Omainen

Olisin halnunut Punaisen Ristin ystäväksi. Minulla pitkiä ja useita hoitoalan koulutuksia, mutta nyt eläkkeellä. Minun olisi pitänyt mennä kursseille vaikka olen itse vuosikausia noita kursseja ollut pitämässä. Jäin siis sivuun.
Monelle muulle lienee käynyt samoin kun ei älyn sallimaa joustavuutta yhtään siedetä.
Oliuin kovasti halunnut vanhuksen, miehen tai vanhan naisen, jota olisin joskus käynyt katsomassa missä tahansa kaupungin alueella. Onko sinun omaisesi sellainen?Olen kiinnostunut. Paljon meillä eläkeläisissä olisi potentiaalia, mutta monet asiat hautautuvat tuohon virkamiesmäisyyteen.

Kaksikin omaistani oli pitkäaikaisessa laitoshoidossa, toinen oli Porin ulkopuolella. Tässä minun mielipiteitäni:

Mielestäni jonkun pitäisi mennä paikan päälle tutkimaan, tehdäänkö töitä tehokkaasti ja millä tavalla. Kun vierailin osastolla, lähes koskaan en tavannut ainuttakaan henkilökuntaan kuuluvaa, jolta olisin voinut kysyä omaiseni vointia. Osastolla oli heti oven vieressä lasikoppi, jossa ilmeisesti olisi tarkoitus jonkun olla tai päivystää, vaan enpä tavannut kertaakaan siellä ketään. Vaikka olisin varastanut koko toimistotilan tyhjäksi, ei siihen olisi kukaan puuttunut, koska ketään ei paikalla näkynyt. Muutaman kerran kysyin toisilta omaisilta, missä henkilökunta on ja sain vastauksen, että kahvilla. Eihän siinä mitään, tottakai pitää kahvi- ja ruokatauot pitää, mutta miksi sinne pitää mennä kaikkien samaan aikaan. Omassa työssäni (joka ei ole likikään niin arvokasta kuin hoitotyö) ei tulisi kuuloonkaan, että lähtisin kaikkien työkavereiden kanssa kahvittelemaan. Eikö kahvitaukoja voi porrastaa? Tuntui todella nololta käydä koputtelemassa kahvihuoneen oveen ja ilmoittaa, että nyt olisi vaippa vaihdettava tai haluaisin kysellä omaiseni voinnista.

Toinen omaiseni oli Porin ulkopuolella hoidettavana. Aina kun vierailin hänen luonaan, ei kulunut kertaakaan, etteikö jossakin vaiheessa joku olisi kurkannut ovesta vain katsoakseen, onko kaikki kunnossa.

Ehdotukseni on, että yksi hoitaja olisi aina kansiliassa ja häneltä voisi kysyä vointiin liittyviä asioita. Tauot voisi pitää vuoroissa ja vähintään kerran puolessa tunnissa kurkattaisiin huoneisiin, jotta nähtäisiin, ettei siellä ole mitään hätänä. Tämä antaisi omaisillekin turvallisuuden tuntua ja tunnetta siitä, että siellä sentään olla töissä ja oikeesti joku välittää. Tuntui tosi pahalta katsella potilaita, jotka oli nostettu omaisten vierailun ajaksi tuoliin istumaan ja siinähän he saattoivat istua vielä pitkän aikaa omaisten lähdettyä. Vastaavasti jos potilaalla ei ole vierailijoita, saa maata sängyssä makuuhaavoineen. Itse kävin tunnin vierailuni aikana kahdesti pyytämässä hoitajaa vaihtamaan omaiseni vaipat. Ensimmäisellä kerralla oli kahvilla ja kertoi tulevansa sen jälkeen. Kun häntä ei yli puolen tunnin kuluttuakaan kuulunut, menin uudestaan katsomaan ja hän seisoskeli tv:n edessä ja kertoi unohtaneensa asian. Tämä ei kyllä herätä luottamusta omaisissa.

En suinkaan kritisoi henkiöitä, kaikki ovat tosi mukavia. Mielestäni olisi vain paikka järjestää joku ulkopuolinen ihminen arvioimaan toimintatapaa, voisiko jotain tehdä toisin ja tehokkaammin. Luulen, että jos olet ollut vuositolkulla samassa työssä ja tehnyt työsi aina samalla tavalla ja sinut on siihen opetettu, et kykene enää itse näkemään mitään outoa tai muutoksen paikkaa tavoissasi. Rehellisesti sanottuna, en voi sanoa, että puutteet johtuisivat kokonaan henkilökunnan vähyydestä vaan tavasta hoitaa työtehtävät.