lapset

Tekaisin aika nuorena lapsukaiset ja nyt ovat jo 27 ja 29-vuotiaat.

Että välittävätkö? Huh, usein liikaakin ja nyt heillä on mulle yksinasujalle uusi projektikin, onneksi eivät sitä voi toteuttaa :-)

Asiallisesti ottaen: minulla ja tytöilläni välit ovat olleet aina niin hyvät, että olemme tajunneet olla puuttumatta toisten asioihin. On kyllä riideltykin ihan prkeleesti vanhemman kanssa vaan ei enää.

Olenkin sanonut, että eläkää elämäänne ettekä ole mulle tilivelvollisia, mutta jos saan tietooni, että olette hunginkolla tai miehenne pahoinpitelee niin silloin ei pelata vaan haen vaikka minkä ikäiset lapseni pois ja jatkotoimenpiteisiin.

No problems, Luojalle kiitos.

yleistää?

Lapsille on vaikea hyväksyä se, että omat vanhemmat vanhenevat ja raihnastuvat. He alkavat näkemään 50-v vanhemmissaan vanhenemisen merkkejä ja se omien vanhempien avuttomaksi tuleminen pelottaa. Taustalla varmaan pelko, että kuka heistä sitten huolehtii. Ja senvuoksi heidän suhtautumisensa muuttuu välinpitämättömyyden tuntoiseksi.

Kaikki negatiiviseen suuntaan muuttuminen koetaan nykyisin yleensäkin yhteiskunnassa pelottavalta ja kukaan ei sitä haluaisi omalle kohdalleen eivätkä lapset vanhemmilleen. Luulen kuitenkin, että se on vain ohimenevä kriisi tai eräänlainen hämmennys ja muutamanvuoden kuluttua he hyväksyvät tämän tosiasian, että omat vanhemmat eivät ole enää niitä joihin kaikessa tukeudutaan.

omalla kohdallani pidä paikkaansa. Tyttäreni asuu n. sadan kilometrin etäisyydellä. Joka aamu ja ilta hän soittelee minulle sekä käy "kotonaan" ainakin joka toinen viikonloppu. Poikani asuu Helsingissä. Samoin hän on jatkuvasti yhteydessä minuun. Myös lapsenlapseni tulevat luokseni aina vapaa-aikanaan.....

tarkoitat välittämisen puutteella, mitä vaatisit?

Välittävätkään!! Eilenkin vanhin tytär tuli perheensä kanssa iltakahville ja oli oikein ostanut minulle sieniveitsen!
Tuli kuulemma lohduttamaan, kun äidillä oli päivällä paha mieli, ihana tyttö!
Toivoisin Sinullakin olevan yhtä Rakas ja kiinteä suhde lapsiisi kuin minullä=)

KAIKKEA POSITIIVISTA ELÄMÄÄSI=)

...jos niistä on välitetty. Tosin poikalapset elävät enemmän omaa elämäänsä kuin tytöt. Niinkuin Eeva Kilpi on todennut jotenkin tähän tapaan: Aikuisten poikien äidin pitää vain olla olemassa. Yritän pitää itseni siinä kunnossa, että lasteni ei tarvitse velvollisuudentunnosta pitää yhteyttä, vaan että he tekevät sen ihan yhteiseksi iloksi.

Minulla on kaksi yli kolmekymppistä lasta. Molempiin on lämpimät välit, sekä tyttöön että poikaan. Täytyy vain ymmärtää, että he elävät nyt elämänsä kiireisintä aikaa; vanhempien viihdytys ei ole ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä, kun opiskellaan, tehdään työtä ja maksetaan lainoja, perustetaan perhettä ja harrastetaan. He ottavat yhteyttä omilla ehdoillaan, vaatimalla ja valittamalla vain pilataan välit heihin.
Kun muistaa heidän kiireisen elämänrytminsä, osaa arvostaa jokaista hetkeä, jonka he omasta halustaan viettävät kanssamme.

Kehdos aukeaa nappi silmät,hymy huulilla väreilee.
Lapsen rakkaus värjää tuvan seinät,ilon kyynel
isä silmis kimaltelee.

Pikku kätöset ojentuu ylös,pikkuisen lorua suu jokeltelee.Isi kulta ota mut tykös,sielus
rakkaus väreilee.

Halipusun isälle myöntää,pehmoinen poski hyväilee.
Silmät sirkeät lähelle työntää,supussa suun
isille hymyilee.

Sä älä pohdi rakkautta,se erilainen lapsella
on.Sä osoita viisautta,jaa kaikki mitä sisällä
on.

Katsoa vaikka peiliin. Lapsethan ovat omien toiveiden summa. Jos itse ei ole koulutusta jostain syystä saanut, kouluttaa lapsensa paremman tulevaisuuden toiveissa heille.

luotu maailmaa varten, ja niin on hyvä.
Me olemme tehtävämme tehneet kuin siemenperunat, yhtä rutussakin :)

miten kuuluisi välittää, tarvitsetko apua tai neuvoja ?

eikös heidän kuulu elää omaa elämäänsä, kuten metsän eläintenkin kun emonsa jättävät.
ei heidän kuulu olla enää mitään vanhempien seuralaisia.
Niin ja pitää huomioida jos ovat vielä 12-18 v, heidän juuri kuuluu osata irrottautua vanhemmistaan,
jos eivät osaa aloittaa omaa elämää, "ei siitä hyvää seuraa".