Joo,nyt oon ihan pihalla.Miun 3-vuotias tytär sitten suuttuessaan haki puukon keittiön pöydältä ja sanoi hyökkäävänsä kimppuuni. Tilanne meni kyllä akkiä ohi ja tajusi tehneensä jotain todella ikävää.Yritin selittää asiaa hänelle,(vaikka olin kyllä tosi tuohtunut tapahtuneesta)ja että tuollaista et jatkossa enää tee,passitin hänet omaan huoneeseensa.Itkuahan siitä tuli. Mutta meinaa kyllä tulla itku multakin,en oikein tiedä että miten paljon 3v ymmärtää tästä tapahtuneesta ja mistä on saanut tälläsen päähänsä. Pitäiskö puhua jollekkin ammattiauttajalle tms? Kohta saa pelätä että meijän vuoden ikäinen tyttö saa siitä kärsiä myös,että isosisko tekee jotain päätöntä. On ennenkin ollut jotain tosi typerää käytöstä,mutta tää oli nyt sit se kirsikka kakun päällä.:( ja kuitenkin kun on aika pieni lapsi vielä kyseessä niin oon hukassa.:(
3v uhkaava käyttäytyminen
esmes
3622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
juuri näkee, kuinka tärkeitä rajat on lapselle. Ota nyt heti tilanne haltuusi ja kerro lapsellesi kuinka teidän perheess' kuuluu käyttäytyä. Tilaanteesta lapsi ainakin oppi sen kuinka ei pidä käyttäytyä. Olen itse koittanut opettaa, että lapset ei koske veitsiin, eikä leiki tulitikuilla. Ja että silitysrauta on kuuma. Perillemeno tietty vaihtelevalla menestyksellä. Lapsella ei ole luontaisesti empatiaa ja omaatuntoa. Lapselle sanotaan ei kun on tarvis ja katotaan perään niin kauan kun on tarvis. Empatiaa lapsi oppii normaalissa kanssakäymisessä ja siinä kun vanhemmat kertoo miltä heistä tuntuu.
ei se sen puutetta voi olla.Näitä toilauksia muitakin mitä on ollut niin kyllä meillä syyt ja seuraukset puidaan hyvin,eriasia on sitten että meneekö kaikki perille mistä puhutaan. Itse olen etenkin tiukka näitten suhteen ja meillä ei kyllä lapset koske itse kun muovisiin omiin ruokailuvälineisiinsä. Jotenkin kun olen nyt miettinyt tätä aamun tapahtumaa niin voisiko olla että me vanhemmat ollaan niin erilaisia kasvattajia että me sekotetaan lapsen mieltä. Meillä meinaan isä antaa periksi tosi helposti,pyörtää mun päätöksiä(mikä saa aina vihan sit mun kurkussa kuplimaan) ja on se ns.pehmeämpi osapuoli.Ite oon sit ihan erilainen,mä kyllä puutun aina kun neiti pikkusiskoaan kiusaa ja jos muitakin,tai sit jos jotain muuta päätöntä keksii.Silmät pitää olla trakaraivossakin. Siis niinkun terveellä maalaisjärjellä mä olen ajatellut kasvattaa lapseni. Rajat ja rakkaus,siitä mä lähden.
Ite oon työelämässä nyt jo ja lapset hoidossa niin alkaa pikkuhiljaa pelottamaan että mitä siellä voi sattua.:(
ei sen aina tarvi johtua kurista tai kasvatuksesta..aina kun jotain käy niin aina ollaan kurista ja kasvatuksesta puhumassa.varsinkin tuon ikäinen lapsi joka ei ymmärrä tekoa/ ja mitä tarkoittaa sillä. on sitten miten kiltti,kuuliainen ihana prinsessa tahansa niin ei tarvi olla kun joku isompien lasten miekka leikki tai tv:ohjelma/ mainos ohjelmasta niin se voi jäädä niin vahvasti mieleen että lapsi matkii sitä. tärkeää tietysti kertoa että se on väärin eikä niin voi tehdä.