Olen ihastunut erääseen tyttöön jo on tosi hyvä ystäväni. Teinköhän ihan tyhmästi, kun kerroin sille että tunnen sitä kohtaan paljon enemmänkin kuin pelkkää ystävyyttä. Nyt tuntuu välillä, että olisi parempi jos ei oltaisi tekemisissä enää ollenkaan toisten kanssa. Toisaalta en haluaisi menettääkkän niin ihanaa ihmistä. Mielestäni minun kuitenkin täytyi kertoa, että hän tietää minun todelliset tunteet häntä kohtaan. Niin ja tämä ystäväni seurustelee.
Jospa saisin jotain kommentteja ja muiden kokemuksia tällaisesta asiasta. Olisiko vaan kannattanut pitää tunteet omana tietonani?
Jospa saisin jotain kommentteja ja muiden kokemuksia tällaisesta asiasta. Olisiko vaan kannattanut pitää tunteet omana tietonani?
Vastaukset 12
Vanhimmat
..kun vaan tietäis. Tein itse samoin. Kerroin ystävälleni mitä tunnen ja nyt tuntuu todella vaikealta edes jutella hänen kanssaan, tuntuu myös että hän on alkanut vähän varomaan mitä sanoo mulle. Niin hänkin seurustelee.
Mutta eihän sille enää mitään voi tehdä. Tehty mikä tehty. Ja kyllä mä uskon että tämä tunteiden kertominen oli loppujen lopuksi hyvä juttu, koska nyt hän voi paremmin ymmärtää minua.
Ja vaikka tiedän ettei meistä koskaan mitään tule, niin silti jaksan toivoa sitä. On tosi vaikeeta elää näin, koska unohtamaan en pysty. En halua menettää häntä.
..se olikin yksi syy miksi halusin kertoa, että ehkä hän nyt paremmin ymmärtää minua ja miksi käyttäydyn miten käyttäydyn. En ole "pelkkien" kavereiden kanssa läheskään niin tiivisti. Hän ei kuulemma ollut huomannut minusta ollenkaan että olisin kiinnostunut hänestä, mutta se johtuukin siitä että hän seurustelee, enkä halua mennä kenenkään väliin. Tämä on ollut minun osaltani jotain seurustelun ja ystävyyden väliltä.
Mulla oli sama juttu mutta sainpahan ainakin kerrottua mitä tunnen ja sehän siinä on tarkotuskin..?
Tiedän, että se on vaikeaa olla ihastunut sellaiseen henkilöön joka on sinua lähellä, mutta eri tavalla mitä haluaisit. Helposti välit viilenee, jos kertoo tunteistaan ja sen takia minä en ole kertonut ystävälleni tunteistani. Vielä, jos ystäväsi seurustelee niin ehkei sinun olisi pitänyt sanoa mitään.
Ajattelitko mihin välikäteen asetit ystäväsi kertomalla tunteistasi? Hänellä on poikaystävä jota ajattelee, mutta myös sinä joka olet hänen ystävänsä. En ylläty, jos hän ei pysty olemaan kanssasi niinkuin ennen, ehkäpä hän pelkää myös omia tunteitaan sinua kohtaan?!?
mun ystävä kysy multa että pidänkö mä hänestä enemminkin kuin ystävänä. Sitten mun oli pakko kertoa. Nyt vaan tuntuu vaikeelta.
Hän seurustelee ihan vakavasti ja sanoo ettei se muutu. Mutta hän sanoi myös ettei mun pidä yrittää kieltää tunteitani. Olen ihan sekaisin, enkä tajua mitä pitäisi ajatella?
Au, aika paha tilanne. Mä sanoin kerran mun yhelle kamulle et tykkään siitä, sitä se haitannu ja sen jälkeen meiän välit vaan tiivisty. Mä en muuttas mitään, sitten kun kamus vapautuu niin iske kiinni. Kaikki sanoo että oman kamun poika/tyttöystävää ei saa havitella mut ei kukaan oo sanonu mitään kamuun ihastumisesta.... Hankala paikka.
kirjotin sulle vastauksen ystävyyspalstalle, käys lukemassa! kokemusta on myös minulla...
...nuorempana ollut ihastunut naisystävääni. Olihan se melko tuskaisaa aikaa. Piti taistella itsensä kanssa aika lailla. Otinkin välillä etäisyyttä tästä naisesta runsaasti, kun alkoi ottaa liian koville. Asiasta ei puhuttu, mutta eiköhän se ollut tämän naisenkin tiedossa.
Asiaa ei helpottanut ollenkaan naisen käytös humalassa, jolloin hän usein oli varsin "kiihkeällä" päällä. Mitään en kuitenkaan antanut tapahtua, koska hän ei selvinpäin tehnyt yhtään rohkaisevaa liikettä siihen suuntaan. Hän puhuikin aina, ettei haluaisi pilata hyvää ystävyyttä kokeilemalla seurustelua.
Vuodet vierivät, selvisin asian yli ja olemme edelleen ystäviä. Elämme nykyään molemmat tahoillamme parisuhteessa. Samanlaista tunteiden paloa ei enää syty tätä naista kohtaan.
itelläni on ollut myös samankaltaisia fiiliksiä, en oo nähny hyvää ystävääni nyt pitkään pitkään aikaan, ja jotenkin tuntuu paremmalta, kun oon jonkin verran pystyny unohtamaan...
Mulle on käynyt niin jo kaksikin kertaa. Edellisellä kerralla tyttö oli sinkku mutta sillä ei ollut mitään sellaisia tunteita minua kohtaa. Sen sijaan se vaan jaksoi koko ajan muistuttaa miten hyvä ystävä olen eikä haluaisi pilata koko juttua vaikka tiesinkin ettei hän olisi ikimaailmassa valmis mihinkään seurusteluun. Tiesin sen sisimmässäni vaikkei hän sitä koskaan suoraan edes sanonutkaan ja kärsin useamman vuodenkin tietämättä yhtään mitä pitäisi tehdä. Enhän voinut sanoa, että haluan hänen jättävän minut rauhaan. Lopulta tein itse liikkeen enkä pitänyt enää mitään yhteyttä. Varsinkin sen jälkeen kun hän alkoi seurustelemaan vakavasti oli ihan turha enää märehtiä. Nykyään ei haittaa enää yhtään vaikka tulisikin nähtyä. Emme silti ole missään tiiviissä yhteyksissä vaikka varmaan molemmat tietää että nyt se ystävyys voisikin onnistua.
Nykyinen tilanteeni taas on huomattavasti hankalampi. Kysymys ei varsinaisesti ole ystävästä vaan ihan kaverista jolle kerroin olevani ihastunut. Siinä vaiheessa en tiennyt vielä, että hän seurustelee. Jossakin vaiheessa oli sellainen tilanne hänen seurustelunsa aikana että tapahtui jotain mikä muutti suhteemme läheisemmäksi.
Jokin aika sitten hän lopetti seurustelunsa mutta en jaksa oikein uskoa että tämä muuttuu miksikään vakavammaksi edes pidemmän aikavälin jälkeen. Minulla on ihan sama ongelma baaritilanteessa kuin jollain edellä kirjoittaneella oli. Aina kun tulee nähtyä humalatilassa niin hän on se kiihkeämpi osapuoli, vaikka tuskin tarkoittaa silloin mitään. Selvinpäin nähdessä menee kaikki niinkuin pitääkin eli mitään ei tapahdu mikä johtaisi ennemmin tai myöhemmin välienselvittelyyn. Olen kyllä melko voimaton tässä tilanteessa. Varmaan ei mene päivääkään etteikö olisi jotain päiväunia kyseisestä henkilöstä. Ainoa ratkaisu minullekin taitaa olla vaan tarpeeksi etäisyyttä ja sitä kautta unohtaminen. Tuskallistahan se on kun toinen on jatkuvasti jossain lähipiirissä eikä oikein pääse pakoonkaan...
Sinusta voi tuntua täysin typerältä että menit sellaista tunnustamaan, mutta minä uskon sinun tehneen oikein. Jos et olisi kertonut, asia olisi vaivannut sinua aina. Ei tuo juttu ole oikeasti mitenkään ystävyytenne esteenä, vaikka hetken aikaa tuntuukin kiusalliselta. Ihastumisesi menee varmasti ajan myötä ohi, ja viimeistään silloin voitte olla mitä parhaimpia ystäviä, etenkin kun tuokin asia on jo käsitelty, eikä sen tarvitse enää sotkea mitään.
Jos olette oleet ystäviä pitkään niin sitä ei riko mikään muu paitsi se ihmisen oma itsekkyys.
Sillä jos odotat, että omien tunteitesi jatkoksi toi sen olisi pakko tuntea samoin tai että kun kerta olet kertonu toiselle syvimmät tunteesi niin hänen pitäisi jotenkin erillä tavalla niin siinä tapauksessa varmaan homma kariutuu.
Itselleni kävi niin, että ihastuin ystävä neitoseen (jos ihastuminen on enää oikea sanavalinta) ja kerroin hänelle mitä tunnen, mutta yllätys, yllätys, asiat eivät menneetkään ihan yksiin jotenka myönnän, että asia vihloi jonkin verran, mutta loppujen lopuksi siinä suutut vain itsellesi ja itsensä vihaaminen on tyhmää. Kun sen käsittää ja luopuu moisesta turhasta piirteestä niin huomaa asioiden olevan enemmän avonaisempia. Suurin osa näistä asioista johtuu ihmisten omista peloista ja siitä, että heijastaa itsevihaansa toisiin osapuoliin.
Itse voin sanoa, että ystävyys ei omalta kohdaltani kadonnut moisesta voikka toivoinkin, että asiasta olisi tullut enemmän.