psykiatrisessa hoidossa?
Miksi lääkärit suosittelevat, taatakseen lapselle terveydenhuollon palvelut,
lastensuojeluviranomaisille lapsen tai nuoren huostaanottoa, jos kerran jo mielenterveyslaki
sallii lapsen tai nuoren tahdosta riippumattoman hoidon?
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Alaikäisten_tahdosta_riippumaton_psykiatrinen_hoito
http://www.peda.net/veraja/vep/keskustelu?vp=singlemodule&m_id=839627&sp=thread&t_id=398371
"............
133. TORSTAINA 8. JOULUKUUTA 2005 kello 16.30
N:o 171) Huostaanotettujen lasten psykiatrinen hoito
Kirsi Ojansuu/vihr: Arvoisa puhemies!
Hoitotakuu ei toteudu lasten ja nuorten psykiatriassa.
Hoitoonpääsy kestää kuukausia, pahimmillaan vuoden.
Jonotuksen aikana psyykkiset ja muut ongelmat pahenevat.
Usein ongelmat kärjistyvät niin, että lapsi tai nuori joudutaan ottamaan huostaan.
Huostaanotto kuitenkin heikentää lapsen tilannetta, vaikka toisin pitäisi.
Osa kuntien virkamiehistä katsoo lapsen saavan huostaanotossa turvallisen elinympäristön ja tämän ratkaisevan kaikki ongelmat. Lasten olosuhteiden vakiintuminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin psykiatrinen hoito.
Sairaalassa lastenpsykiatrian asiantuntijat taas katsovat, etteivät voi ottaa huostaanotettua lasta osastolle, koska hoitoa aloitettaessa lapsella pitää olla hoidon jälkeistä aikaa varten pysyvä sijoituspaikka.
Sellaista ei huostaanotetulla lapsella ole tiedossa, koska lastensuojeluviranomaiset pystyvät usein päättämään sijoituspaikasta vasta osastohoidon jälkeen, kun lapsen senhetkinen kunto tiedetään.
Asiat pyörivät siis nurinkurista noidankehää.
Hoitoon pääsemättömyys johtaa huostaanottoon ja huostaanotto vaikeuttaa hoitoon pääsemistä. (Puhemies: Saammeko kysymyksen?)............."
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/skt_133_2005_171_p.shtml
Miksi lääkärit suosittelevat, taatakseen lapselle terveydenhuollon palvelut,
lastensuojeluviranomaisille lapsen tai nuoren huostaanottoa, jos kerran jo mielenterveyslaki
sallii lapsen tai nuoren tahdosta riippumattoman hoidon?
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Alaikäisten_tahdosta_riippumaton_psykiatrinen_hoito
http://www.peda.net/veraja/vep/keskustelu?vp=singlemodule&m_id=839627&sp=thread&t_id=398371
"............
133. TORSTAINA 8. JOULUKUUTA 2005 kello 16.30
N:o 171) Huostaanotettujen lasten psykiatrinen hoito
Kirsi Ojansuu/vihr: Arvoisa puhemies!
Hoitotakuu ei toteudu lasten ja nuorten psykiatriassa.
Hoitoonpääsy kestää kuukausia, pahimmillaan vuoden.
Jonotuksen aikana psyykkiset ja muut ongelmat pahenevat.
Usein ongelmat kärjistyvät niin, että lapsi tai nuori joudutaan ottamaan huostaan.
Huostaanotto kuitenkin heikentää lapsen tilannetta, vaikka toisin pitäisi.
Osa kuntien virkamiehistä katsoo lapsen saavan huostaanotossa turvallisen elinympäristön ja tämän ratkaisevan kaikki ongelmat. Lasten olosuhteiden vakiintuminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin psykiatrinen hoito.
Sairaalassa lastenpsykiatrian asiantuntijat taas katsovat, etteivät voi ottaa huostaanotettua lasta osastolle, koska hoitoa aloitettaessa lapsella pitää olla hoidon jälkeistä aikaa varten pysyvä sijoituspaikka.
Sellaista ei huostaanotetulla lapsella ole tiedossa, koska lastensuojeluviranomaiset pystyvät usein päättämään sijoituspaikasta vasta osastohoidon jälkeen, kun lapsen senhetkinen kunto tiedetään.
Asiat pyörivät siis nurinkurista noidankehää.
Hoitoon pääsemättömyys johtaa huostaanottoon ja huostaanotto vaikeuttaa hoitoon pääsemistä. (Puhemies: Saammeko kysymyksen?)............."
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/skt_133_2005_171_p.shtml
Vastaukset 10
Vanhimmat
järkeviä vastauksia ole olemassa.
Meidän kohdalla huostaanottoa perusteltiin vain sillä, että psykiatrien mielestä lapsi oli nopeasti pitkäaikaisen psykiatrisen hoidon tarpeessa ja sairaalapaikkaa olisi jouduttu odottamaan kuulema toista vuotta. Sen sijaan lastenkodin psykiatriselle osastolle pääsi 3:ssa kuukaudessa. Ja lastenkoti ei ottanut edes sisälle, ennen kuin huostaanotto oli tehty.
Näin meneteltiin, vaikka lastensuojelu ilmoitti tutkimustensa jälkeen, että kotona ei huostaanottoon perusteita ollut. Mutta lähetteen takia tehtiin ns. hoidollinen huostaanotto.
Pakkohoitopäätöshän koskee yleensä aikuisia, koska silloin henkilö toimitetaan hoitoon vastoin hänen omaa tahtoaan. Jos pienen lapsen kohdalla potilaan oma tahto on yhtä kuin vanhempien tahto, ei huostaanotolla ja pakkohoidolla ole lapsen kohdalla mitään eroa.
Ja toisaalta: kyllä psykiatriasessa sairaalahoidossakin lapsi alistetaan kaikenlaiseen kohteluun ja hoitoon ihan vastoin vanhempien tahtoakin. Eli jos lääkärit päättävät toimia omavaltaisesti, se voidaan tehdä ihan ilman mitään virallista pakkohoitopäätöstäkin (ja ei kai lapsen kohdalla sellaista edes tehdä ikinä).
Mutta ainakin meidän kohdalla lastenkoti yritti tehdä tehokkaan vanhemmista erottamisen, vaikka sossu puolusti meitä monesti, että ei ole huostaperusteita, eikä siten syytä rajoittaa esim. kotilomia. Huostaanotolla vanhemmat saadaan siis yleensä niin kauas, että he eivät ole näkemässä niitä huonoja olosuhteita, mihin lapsi on sijoitettu, miten häntä kohdellaan ja miten täysin hänet ilman hoitoa jätetään.
Sijoituspaikka on tyytyväinen saamistaan ruhtinaallisista korvauksista ja lääkärit pesevät asiasta kätensä, koska tuntevat tehneensä edes jotain lapsen MUKA auttamiseksi. Poliitikkojen virheet saadaan peitetyksi, eikä kansan enemmistö edes tajua, miten huonosti lapsia tässä yhteiskunnassa kohdellaan.
http://www.epshp.fi/porrast/lastpsy.htm
"...........
LÄHETEINDIKAATIOT
Lähete lasten- tai nuorisopsykiatrialle kannattaa tehdä, mikäli lapsen / nuoren oireilu on hyvin vakava-asteista, pitkittynyttä,
reagoi huonosti toteutettuihin hoitotoimenpiteisiin,
on diagnostista epäselvyyttä tai olet muutoin epävarma hoidon suunnittelun tai toteuttamisen suhteen.
Erityisesti seuraavissa tapauksissa suositellaan lähetettä lasten- tai nuorisopsykiatrian yksikköön:
*psykoosiepäilyt ja psykoottiset lapset ja nuoret
*vaikeat neuroosit (esim. vaikea ahdistuneisuus, pakkoajatukset ja -oireet, masennus ja pitkittynyt koulupelko)
*itsetuhoisuus
*vaikeat sopeutumishäiriöt
*traumatisoituneet (esim. seksuaalinen hyväksikäytön, raiskauksen, pahoinpitelyn tai äkillisten menetysten vuoksi, katso käypä hoito suositus)
*vaikeat syömishäiriöt (katso käypä hoito suositus)
*neuropsykiatriset (esim. Asperger, ADHD, Tourette, psyykkiset kehityshäiriöt)
*aistivammaisten psykiatrinen hoito
*pitkäaikaissairauksien hoitoon liittyvien psyykkisten ongelmien konsultaatio ja hoito
*vaativat vanhemmuuden arviot yhteistyössä lastensuojelun kanssa, silloin kun perustason toimet eivät riitä
*psyykenlääkehoidon arviointi ja toteutus
*pikkulapsi- (0-3v.) psykiatriset tutkimukset ja vaativat varhaisen vuorovaikutussuhteiden häiriöiden hoidot
*psykoterapiahoitojen arviointi, järjestäminen ja seuranta
*psyykkisesti oireilevat päihdeongelmaiset
............................."
nyppäistä pois neuropsykiatriset oireet.
Mitä ihmeen järkeä on niitä lähteä arvioimaan klinikalle, joka ei halua ottaa huomioon neuropsykiatrisia oireita? Ei muuta kun neurologian puolelle vain suoraan, sieltä löytyy kyllä sitten neuropsykiatrinen apu, jos sitä tarvitaan!
Monet neurologiset oireyhtymät aiheuttavat ainakin HOITAMATTOMINA teini-iässä myös itsetuhoisuutta, sekä vaikeitakin sopeutumisongelmia. Ja eri asteisia syömisongelmia on melkein kaikilla Asperger-lapsilla, esim. omalla lapsellani tilanne on välillä ollut hyvinkin vaikea, EIKÄ asia silti kuulu psykiatrian puolelle ollenkaan.
Ja pidetään mielessä myös se, että muualla maailmassa on erittäin harvinaista, että alaikäinen saa psykoosi-dg:n. Meillä niitä jaellaan hyvinkin innokkaasti silloinkin kun koko muu ympäristö ei näe lapsessa mitään psykoottista.
Koulupelkoa, ahdistusta ja masennusta kärsii myös lapsi, jolla on oppimisen ongelmia, eikä nyky-yhteiskunta tarjoa silti perusopetuslain lupaamaa tukea hänelle kouluun.
Ja pitkäaikaissairauksiahan ne neurologiset oireyhtymät tuppaavat geeniperinnöllisinä olemaan. Mitä tuohon psykiatriseen hoitoon siis jää jäljelle?
Mielestäni psykiatrisia hoitopaikkoja ei tarvitse lisätä, mutta neurologista tutkimusta ja avokuntoutusta sitäkin enemmän.
olen parhaat vuoteni elänyt itsekseni, mutta näköjään ne olisi pitänyt viettää alusta lähtien huostaanotossa ja kaikenlaisissa laitoksissa, koska kaikkia listan vaivoja olen elämäni aikana tuntenut poteneeni. :) . Luultavasti lapsia ja vanhempia ylidiagnosoidaan ja kytätään, sen sijaan, että annettaisiin olla ja elää rauhassa.
naulankantaan :D
Oppimisen ongelmiin on hyvä tietysti saada diagnoosi, koska silloin voidaan anoa lapselle sopivaa apua kouluun.
Ja kyllä minä puollan neurologisen dg:nkin hankkimista, koska silloin on mahdollista hakea kotoa käsin käytävään avokuntoutukseen.
Mutta jos aikanaan olisin tiennyt, mitä edessä on, olisin lastenpsykiatrisen osaston kiertänyt kaukaa.
"Rahanpuute estää usein ADHD-lasten opintojen tukemisen
28.08.2007 17:09
Ilman tukea jäävä ADHD-lapsi voi syrjäytyä ja masentua.
Asiantuntijat ovat huolissaan siitä,
ettei kouluilla ole riittävästi aikaa ja rahaa ADHD-lasten opintojen tukemiseen.
ADHD-liiton mukaan esimerkiksi opetusryhmät ovat jatkuvasti isompia ja avustajista on huutava pula.
Ilman tukea jäävä ADHD-lapsi voi syrjäytyä ja masentua.
Lastenneurologian professori Lennart Von Wendt korostaa,
että tuen pitää tulla mahdollisimman aikaisin, ettei koulukäynnistä tule lapselle vastenmielistä.
(MTV3-STT)"
_________________________________________
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000028663988
_______________________________
"Koulukotien lapset oireilevat yhä useammin henkisesti
9.8.2007 16:05
Koulukotiin sijoitettavien lasten ja nuorten ongelmat ovat
yhä useammin psyykkisiä,
sanoo opetusjohtaja Jarmo Toivomäki koulukotikeskus Kasvun Yhteisöistä.
Ongelmat saattavat ilmetä
esimerkiksi ahdistuneisuutena ja hallitsemattomana käytöksenä.
Toivomäen mukaan koulukotien lapset
ilmensivät aiemmin pahaa oloa ja aikuisten kadonnutta kasvatusotetta
tyypillisesti esimerkiksi tekemällä rikoksia, käyttämällä päihteitä ja karkailemalla.
Ongelmien luonteen muuttuminen
on vaatinut muutoksia myös henkilökunnan koulutukseen sekä asumis- ja hoitomuotoihin, Toivomäki kertoo.
Koulukotien tulijamäärät ovat pysyneet hänen mukaansa jokseenkin tasaisina. Vaikeimmin oirehtivien lasten hoidossa ovat lisääntyneet myös erilaiset perhekodit ja lastensuojelun pienyksiköt, jotka voivat olla yksityisiä tai kunnallisia."
______________________
Hölmöläisten maa ....
tiedetään mitä tehdään ja aiheutetaan lapsille ja nuorille eri viranomaisten omilla toimilla tai toimimattomuudella kaikkea mahdollista pahaa ja pahaa oloa ja siltikin tehdään ja toimitaan niin!
Toisesta päästä otetaan sitten vastaan
näitä järjestelmän sairastuttamia lapsia ja nuoria
ja voivotellaan ja ihmetellään
kun lapset ja nuoret voivat psyykkisesti niin huonosti!
Yksi huostaanotto tapaus:
Pojalla tuli ongelmia koulunkäynnissä, niinpä poika otettiin kiireellisesti huostaan ja passitettiin tutkimuksiin sairaalaan. Tutkimukset kestivät muutaman kuukauden, jolloin todettiin, ettei ole lapselle missään tapauksessa hyvä erottaa äidistä. Tähän sosiaalityöntekijät vain totesivat, että lapsihan on kunnan huostassa, mehän siitä päätetään.
Pojalla oli kummina psykologi, perhetyöntekijä. Tämä kummi järjesti pojalle läheltä tukiperheen ja esitti asian sosiaalityöntekijöille, mutta tukiperhe, joka oli toiminut vuosia eri lasten tukiperheenä ja sijaisperheenä, ei käynyt sosiaalityöntekijöille, koska he eivät tunteneet tätä tukiperhettä. Niinpä pojalle haettiin milloin mistäkin sijoituspaikkaa. Jopa 600 km päästä tultiin hakemaan autolla. Pojalla oli kissa, jonka hän halusi mukaan. Sijoituspaikan noutajallekkin asia sopi ja äiti saatteli poikansa, jolla oli kissa sylissä, sijoituspaikan noutajan autoon. Tässä vaiheessa olivat sosiaalityöntekijät poistuneet paikalta. Poika istui kissa sylissä auton takapenkille ja auton ovi meni kiinni. Sijoituspaikan noutaja aukaisi ikkunan ja alkoi repiä kissaa pojan sylistä ja sanoi äidille, että me emme tätä ota mukaan. Silloin äiti aukaisi auton takaoven ja sanoi pojalleen, että nyt ulos autosta. Äiti vei poikansa kissan kanssa takaisin kotiin.
Sosiaalityöntekijä soitti äidille, että miksi äiti ei ole yhteistyökykyinen. Äiti sanoi, että hän oli ja hänen poikansakin oli, koska pojalle luvattiin, että kissa saa tulla mukaan. Ja äiti kertoi sosiaalityöntekijälle mitä sitten tapahtui kun sosiaalityöntekijät olivat poistuneet paikalta. Sosiaalityöntekijä sanoi, ettei hän voi kommentoida koska ei ollut paikalla.
No uusi yritys. Nyt otettiin äiti mukaan ja mentiin muutaman sadan kilometrin päähän tutustumaan uuteen sijoituspaikkaan. Siellä sosiaalityöntekijä kesken neuvottelun kysyi, että mahtaako tässä kunnassa olla vapaita asuntoja. Kaikki olivat ihmeissään, että miksi. Sosiaalityöntekijä sanoi, että kun ei ole hyvä erottaa lasta äidistä, että jos äiti muuttaisi tänne.
Äiti sanoi myöhemmin, että hän oli niin ällikällä lyöty, ettei tajunnut kysyä, että olisikohan siinä kunnassa vapaana sosiaalityöntekijän paikkaa.
http://chat.yle.fi/tv1/ubb/Forum47/HTML/000097-2.html
Tämäkin äiti, kävi töissä: jakoi lehtiä, siivosi lentokoneita. Ei odottanut rahaa sossusta. Mutta sossu ratkaisi asian niin, että otti kaikki lapset huostaan, kolme nuorinta sijoitti monien satojen kilometrien päähän juuri perustettuun perhekotiin, jossa vuorokausi taksa oli 2002 n. 150 euroa per lapsi eli on maksanut joka vuosi perhekotiin 365 x 150 euroa x 3 = 164250 euroa/vuosi
Tämä poika ja toinen vanhempi, jotka nyt ovat aikuisia potkittiin pois laitoksesta, mutta heitä ei virallisesti kotiutettu pitkään aikaan eikä äiti saanut elatusmaksuja eikä lapsilisiä.
No, kolme nuorinta on sitten saanut mallin "hyvästä" perhe-elämästä. Perhekodin vetäjä, nainen, meni naimisiin naisen kanssa, ja kai onni kukoistaa. Onhan rahaa, millä mällätä!
Äiti on asunnoton ja työtön. Kahdella vanhemmalla pojalla on jo perhe. Tämä poika, joka joutui vaikeuksiin koulussa ja josta kerron tuolla viestissä ennen ogea, oli muutaman vuoden ilman minkäänlaista opetusta eli hänelle ei löytynyt koulupaikkaa, sai vähän aikaa kotiopetusta muutaman tunnin viikossa. Oppi lukemaan vähän päälle kymmenvuotiaana ja viisitoistavuotiaana oli jo ahminut kaikki Harry Potterit, mitkä olivat siihen mennessä ilmestyneet, luki Taru sormusten herrasta -kirjan, joka minullekkin on erittäin vaikea jne. Nyt on ammattikoulussa, asuu omillaan ja on tasapainoinen nuori aikuinen. Sai olla lähellä äitiään, vaikka äitiä ei tuettu muutamaan vuoteen taloudellisesti edes niillä lakisääteisillä, lapsilisät ja elatusmaksut, mitkä kuuluu jokaiselle tietyt ehdot täyttävälle.
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=21921&start=180
kyllä lastensuojeluviranomaisten ottama rooli ......
"....Jonotuksen aikana psyykkiset ja muut ongelmat pahenevat.
Usein ongelmat kärjistyvät niin, että lapsi tai nuori joudutaan ottamaan huostaan....."
Mitä lastensuojeluviranomaisten tekemä huostaanotto auttaa
jos lapselle ei anneta sitä hänen
akuutistikin tarvitsemaansa terveydenhuollon palvelua?
.....mitähän ne lastensuojeluviranomaisen tarjoamat palvelut
terveydenhuollon palveluita tarvitsevalle esimerkiksi psykiatriseen jonottavalle
lapselle ovatkaan....
koulukoti, sijaisperhe....?
huostaanotosta tuossa tilanteessa?
Kun hoitoa ei saa, vaan junnataan vaan psykiatrisessa hoitojonossa, ongelmat pahenevat, niin eikä jumankaut taivas sillä aukea, jos lapsi sijoitetaan johonkin perheeseen tai lastensuojelulaitokseen, jossa hoitoa EI SAA kuitenkaan!
Mitä tämä viranomaisten huostahysteria oikein on?