en jaksa tätä enää kauan..

Puhu ongelmistasi neuvolassa, jos ei muita ole. Mannerheimin lastensuojeluliitolla on lapsenvahteja, pääset ulos välillä edes hetkeksi. Minulla oli koliikkivauva ja jätin hänet välillä sänkyynsä huutamaan ja menin pihalle puhisemaan tai itkemään tilanteesta riippuen. Älä luovuta vaan yritä keksiä keino hoitaa välillä itseäsikin! Jaksamista. Tuo huutojakso menee ohi!

Olet varmasti äärettömän väsynyt. Ja jotain tarttisi tehdä, että pystyisit nauttimaan vauvastasi. Minkä ikäinen lapsesi on? Milloin on alkanut huutamaan? Oletko pyytänyt apua neuvolasta? Voisivatko vanhempasi tai lapsen isä auttaa sinua? Oletko todella niin yksin lapsesi kanssa kuin kuvittelet olevasi. Entä jos pyytäisit apua joltain "entiseltä" ystävältäsi. Ystävät yleensä pysyvät, vaikka yhteydenpito hetkellisestikin laimenisi. Varmasti joku voi auttaa sinua tai hakea yhdessä kanssasi sinulle ja vauvalle apua. Lapsesi ei huuda tahallaan sinua kiusataksesi. Vauvan itkuun, jos se ei ole koliikkia on aina joku syy. Lapselle huutaminen ja hänen läpsiminen ei varmasti lopeta huutoa eikä tee sinun oloasi yhtään paremmaksi. Mitä, jos soittaisit tänään neuvolaan ja kertoisit rehellisesti tilanteestasi. Tai sitten soittaisit rohkeasti jollekin ystävällesi. Vilkaise myös oheista linkkiä. MLL:n vanhempainpuhelimeen voit soittaa huomenna 10:ltä

http://vanhemmat.mll.fi/vpn.php?dir=/vpn

Ainoa, mitä voit nyt tehdä, jotta tilanne loppuisi, on HAKEA APUA jostain! Älä kiusaa enää hetkeäkän itseäsi ja lastasi tällaisella tilanteella. Et ole ainoa, monilla on vaikeaa ja onneksi on olemassa tahoja joista voi hakea apua.

Voimia sinulle ja lapsellesi!

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000029004298

Annan sulle numeron mihin voit soittaa!!!

Puh: 0600-16388 (ma-pe klo 18-21.30, su klo 16-20)

Koita kestää!!!!! Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja YRITÄT!!! Jos ei muuta niin tuo lapsi minulle!!

Jos on joku ystävä tai tuttu, niin NYT HETI soitat hänelle!! Kiität vielä itseäsi joku päivä kun teit sen puhelun!! EI OLE HÄPEÄ PYYTÄÄ APUA!!! Kukaan ei sinua katso pahalla sen takia. Tiedätkö montako lasta kuolee vuosittain koska äidit ei jaksa!! Ja se on ihan normaalia, yksin ei välttämättä jaksakkaan!!

MITÄÄN ei ole vielä menetetty!!!! Voit edelleen päästä nauttimaan IHANASTA ajasta lapsesi kanssa!! Nyt on vaan äidille annettava aikaa ja mahdollisuus levätä! Toki olet sen ansainnut, pitää vaan löytää se hoitopaikka hetkeksi! Ja ehkä jatkossa joku säännöllinen hoitopaikka että pääset välillä tuulettumaan:) Ei ole tarkoitus näännyttää sinua sinne "neljän seinän sisälle"!!

Mihin ystävät ovat kadonneet??? Uusia onneksi saa!! Sekin voisi auttaa että juttelisit juuri samanlaisesta "ongelmasta" kärsiville ihmisille. Vertaistuki on aina ainutlaatuista ja uskon että siitä voi saada voimia melkoisesti!

Toivon että tuudittaudu vaan hyviin päiviin vaan teet jokaisesta päivästä paremman:))) Silloin ne kiukkupäivät ei sieltä seasta tunnu niin radikaalisti:)

Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja jaksamisia kovasti, nyt on tartuttava asiaan!:)

Hyvä että kirjoitit tänne, se on merkki että välität ja tahdot apua.

olet ensimmäisen askeleen jo ottanut kun myönnät väsyneesi,nyt rohkeasti yhteyttä oman kunnan/kaupungin lasten suojeluun,tai vaikka lasten ja nuorten psykiatrisel polil/mielenterveystoimistoon. sieltä saat ohjeita sekä tukea vanhenmuuteen jaksamiseen jne. kynnys tähän on suuri,olen sen itse joutunut astumaan reilu vuosi sitten. kynnys on korkea mutta se kannattaa!! lasten suojelu ei lasta ota lasta heti pois vaan koittaa löytää muita keinoja tukea sinua ja teitä.ole rohkea ja hae apua teille ennenkuin teet jotain pahaa ja peruuttamatonta! tsemppiä!!!

Hei

Hae apua heti! Oletko saanut nukuttua? Jos on univelkaa, niin muuttuu itsekin kärttyisäksi. Sinua ei varmaan tässä elämäntilanteessasi lohduta, mutta sanon kuitenkin, että ei lapsi lopunikäänsä huuda. Vanhin lapseni oli kovin kitisevä ja huutava lapsi, mutta hänellä oli todennäköisesti vatsa kovin kipeä vauvaiän (ummetus), minkä tajusin vasta myöhemmin. Nyt hän on aurinkoinen ihana 10 vuotias, jolla on paljon asiaa äidille ja mukavia juttuja. Vauva-aikoja en kaipaa, mutta kun niistä selviää, niin kyllä joku päivä kirkastuu. Mutta jos ei yksin jaksa, niin täytyy hakea apua.

jaksaa enää yhtään. Ota heti yhteyttä johonkin auttavaan tahoon, onhan niitä puhelinlijojakin joissa edes kuunnellaan ja varmasti osataan omalla paikkakunnalla neuvoa mistä nopeimmin ja parhaan avun saa.
Eikö sulla oikeesti ole vanhempia, tai sisaruksia jotka vois tulla vaikka vähäksikin aikaa heti hätiin. Jouku vois mennä lasta työntelemään ulos, että saat nukuttua.
Koliikkiin tai muihin vatsavaivoihin voi olla apua siitä, että hierot vauvan jalkapohjia, hellästi, mutta rauhottavasti.
Oletko todella aivan yksin vauvan kanssa? Eikö lapsella ole isovanhempia ollenkaan? Jos on pyydä heiltä apua.
Ei pidä jäädä yksin tuollaisen tilanteen kanssa, eikä pidä häpeillä pyytää apua. Ymmärrätkö, että et ole ollenkaan ainut joka tälläkin hetkellä taistelee ihan samanlaisen ongelman kanssa. Se miten siitä kukakin selviää, riippuu siitä, et kuka parhaiten osaa ottaa apua vastaan.
Vauvan itku on äidin hermoille kaikkein raastavinta mitä voi olla ja vain ja ainoastaan erityis voimakkaasti sen kokee oma äiti. Ne on ne hormoonit, mitkä äidissä alkaa jyllätä. kun vauva itkee.
Imetätkö lasta? Oletko varma, että maitoa tulee tarpeeksi? Onko kakannut normaalisti? Entä annatko niitä Vitol-tippoja, nistä on monet vauvat saaneet hirveitä vatsan väänteitä, siitä vain ei puhuta.
Kerropas vähän lisää teidän tilanteesta. Miksi vauva itkee?
Minkä ikäinen on? Missä isä on?
Onko sulla edes naapureita jne?
Kun kerrot lisää, niin ehkä keksimme jo jotain ensiapua ongelmaanne. On monta tapaa rauhotella vauvoja.

ihmeessä vaikka neuvolaan tai äidillesi tai ystävällesi jonka tiedät heräävän kun kerrot samat asiat sille kuin meille.
Ole kiltti ja soita ´johonkin.. itsesi ja lapsen takia. Hän on viaton tähän kaikkeen ja selvästi joku vaivaa jos huutaa kokoajan, se on vain hänen keino ilmoittaa että nyt ei ole kaikki hyvin tai johonkin sattuu jne.
Älä läpsi, äläkä huuda..toinen tuntee olevansa todella turvaton jos oma äiti ei helli ja rauhottele. Ole kiltti ja soita johonkin ja pyydä apua.
Ilmota pian saitko apua.. minä voin sitten vaikka auttaa jos kukaan muu ei niin tee.Minä otan sen lapsen hoitoon..

Hoitaisin lastasi, että itse saisit nukkua. Olet varmasti niin väsynyt, että et enää ymmärrä tilannettasi. Yritä jaksaa kysyä apua vaikka neuvolasta, jos sinulla ei ole läheisiä omaisia tai ystäviä. Me ihan vieraatkin auttaisimme sinua pulassa todella mielellämme, mutta netissä pystyy vain auttamaan sanallisesti. Meitä on samat kuviot läpikäyneitä äitejä täällä ja sydämemme pakahtuu kuullessamme tuollaisista vaikeuksista, mihin löytyy apua.

Asutko pääkaupunkiseudulla? Joka tapauksessa laita vaikka sähköpostiosoite tänne tjn. että voisit keskustella jonkun mukavan henkilön kanssa joka ymmärtäisi jotenkin tilannettasi, minä tarjoudun vapaaehtoiseksi... Minkä ikäinen lapsesi on?

Ymmärrän sua olen itse ollut myös väsynyt lasten hoidosta (burn outin partaalla) ja olen sitä yhä tänäkin päivänä. Väsyneenä ei ajattele selkeästi ja voi ajatella tekevänsä asioita mitä ei iki maailmassa halua tehdä. Itse hain apua neuvolasta mutta mitään apua sitä kautta en saanut! Multa ei edes koskaan kysytty siellä kuinka mä itse jaksan. Kysyttiin vain lapsista. Uskon, että sosiaalitoimiston kautta on mahdollista saada joku kodinhoitaja. Kerro kuinka uupunut olet! Puhu asiasta myös neuvolassa! Mä en ole keneltäkän saanut hoitoapua, en ole myöskään pyytänyt. Mun mielestä omaa apuaan pitäisi osata tarjota jos haluaa auttaa. Nyt olen oppinut pyytämään apua kun muuten en jaksa.. Harvemmin siltikin pyydän mutta joskus. Ei ole varaa Mll:n hoitajiin. Aion itsekkin hakea itselleni apua koska olen myös niin väsynyt kaikesta..

Pitäs kieltää lapsenteko kokonaan. Lehdistä saa lukea noita hullujen tarinoita. Sietäisivät joutua linnaan loppuiäkseen ja leikata koko kohtu pois, etteivät saisi lapsia!! En voi ymmärtää tollasia jotka haluavat lapsia ja sitten vihaavat niitä!

Moi!

Kirjoitin Sinulle ennen , mutta se ei tullut näkyviin vaikka olin kuulema jo lähettänyt sen.

Noh, mietin tässä vaan, että väsyä voi kuka tahansa, nuori äiti sekä vähä vanhempi, sille ei mahda mitään jos tukiverkko puuttu tai muuden masentaa ja elämä ei menee niin kuin pitäisi.

Itse olen lähettänyt paperit tukiperheeksi haluvien jonoon. Minä justisa kun halusin autta sellaisia väsyneitä tai muudenkin perheitä, kellä menee huonosti.

Meillä on vaan ongelma, ettei täällä seudulla ole näköjään avun tarvetta ja koulutukseen otettiin vaan 6-7 perhettä. meidät käskettiin itse olemaan aktiivinen ja itsensä mainostavan lähikunnille, että täällä ollaan kun joku tarvitse.

Siitä tulikin ajatus, että jos olet oikeesti uuppunut etkä jaksaa, niin menee ihmeessä sossujen puheille, ne autta etsimään Sinulle tukiperheen jonka luokse voit viedä lapsen viikonlopuksi tai miten sovitte .

itse olisin valmiina ottamaan lapsen heti joko tukilapseksi tai sijoitetuksi lapseksi kunhan vaan lapsi olisi tarjolla. Sossujen kanssa siis viralliset asiat tietysti hoidettaan, mutta ota selvä sijais-ja tukiperheistä ja hanki itselles apua. Se on nyt ihan parasta tässä sun tapauksessa. Ja varmaan tietät ettei tukiperhe tarkoittaa sitä, että Sinulta lapsi otettais pois. Päinvastoin, lapsi on siellä silloin-tällöin kun kaipaat hoitoapua.

Kunhan muistat, ettet puraa kiukkuasi lapseen. ota vaan yhdeyttä sossuihin, he varmaan auttaa Sinua. Ja jos et saa mistään muualta tukiperhettä, niin tule tänne palstalle takas, voitais puhua vähä enemmän.
Koeta pärjätä ja älä masennu niistä hyökkävistä viesteistä.

Muistanpa itsekin elävästi kuinka puristin 12 tuntia huutanutta lastani rintaani vasten...pää oli sekasin hormooneista, huolesta ja väsymyksestä. Seisoin parvekkeella ja pelkäsin lapsen "vahingossa" putoavan alas. Kamala tunne...pala nousee vieläkin kurkkuun. Rakastin lasta aivan äärettömästi, mutta rajansa se on äidinkin jaksamisella. Omassa tapauksessani apua olisi ollut tarjolla, mutta olin ylpeä ja vaatimukset itselleni kovia...."kyllä äidin pitää lapsensa kanssa pärjätä"-tyyliin. Onneksi selvisin ja nyt minulla on jo liuta terveitä ja onnellisia lapsia...ja itsekin olen enimmäkseen jaksanut iloita heistä.
Olet saanut hyviä neuvoja mistä hakea apua...hae sitä apua ja heti, itsesi ja lapsesi takia. Istu neuvolassa tai ensikodissa tai missä tahansa, niin kauan, että apua saat. Voimia sinulle, kyllä te selviätte. :O))

no mä ainaki ravistelisin sen vahinkokakaran kuoliaaks, entä sitte ku se on jo murrosiässä etkä jaksa sitä ?! tapa se nyt tai anna sille paska elämä, oma on ogelmas mummo

Ap kirjoituksesta on jo aikaa, mutta ensimmäinen asia mitä sinun kannattaa tehdä, on saada itsellesi lapsivapaata. Ei tarkoita että sinun on pakko tehdä jotain, olet vaikka kotona katsomassa telkkaria, kunhan pääset hetkeksi irtaantumaan. Itsellä on koira, joka tarvitsee minua 24/7, hän pitää aivan jäätävän kovaa ääntä usein, ja kesti noin 6 vuotta että opin sietämään sitä ääntä, aikaisemmin laitoin koiran hetkeksi toiseen huoneeseen, tai menin ulos ilman koiraa ihan minuuteiksi, ja ennen kun palasin, ajattelin jo valmiiksi mitä teen yms. Rauhoituin, kasasin itseni ja ajatukseni.

Kerrot olevasi yksinhuoltaja tmv. Saat lapsenhoitoon apua sos.toimesta ja neuvolasta. Pääset ulos tai voit ulkoilla myös vauvan kanssa tai mennä esim äiti lapsi musiikkiryhmään. Hae kontaktia muista äideistä. On ikävä ottaa puheeksi tulevat leikkaukset kuten yksinhuoltajien lapsilisä ja asumistuen korotuksen leikkaus. On kirpputoreja josta saa edullisia tuotteita kasvaville lapsille. Seurakunnat auttavat myös yksinhuoltajia. On äiti lapsi ryhmiä ja pyhäkoulu toimintaa. Lippu korkealle!