vihaan poikani tyttöystävää!!!

Aikaan miehesi käyttöön siintä se tyttö tokenee ,kun kunnon kyytiä saa !

ettei niitä nuorien tyttö-tai poikaystäviä voi alkaa valikoimaan heidän puolestaan, etkä voi yrittää estää seurustelua pelkästään siksi, ettei ehdokas miellytä sinua. Eri juttu olisi, jos tämä vaarantaisi jollakin tavalla oman lapsesi elämää, silloin voisi edes yrittää vaikuttaa asiaan.

Mitä sinä sitten odotat tuolta tytöltä? Apua kotitöihin? Pyydä häntä suoraan avuksi, ja sano, ettei kotinne ole täysihoitola, vaan jokainen tekee osuutensa. Minä ainakin sain sellaisen kuvan kirjoituksestasi, että tyttö "loisii" nurkissanne paljon, eikä tee mitään. Korjaa jos käsitykseni on väärä. Tyttöhän voi olla oikeasti vaikka ujo ja arka, eikä uskalla lähestyä ja auttaa sinua, varsinkaan jos hän vaistoaa, ettet pidä hänestä.

Se tosiasia on vain nieltävä, ettemme me vanhemmat valitse kumppaneita lapsillemme, he tekevät sen ihan itse. Ja kyllä, minusta on väärin poikaasi kohtaan, jos kiellät tytön vierailut.

kannattanee sopia joitakin pelisääntöjä jos tyttis kerran on teillä paljon. Ensinnäkin en katsoisi kenenkään oleilua talomme katon alla elätettävänä noin vain ihan kovin hyvällä. Kyllä ihan voi sopia, että jos kerran asuu teillä välillä niin osallistuu myös kotitöihin tms kuten poikasikin. Tietysti jos ei poikakaan tee mitään niin ei kai voi tyttikseltäkään olettaa?

Toisaalta en ymmärrä miksi se oleilee teillä välillä viikkoja. Eikö vähempikin riittäisi? Meillä on ainakin jo kesällä rajoitettu ehdottomasti vierailut syystä tai toisesta maksimi viikkoon ja aina asiasta sovitaan erikseen jo vanhempien töiden ja muiden menojenkin takia eli aina ei ole kivaa että talossa on ns ylimääräistä väkeä vaikka siitä jopa pitää..

Mitäs jos annat nuorilel tilaisuuden vaikka kokata yhdessä ruuan koko sakille? Tai jotain muuta jolloin pääset itse helpommalla ja toisaalta nuoret tekevät jotakin ruokansa eteen niin sanotusti..

Se, että jostakin ihmisestä ei oikeasti ollenkaan tykkää on jo vaikeampi asia. Kuitenkin aikuisen ihmisen pitää tulla toimeen ja tuon ikäisen tytönkin jo samoin tajuta käyttäytymissäännöt siinä määrin että pystyy saman katon alal olemaan tarvittaessa. Eihän se tyttis ole sulle, mutta toki sitä näkee ja kuulee jolloin se saattaa ärsyttää. Sen kanssa on vaan opittava olemaan ja toivottava, että lopullinen miniä on sitten vähän eri maata. Tosin aika vielä muokkaa tuon ikäistä aika rajustikin ja hän voi siitä muuttua paljonkin.

Pojan kanssa keskustelukin auttaisi ehkä eli ehkä hän osaa valottaa sitä onko saamasi kuva oikea vai heijastuuko mielipiteesi tytön käyttäytymiseen ja olemiseen? Jos nimittäin aistii sen niin saattaa pahentaa joitakin puolia ja hyvät jää vaikka ihan jännittämisen takia varjoon..

Eikös sillä ole omaa kotia? Jos on kortteerissa koulun takia,silloin joko maksu tai hommiin siitä!

Meillä kävi niin, että anoppi inhosi minua jo heti ensimmäisellä tapaamisella. Jotenkin vain kemiat eivät toimineet. Poikaystävälleni selitin, että meillä ei äitinsä kanssa oikein asiat luista.

En tiedä kertoiko äitinsä pojalleen sitten samaa.

Mutta minusta oli hyvä, kun kerroin poikaystävälleni asian laidan. Ja tosi hyvä, kun sinä asiasta pojallesi kerroit.

Mutta poikaa ei saa käyttää kommunikoinnin välikappaleena. Mielestäni voisit ihan reilusti kahvittelun lomassa vaikka kahdestaan tyttöystävän kanssa ottaa asian puheeksi. "Kröhm, tuota... Olet varmaan huomannut, ettei meidän kemiat oikein osu yhteen..." -aloituksella. Sillä tavalla ystävällisesti ja rakentavasti. Jatkat: "Johtuu siitä, että kun minä sinun iässäsi jouduin tekemään.... Ja olisi mukavaa, jos sinäkin täällä ollessasi tekisit seuraavia asioita...

Jos ehdotukset eivät ota tulta niin eivät.

Meilläkin oli poikaystävän kanssa sillä tavalla, että jouduttiin asumaan anopin kanssa saman katon alla. En koskaan tehnyt mitään. En imuroinut, tiskannut, tai osallistunut muihinkaan kotitöihin. Roskat saatoin joskus viedä.

Se ei johtunut ilkeydestä tai laiskuudesta, vaan siitä, että en uskaltanut tehdä mitään, kun pelkäsin, että sotken järjestyksen tai en osaa tehdä asioita oikein.

Sovittiin tuolloin poikaystävän kanssa, että hän auttaa omaa äitiänsä ja minä omaani. (Asuttiin sitten myöhemmin vielä minun äitinikin luona).

Mutta poikaystäväni ei tehnyt mitään. Ja kärsin suunnattomasti, kun ajattelin, että anoppi pitää minua patalaiskana, vaikka siitä ei ollut kyse.

Nyt jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänyt anopille selittää, että on sovittu, että hänen poikansa auttaa kotona, kun osaa varmaan paremmin kuin minä. Onhan se kuitenkin poikaystäväni "koti".

Ei kyllä tulla tänäkään päivänä toimeen. Ollaan mahdollisimman vähän toistemme kanssa tekemisissä. Niin on parempi...

No juttuhan menee niin, että pojalla on oikeus valita tyttöystävänsä ihan vapaasti.

Täysin eri asia on tuoda tämä valittu asumaan pitkiksi ajoiksi yhteiseen kotiin. Siinä on äidilläkin, kustannusten maksajana, sanansa sanottavana.

Ihan selkeästi sanottuna: Poika voi tuoda tyttönsä vierailulle mutta ei asumaan vanhempiensa kotiin.
Pojan pitää odottaa, että saa ensin jalat oman pöytänsä alle. Sitten voi asua kenen kanssa lystää, eikä siinä äidillä ole enää mitään sanomista.

En suoraan sanoen ymmärrä, miksi tuon ikäisten lapsien pitäisi saada asua jo saman katon alla.

Kiitos mukavista kommenteista. Heti ei teilattu huonoksi äidiksi tms.
Me puhuttiin eilen pojan kanssa ja päästiin yhteisymmärrykseen asioissa. Nyt on molemmilla hyvä mieli.
Kiitos vielä kerran avusta.