Onko kilpapurjehdus mielekästä muuta kuin optariluokassa hyvin pienellä radalla? Siinä paras voittaa aina.
Sen jälkeen luonto ja vaihtelevat tuulet ylittävät kilpailun tarkoituksen ja siitä tulee pitkälti lotto arvontaa.
Arvokilpailuissa meidän "multaloiden" saavutukset ovat pitkälti saavutuksia joista noin puolet on tuuria. Se ei toki vähennä arvostusta muihin kilpailijoihin verrattuna, vaan yleensä arvostukseen.
Jokainen ymmärtää eron sadanmetrin juoksun ja purjehduksen voittajan eroon.
Sen jälkeen luonto ja vaihtelevat tuulet ylittävät kilpailun tarkoituksen ja siitä tulee pitkälti lotto arvontaa.
Arvokilpailuissa meidän "multaloiden" saavutukset ovat pitkälti saavutuksia joista noin puolet on tuuria. Se ei toki vähennä arvostusta muihin kilpailijoihin verrattuna, vaan yleensä arvostukseen.
Jokainen ymmärtää eron sadanmetrin juoksun ja purjehduksen voittajan eroon.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Jääkausi tulee ymmärtääkseni 10000 vuoden sisällä, ellei ilmastonmuutos kompensoi lämpötilaa tarpeeksi. Kilometrinen jää on aika estepurjehdukselle...
eivät jäädy
Ainakin pääkaupunkiseudulla järjestetään niin harjoittelu- kuin kilpailuhenkisiäkin kisoja köliveneille. Menepä sinne kokeilemaan "tuuriasi", josko löisit kaikki enemmän purjehtineet aloittelijan tuurillasi.
Kyllä kilpailu on mielekästä köliveneessä. Purjehdustaito, kelin lukemistaito ja veneiden väliset erot tekevät kilpailemisesta erittäinkin mielekästä. Tuurilla on tietysti sijansa siinä mielessä, että tuuli on muutuva tekijä.
Oliskohan sadan metrin juoksun ja purjehduskilpailun ero suunnilleen sama kuin purjeen ja levyn? Eli eipä todellakaan kaikki näytä ymmärtävän sitä eroa. Se ero kun on juuri siinä, että tarvitaan aivotkin. Vai miten ihmeessä on selitettävissä, että juuri samoilla ihmisillä on aina hyvä tuuri. Jos itsestä kilpailu tuntuu lottoarvonnalta, ei vika ole lajissa, vaan jossain muualla. Siksipä purjehduksen arvostuskin urheilulajina on monessa maassa aivan toisella tasolla kuin täällä.
Samoilla ihmisillä on tuuri, paljastuu vasta lopussa lotossakin. Samoin purjehduksessa, monesti ensimmäinen useimmin on paras.
Tuhannesta lottovoitajasta paras voi sitten sanoa samoin, että miten voittajalla aina oli hyvä tuuri.
kuin niillä, jotka voittavat aina pokerissa. Paras pelistrategia kyseisessä kelissä eli ympäristössä ?
Pokerissa pitää tietää ensin mahdollisuudet ja sitten vasta on luffin vuoro.
Tuurillakin on oma sijansa, kuten yleensä elämässä. Siksi purjehduskilpailussa onkin monta lähtöä ja huonoimmat jätetään pois laskuista. Tai sitten avomerikisassa tuurin osuutta pudottaa matkan pituus. Voittaja on aina se, joka tekee vähiten virheitä. Hyvä venevauhti vain antaa anteeksi hieman huonomman taktiikan. Tuulet eivät suinkaan ole täysin arvaamattomia, kuten eivät toisten kilpailijoiden liikkeetkään. Eivät vain ole helppoja ymmästää ja siinä kilpailun viehätys onkin. Loton kanssa purjehduksella ei ole mitään yhteistä.
että meidän menestyneimmät, ne Olympia-kulta-purjehtijat ovat koulutukseltaan Dipl.insinöörejä?
Olisiko kuitenkin niin, että huippupurjehdus vaatii malttia ja harkintaa, matemaattista vaihtoehtojen arviointia ja hyvää taktiikan rakentamisen silmää?
Se 100 m juoksu on vaan 10 sekuntia kovaa rynnimistä, siinä kaikki.
Purjehduksen harrastus ei Jakomäkeläisille ole kovin suosittua.
Westendin ja Kauniaisten pojille se on luonnollista kuin Dl. paperitkin.
Satasen juoksussa nopein on nopein.
Kilpapurjehdus ei tarkoita kalliin veneen omistamista eikä se ole sidoksissa asuinpaikkaan tai sosiaaliluokkaan. Gastipaikkoja löytyy, jos innostusta on. Monilla seuroilla on kevytveneitä nuorison käyttöön. Kysymys on asenteista!
ei voittaja suinkaan aina ole nopein. Myös lähdön tulee onnistua, ja nopein lähtijä tuomitaan sääntöjen perusteella varastaneeksi, vaikka lähteekin vasta heti lähtölaukauksen jälkeen !
Kilpailu optareita suuremmilla veneillä pitäisi kieltää juuri mainitsemastasi syystä.
Tosimiehet saavuttavat maineensa muilla tempuilla kuin kiertämällä kilparatoja jonkun toisen maksamilla hiilikuitupulkilla.
Tästä huolimatta kilpapurjehdus kuitenkin jatkuu.
tiedät kilpapurjehduksesta ja -purjehtijoista? Tunnetko yhtäkään?
Luulen että epäilykset ja kilpapurjehduksen vähättely johtuu meidän maassaamme kilpapurjehduksen vähäisyydestä. Ns. jokamiesluokat puuttuvat (optarit poikkeuksena) ja seurojen viikkokisojen suosio on vähäinen. Johtuneeko trendi venekannan muutoksesta? Ei enää osata eikä uskalleta näyttää puutteellista osaamista.
Kuitenkin kilpapurjehdus olisi oivallinen tapa oppia purjehdusta ja oppia tuntemaan venettään. Miksei päinvastoin koeteta lisätä kilpailuaktiviteettiä? Huippu-urheilu on sitten asia erikseen. Sitä ei pidä rinnastaa kuntourheiluun vrt paikalliset viikkokisat ja avomerikisat.
Tunnen joitain kuten Herlin,Harkimo ja Wiikeri vaikken heitä enempää arvostakaan.
Kuulin juuri, että oikein uutisissa mainittiin 49-luokassa suomalaisvene oli noin 50.
Puhut asiaa.
Kilpapurjehdus ilman kilpapurjehdusta on paras tapa oppia purjehtimaan.
Kuinka hienoa on huomata hyvästi vetävän fokan tai genuan pikkuisen skuutaamisen lisäävän nopeutta tai löysäämisen.
kilpailusta ja taidosta. Noilla suuremmilla veneillä on lähinnä verrattavissa isojenpoikien hiekkalaatikko leikkeihin. Ei siis mitään urheilua (varustesellainen pois lukien) tai kilpailua, kilpahenkistä kylläkin - mutta luonnonvoimien kyseessä ollessa lähinnä naurettavaa.
ei erota purjetta peltilevystä
Kuule Jouko, betoni ei ole puuta ja se pysyy pohjassa.
Vai mikä nyt noin paljon närästää,että pitää isoja hienoja kisaveneitä noin paljon kadehtia.Laita vaan kukkaro kuntoon ja hanki itsellesi kunnon avomeriraaseri,niin pysyy mielikin valoisana.
ilman sitä massista, ja veneestä kehumista, tai että pitäisi mennä tuulen voimalla "kilpaa" ja näyttää kenellä ne rensselit oikein on vimotteen päälle.
Tosin et erittele, tarkoitatko Herlin vanhempaa vai nuorempaa, etkä Wiikeristä sen enempää samaa asiaa. Et tainnut tietää kahdesta sukupolvesta. Joka tapauksessa lähes äärimmäisen epäedustava otos kilpapurjehtijoistamme kokonaisuutena. Et siis tältä osin tiedä vielä mitään ja lopunkin tietämättömyytesi paljastat viittaamalla 49er:iin. Pystyisitpä itse missään luokassa edes kansallisella tasolla sijalle 50. Ei onnistu niillä levypurjeilla.
Jos pärjääminen olisi rahasta ja rensseleistä kiinni, olisivat tuloslistat kautta linjan aivan toisenalaisia kuin nyt ovat. Eli taitaa sittenkin olla itsetunnossa kohentamisen varaa sanoistasi päätellen.
ryhmän kisat perustuu suurelta osin laittteistojen paremmuuteen, kuten kaikki muutkin kilpailut missä on joku masina millä kisaillaan. Plkupyöräkin on valjastettu kisakäyttöön ja on ihan eri näköinen millä mummo polkee maitokauppaan. Miksi sitten kilpapurjevene ei olisi valjastettu vauhdin maksimoimiseen jolla ei ole mitään tekoa sunnuntaipurjehtijan kaluston kanssa.
"Polkupyöräkin on valjastettu kisakäyttöön ja on ihan eri näköinen millä mummo polkee maitokauppaan." ...Kannattaisi aktivoida juuri näitä "mummon maitokauppafillareiden" tyyppisiä trendikkäitä matka/asuntopursia osallistumaan kilpapurjehdukseen samalla idealla kuin sohvaperunoita koetetaan saada hölkkäämään ja muuttamaan asenteitaan. Mikään kunto ei kohene ilman treeniä. Miksi pitäisi? kysyy tietysti heti jopu p.p-henkinen. Tässä muutama omakohtainen pointti:
- kuntourheilutasoinen kilpapurjehdustoiminta kehittää purjehdustaitoa. Kukaan ei liene eri mieltä.
- avomerikilpailut on monelle ensimmäinen kokemus yöpurjehdukseen ja tiimityöskentelyyn veneessä. Itselleni matkapurjehdusinnostus heräsi oikeastaan vasta "Gulf of Finland", "Fem fyrar" loiston ja muiden pikkukisojen jälkeen. Konkretisoitui se, että viikonlopun aikana itse asiassa ehtisikin samalla systeemillä purjehtia stadista Gotlantiin.
- purjehduskilpailuihin osallistuminen voi kehittää asenteita tarpeettoman koneajon vähentämiseksi perhepurjehduksissa. Vai mikä selittää sen, että optimaalisissakin purjehduskeleissä niin moni pitää purjeet paketissa ja pöristelee koneella?
- yhteishengen kehittyminen....Koskee myös perhemiehistöllä tehtyjä avomeriskaboja.
Kisaillessa tavallaan "pakottautuu" opettamaan miehistönsä purjehtimaan ja itsekkin oppii säädöt. Uskon, että tästä johtuu se etteivät "sunnuntaipurjehtijat" purjehdi vaan ajavat koneella. Kunnon purjeilla ja säädöillä veneet jopa kulkevat moottorilla ajoa kovempaa. Joten nuo perhepursien kisat ovat ihan jees
Ferrobetoniveneet ei olleet aiheena, tosin ne kestävät huomattavasti pitempään sukelluskohteina, kuin puualukset.
Tuota kautta minäkin opin purjehtimaan, kiertämällä samoja kisoja gastina. Sitä ennen vain luulin osaavani. Ja sen jälkeen olen parhaani mukaan jakanut saamaani oppia oman veneen uusille gasteille. Matkanteko tosiaan tuntui aivan toiselle niiden kisojen jälkeen, vaikka yöpurjehdus ei aivan vierasta ollut aikaisemminkaan. Kärsivällisyyskin siinä parani odottelemaan uutta tuulta vanhan loppuessa. Joutui nimittäin opettelemaan lukemaan tuulta.
Kovin tuntuvat useammatkin tässä uskovan kaiken järjestyvän rahalla ja välineillä. Totta kai se hiukan helpottaa, jos välineet ovat parhaat saatavilla olevat. Mutta onhan sekin jo tässä keskustelussa sanottu, ettei menestys ole kaupasta ostettavissa. Edesmenneillä repuiksi venyneillä purjeilla ei pärjää, mutta ei niillä matkantekokaan mukavaa ole. Ratkaisevia ovat kuitenkin taito ja asenne. Sitä vain ei halua tunnustaa silloin kun on omasta mielestä ei ole saanut lotossa edes kolmea oikein. Ja pätee muuten ihan yhtä hyvin niin tasoitusluokkiin kuin yksityyppiluokkiinkin.
Kyllä itsekin lähtisin kisaamaan, mutta veneen mittaaminen käsittääkseni joka vuosi IMSiin tuntuu aika tylsältä. Aika vähän siinä on ajan saatossa mikään muuttunut; mitä nyt uutta rättiä on hankittu. ORC club voisi olla yksi vastaus, mutta onko se saavuttanut kovin kummoista suosiota? Tasoitussysteemien puitteissa homma on vähän hankala ja jos siitä joutuu vielä maksamaan erikseen niin nou tänk juu.
Ei siinä mitään vuosittaista mittaamista ole. Mittakirja kyllä uusitaan vuosittain, koska IMSin takana oleva VPP-ohjelma kehittyy jatkuvasti ja mittaluvut muuttuvat sen mukana. Uusia mittauksia tulee vain, jos jotain muutetaan. Vuotuinen kustannus on muutamia kymppejä, minkä ei pitäisi este olla.
Melkeinpä kaikkiin kilpailuihin pääsee mukaan myös ORC Club-mittakirjalla. Karkeampana se vain tuottaa hieman epäedullisempia mittalukuja verrattuna täyteen IMS-mittaukseen. Ero ei ole takuulla niin merkittävä, että pärjäämiseen juuri vaikuttaisi, vaikka sijoituksia usein pienillä aikaeroilla ratkaistaankin. Eli älä enää aikaile, vaan ensi kaudella mukaan, takuuhauskaa puuhaa.
Tiedän silti, että betonista saa erittäin hyvin pohjassa pysyviä poijupainoja. Ilman teräsvahvistuksia voivat kuitenkin rapautua. Teräs antaa mukavasti lisäpainoakin.
Olen kanssasi samaa mieltä että yksityyppiveneillä
ratakilpailussa saadaan parhaiten todellinen voittaja selville. Muissa kilpailuissa on niin paljon muuttuvia tekijöitä ettei absoluuttista voittajaa välttämättä ole. Esim. Helsinki-Tallinaracessa väitetään voittajaveneen jättäneen kiertämättä jonkun kepin, jonkun väitetään
käyttäneen moottoria.
Lisäksi kukkaron paksuus vaikuttaa oleellisesti.
Onko pohja puhdistettu ennen kisaa, purjeiden kunto.
Lisäksi olen kuullut väitettävän että Helsingissä saa IMS luokassa paremman mittakirjan kuin esim. Turussa.
Epäillään säännöllisesti vilpistä? Vai onko näitä epäilyjä useampia?
taitaa tässäkin olla helpompi syytellä kuin todistaa, että jotain todellakin tehtiin väärin.
Taas näitä akkojen ja häviäjien juttuja, jotka joutaa jättää ihan omaan arvoonsa.
IMS-mittakirja on aivan samanlainen hankit sen sitten vaikka Australiasta. Mittakirja perustuu vain mitattuihin arvoihin. LYS-todistuksien kanssa on asia sitten hieman hankalampi. Mielestäni Suomessa on jaeltu LYS-todistuksia aivan liian heppoisin perustein. Hyvänä esimerkkinä on se, että suomalainen LYS-todistus ei kelpaa Ruotsissa.
Muuten tuohon yleiskeskusteluun liittyen väittäisin purjehduksen olevan yksi monipuolisimmista urheilulajeista. Lopputulokseen vaikuttaa niin moni asia. Avomeripurjehduksen taktiikka antaa monia variaatioita, joiden vaikutusta tulee analysoida, (Tuulen voimakkuus sen kääntyminen ja aallokon koko muutamia mainitakseni). Venevauhtiin taas vaikuttaa useita eri parametreja joiden vaikutus tulee myös huomioida.Et voi laittaa mihinkään ylös tarkkoja säätöjä, sillä vaikka saisit veneen kulkemaan 8-solmun tuulessa hyvin kryssiä, niin seuraavalla kerralla 8-solmun tuulessa voi aallokon koko tai suunta olla erilainen, jolloin aiemmin hyväksi todetut säädöt eivät enää toimikkaan. Tämä siis vain yksi esimerkki. Tosin en ymmärrä, miksi jonkun pitää arvostella toisten harrastusta. Ei kukaan pakota ketään purjehtimaan kilpaa. Minulle aina vinoillaan purjeveneiden tasoituksista, joilla kuitenkin tasoitetaan veneiden suorituskykyeroa. Golffarit saavat tasoitusta siitä, että ovat huonompia kuin muut;-)
Vaikka yksityyppikisoissa ajetaan periaatteessa samanlaisilla veneillä, on kuitenkin aika selviä eroja mm. pohjan puhtauden ja sileyden, köliprofiilin muotoilun, purjeiden laadun ja uusimistahdin, heloituksen jne jne. suhteen. Myös veneiden painoissa ja joissain yksityyppiluokissa myös runkomuodoissa ja painojakaumissa on eroja.
Yleensä parhaat tiimit pitävät kaikki nämä kunnossa ja tuskin pärjäisivät yhtä hyvin (tuskin huonostikaan) häntäpään veneellä.
Muistan, että kerran 70-luvullakin epäiltiin yhden veneen jättäneen sumussa Kalbådagrundin kiertämättä. Ja sillä epäillyllä oli vielä kukkarokin kunnossa.
Eli kaikenlaista kuulee väitettävän, mutta harvoin mitään toteen näytetään. Tai edes kuulee uskottavasti väitettävän. Sääntöjä taidetaan kiertää yleisimmin optareissa. Niissä kun on iso peräsin ja sen vispaaminen tehokasta. Toisaalta se näkyy kauas maston heilumisena.
Onneksi meillä on yksityyppiluokat
H-vene, Louhi, Express, Melges 24, Folkkarit etc. Niissä kisaaminen ei välttämättä ole kovin kallista, vähän luokasta riippuen jokaisella on mahdollisuus hankkia kilpailukykyinen kalusto. Sitten voi mennä katsomaan miten pitkälle onnella selvitään.
"Jokkisluokkia" voi käydä kokeilemassa viikkokisoissa. Täällä pääkaupunkiseudulla esim. KoPun tiistaikisoissa on parhaimmilla olluut liki 50 venettä, kyllä siinä jo vastusta saa.
Myös muilla seuroilla on suosittuja viikkokisoja.
Ja kumma kyllä, hyvät yksityyppipurjehtijat pärjäävät myös LYS-tasoituksilla.
J.
No määrittelepä sitten, mitä on urheilu. Eikö tätä samaa ajatuskulkua voisi soveltaa autoURHEILUUN, kun hekin ajanevat viimeisen päälle viritetyillä vehkeillä. Onko tuuria, että samat kuskit ovat kärjessä?
Yksityyppiluokan veneissä on kehitys ainakin periatteessa pysäytetty. Ainakaan suurta kehitystä ei näissä luokissa tapahdu. Jotain spinnun kokoa voidaan kasvattaa tai sallia jotain materiaalimuutoksia ajoittain jne.
Autourheilussa taas suuri osa menestyksestä tulee kehitystyöstä. Tämä on vienyt eteenpäin perheautojenkin kehitystä. Sen vuoksi konstruktioluokat hyvillä säännöillä voisivat olla hyödyksi perheveneillekin.
Kun sattuu niin, että venetyyppejä on älyttömän paljon, on tasoitusluokka mielestäni aivan mielekäs tapa kilpailla.
Erittäin paha virhe sääntömuutoksessa oli varastoidun voiman käytön salliminen veneen säädöissä ja ohjauksessa.Mielestäni on täysin typerää,jos veneellä ei voi purjehtia ilman että, apukone käy koko ajan.Tälläiset veneet tuskin edistävät mitään ajateltavaa positiivista kehitystä purjehduksessa,puhumattakaan uusista ac.-veneistä 6m syväyksineen!
Kilpapurjehtijoita on kahden laisia,on niitä jotka arvostavat purjehdustaitoja ja purjehtivat yksityyppiluokassa,sekä näitä "pelle pelottomia"joille kilpapurjehdus on pelkästään välineurheilua.
Kuten jo pariin kertaan täällä sanottu, menestystä ei voi ostaa. Hyviä startteja ja oikeita reitinvalintoja ei löydy edes netistä tilaamalla ja ilman niitä ei pärjää radalla eikä avomerellä. Yksityyppiluokatkaan eivät niiltä harvoilta välineisiin keskittyviltä jää suojaan.
Tämä on lajin onneksi tilanne. Niitä välinehörhöjä toki on, mutta vain yksittäisiä yksilöitä, ei omaksi lajikseen saakka. Eivätkä pääse muutenkaan pakkaa sekoittamaan tuloksillaan.