Voittonen pohtii Kalevassa suhdetta teatteriin: "EMME ole halunneet antaa maallistumiselle periksi".
Lauseessa on paljon asiaa. Siinä lähdetään ajatuksesta että ME on kristityn omantunnon ohje, ei suinkaan se että mitä MINUN omassa tunnossa liikkuu.
Tuohon samaan skitsofreniseelta tuntuneeseen seikkaan liittyy se että jätin lestadiolaisuuden aikanaan. Hulluksi olisin muuten tullut. Kun itse koin jonkin asian luonnolliseksi, pakottivast toiset tekemään parannusta. (Itse kukin muistaa mikä oli liikkeen suhtautuminen esimerkiksi kuorolauluun ja suunnistuskilpailuihin.)
Sama nytkin. Liike katsoo sormien välistä miljoonia ahnehtivia lestadiolaisia tai vaikka sellaisia lestadiolaisia jota haluavat alkoholin jakeluun avoimia väyliä.
Kysynkin onko liikkeen olemassaolo siitä kiinni että kaikki pakotetaan uskomaan siten kuin Oulussa päätetään. Eikö se tavallaan ole omakohtaisen uskon puutetta?
Lauseessa on paljon asiaa. Siinä lähdetään ajatuksesta että ME on kristityn omantunnon ohje, ei suinkaan se että mitä MINUN omassa tunnossa liikkuu.
Tuohon samaan skitsofreniseelta tuntuneeseen seikkaan liittyy se että jätin lestadiolaisuuden aikanaan. Hulluksi olisin muuten tullut. Kun itse koin jonkin asian luonnolliseksi, pakottivast toiset tekemään parannusta. (Itse kukin muistaa mikä oli liikkeen suhtautuminen esimerkiksi kuorolauluun ja suunnistuskilpailuihin.)
Sama nytkin. Liike katsoo sormien välistä miljoonia ahnehtivia lestadiolaisia tai vaikka sellaisia lestadiolaisia jota haluavat alkoholin jakeluun avoimia väyliä.
Kysynkin onko liikkeen olemassaolo siitä kiinni että kaikki pakotetaan uskomaan siten kuin Oulussa päätetään. Eikö se tavallaan ole omakohtaisen uskon puutetta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikka arvostelemme Voittosta mm. Naatuksen tapauksesta, niin ei nyt Voittosen sanoistakaan saa tikulla kaivaa asioita.
Voittosen sanoma, "EMME ole halunneet antaa maallistumiselle periksi", tarkoittaa, että ME-pronomini sisältää Voittosen itsensä, (siis hänen uskontunnustuksensa samalla) ja hänen edustamansa SRK:n (julkisena yhdistyksenä), sekä VL:t (edustamansa vakaumus), ei halua lähteä maallistumisen linjalle. (josta Raamattukin varoittaa).
Siten on aivan oikein, että hän käyttää sanaa "ME"-ilmaistessaan teatterikäsityksestä!
On kokonaan toinen asia se, onko teatteri merkki maallistumisesta.
Olisi jokatapauksessa ollut syytä selventää ME-pronominin sisältöä. Epäselväksihän jää, tarkoittiko Voittosen vain SRK:n hallintoporrasta.