen. Voimia ja jaksamista sinulle. Ei sussa oo mitään vikaa, vaikka nyt ootkin yksinäinen.
mielestäni sun kannattaisi koittaa tehdä jotain mistä piristyisit joku harratsus yms johon asetat tavoitteita niin että saat tuon pahan olon mielestäsi,ystäviä varmasti tulee kunhan et ole masentunut,elämä on joskus hitsin hankalaa,pitää koittaa oivaltaa ja keksiä se ilo jostain
Hello, kuule sulla alkaa olemaan pikkasen masennuksen oireita (lue lisää netistä) mutta koska sulla on ikäsi yms. puolesta asiat ok, niin tuskin tuo vielä mitään lääkitystä ja hoitoa tarvii kunhan alat itsellesi tekemään jotain ja aika äkkiä! ensimmäinen lääke tuohon on se että alat koulupäivän jälkeen tekemään jotain. Mitä tahansa, mutta et kotona netin ääressä kaikkia päiviä. Liikunta on parasta piristettä, eka kerta aina vaikea mutta olo on niin hyvä sen jälkeen että menet varmasti toistekin. Koita itsepuolustuslajeja, tai jotain missä ollaan muiden mukana mutta "yksin". Ja kannattaa kokeilla jotain mitä et olisi ikinä kuvitellutkaan harrastavasi, yllättäviä löytöjä teet:) Ei muutakuin tsemppiä, itse olen ollut samassa tilanteessa ja kun en ole itsekään kaveeraavaa tyyppiä niin nämä seurassa yksin -harrastukset ovat olleet kyllä mulle aikamoinen piristysruiske elämääni. Kun oma olo on hyvä, ei monetkaan asiat tunnu enään niin rasittavilta muussa elämässä:))
menee hermot tohon että valitetaan yksinäisyyttä mutta "no joo koulussa mulla kyl on kavereita"
mulla ei oo minkäänlaisia ollu KOSKAAN.. eli oo onnellinen >:(