Mietin vain että osaisitko ommella sydämeni
takaisin paikoilleen. Ilman sydäntä on haikea
olla. Sehän jäi sinun taskuusi erotessamme.
Toivottavasti huomasit sen ja laitoit talteen.
Ettet vain olisi pessyt sitä vahvalla
pesuaineella haaleaksi ja vielä lingonnut
kuivaksikin siellä taskussasi ; )
takaisin paikoilleen. Ilman sydäntä on haikea
olla. Sehän jäi sinun taskuusi erotessamme.
Toivottavasti huomasit sen ja laitoit talteen.
Ettet vain olisi pessyt sitä vahvalla
pesuaineella haaleaksi ja vielä lingonnut
kuivaksikin siellä taskussasi ; )
Vastaukset 8
Vanhimmat
minkälaisen takin taskuun se jäi? Olen aika varma, että en ole pessyt sitä.
liiankin hyvin, jokaista yksityiskohtaa myöten ;(
Ruskehtava talvitakki se oli.
joo taidat olla jättäny sydämes jo aika päiviä sit jonnekki. monta vuotta sit jo varmaan...oliskohan ollu jo kenties syntymästäs saakka...ja taitaa olla niin et taidat vaan keräillä toisten sydämiä että se korvais oman puutettas. Tuo alkukirjain ja tähdet sopis sellaseen naiseen jonka kans meni välit poikki kevääl... ja mul oli punanen talvitakki ja sininen farkkutakki.ja siniset farkut. Ja siellä en kyl mitään sydämiä ole nähny ...en takin taskuis enkä housuis...Ja ei ole kyl itelläkään enää sydäntä. Mut sen tien et se ei ole sulla.Mut kadonnut se on.
kenellekään farkkutakkia. Ainoa, jolle sen voisin ostaa ei enää kelpuuta
minun ostamiani vaatteita (poikani). Joten nyt kyllä haukut väärää puuta.
Kenenkään kanssa en ole edes seurustellut (*huokaus*) aikoihin, joten
minua ei voi syyttää sydänten keräilystäkään. Taidat sitten olla
aikamoinen gigolo, jos naiset sinulle takkejakin ostelevat.
Kesällä oli kyllä jotakin sotkua ja sekaannusta miesten kesken, mutta
se oli viestien tasolla täällä suomi24:ssä. Kun sekaannus selvisi lähetin
kyllä postissa eräälle heistä hänen sydämensä takaisin. Tuo oli sen
ihastuksissaan minulle tyrkyttänyt ja minä raukkaluulin sen olevan talvisen
ihastukseni sydän (*huokaus*). Paketoin sen huolellisesti kuplamuoviin ja
paksuun kirjekuoreen, niin että sen on täytynyt pysyä ehjänä postimatkalla.
Oletko nyt varma (siis jos olet hän jolle sen lähetin), ettet ole sitä mainosten
mukana laittanut roskiin? Sydänhän oli aika pieni, kun se oli kovassa käytössä
pienentynyt, joten pakettikaan ei ollut suuren suuri.
Sydäntäni minä kaipailen ja siinä suhteessa kyllä olet oikeassa, että sitä
minulla nyt ei ole. Ja siitä nyt olen kyllä varma, ettei se kenenkään housuissa
:\ ainakaan ole, takin taskuun se jäi jo talvella.
jatkaminen eikä pysähtyminen paikoilleen.
Poikasi ainakin tarvitsee sinua vaikka ei ehkä kelpuutakaan ostamiasi vaatteita enää, mielipiteiden kysyminen auttaisi kenties.
Jos vaikka joku toinen pesi takin ja linkosikin hyväksi mistä sitä tietää tai jospa sydämesi tippuikin laivasta kun nojasit kaiteen yli.
Ei kannata paketteja postitella, posti voi kadottaa ne tai joku voi viedä paketin vahingossa suoraan pannuhuoneen pesään luullen roskapostiksi. Tämä nykyaika kun on ihmeellinen.
Sydän toipuu ja kasvaa takaisin ja jatkaa elämää, usko pois vaan.
Kannattaa keskittyä siihen mitä on eikä mitä oli.
Mistä näitä peräkammarissa kasvaneita neuvojia tännekin palstoille sikiää ...
mistä on puutetta eli sydämesi on jättänyt ehkä jo silloin kun synnyit.
Et muuten heti herjaisi toista ihmistä neuvoista ja kirjoituksista.
Kasva siis aikuiseksi ja jatka elämääsi.
Onnea sinulle sillä tiellä jos vaikka oppisit jotain.
Olen erittäinkin aikuinen, samoin lapseni. Hän käy töissä ja omilla rahoillaan
ostelee vaatteensa. Häntä ei ole peräkammarissa kasvatettu.
Elämäni ei myöskään ole pysähtynyt, niinkuin teillä jotka jaksatte
kommentoida vanhaa viestiäni.
Neuvonne ja piikkinne menivät nyt aivan väärään kohteeseen.
Suosittelen ajatusmaailman avartamista neuvojalle/neuvojille.