Tuossa alempana keskustelussa viljeltiin edellisen kaltaista määrettä. Mitä se konkreetisesti tarkoittaa? Mitä kaikkea laiska nykyäiti jättää tekemättä? Ovatko äidit olleet ennen vähemmän laiskoja, kun laiskuus määreen mukaan liittyy juuri tämän päivän äiteihin? Ovatko laiskoja nimenomaan pienten lasten äidit vai jo varttuneemmat aikuisten äidit? Mikä nämä vanhemmatkin äidit on nykyisin niin laiskaksi tehnyt? Mitä kaikkea äidin pitää tehdä, jotta ei ole laiska? Mitä kaikkea toimeliaaseen äitiyteen liittyy?
Miksi laiskuus on aina negatiivinen asia? Voiko nähdä hyvänä sen, että äiti osaa lepäillä ja pötkötellä rauhassa lastensa kanssa, eikä alituiseen huolehti kaikesta mitä "pitää tehdä"? Eikö loppujen lopuksi voi olla lapsilta pois (liian) laiskuutta pelkäävä äiti?
Itse en pidä kodinhoitoa ja äitiyttä yhtenä ja samana asiana. Mielestäni esim kodin siisteys ei ole äitiyttä. Se on kodinhoitoa.
Miksi laiskuus on aina negatiivinen asia? Voiko nähdä hyvänä sen, että äiti osaa lepäillä ja pötkötellä rauhassa lastensa kanssa, eikä alituiseen huolehti kaikesta mitä "pitää tehdä"? Eikö loppujen lopuksi voi olla lapsilta pois (liian) laiskuutta pelkäävä äiti?
Itse en pidä kodinhoitoa ja äitiyttä yhtenä ja samana asiana. Mielestäni esim kodin siisteys ei ole äitiyttä. Se on kodinhoitoa.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Ajat - tavat muuttuvat - muuttuvatko ihmiset?
" Ennen " oli toisin - ei ollut mukavuuksia, ei eineksiä, pyykki huuhdeltiin joenrannassa kylmettynein sormin, kannettiin vedet sisään ja ulos, hakattiin puut luotiin lumet, kaupat oli kaukana, itse tehtiin vaatteet, lapsilla ei muoti eikä kalliita leluja ei telkkuja eikä joka kodissa edes radiota.
Nykyään kaikki on jotenkin keinotekoista - täytyy käydä punttiksella kun ei saa tarpeeksi liikuntaa arkityöstä - lapsilla fiinit ja kalliit harrastukset - on hienot autot omat ja t yösuhdepelit - käydään ulkomailla - ostetaan kalliita merkkivaatteita - ei osata/ ehditä tehdä ns kotiruokaa eli summasummarum\\
"Nykyajan laiskat äidit" on myytti, jonka ovat luoneet ihmiset, jotka ovat itse joutuneet tekemään asiat vaikeimman kautta ja ovat nyt katkeroituneita nuoremmille sukupolville, jotka pääsevät helpommalla.
Myyttiin kuuluu olennaisesti elintason nousu.
Ja sen viljelijöiden ajatusmaailmaan perinteinen miehen asettaminen julkiseen, naisen yksityiseen piiriin: kukaan ei puhu nykyajan laiskoista isistä.
Olisi kiva, jos voisit käyttää jotain toista minim. koska olen jonkun aikaa jo tuota mumia käyttänyt.
Jos haluat kuitenkin sitä juuri käyttää, voisitko ilmottaa, niin vaihdan itse nimmaria, ettei tule väärinkäsityksiä.
Terv. alkup. mumi
tehdä paljon sellaista, mitä ennen ei tarvinnut. Esim. lapsia pitää kuskata harrastuksiin, pitää hankkia välineet, maksaa maksut. Pitää tienata siis paljon rahaa.
Niillä pitää olla siistit muodinmukaiset vaatteet, ettei joudu kiusatuksi koulussa, joka on täynnä pikku hyeenoja.
Niilä pitää olla pelikoneet ja pelit jotka maksaa tuhottomasti. Tv omassa huoneessa, muuten kaverit ei halua tulla kylään. Äiti taas hankkimaan fyrkkaa.
Ruoan suhteen ei tiedä mikä on oikein, pitäisikö syödä vähähiilihydraattista vai vähärasvaista, vai pitääkö rasvaa olla. Eineksissä on transrasvoja, mitä syötät kun on kauhea kiire.
Nykyisin on kauheat vaatimukset kun vertaa entisaikoihin. Ja ennen oli eri tavalla kauheat vaatimukset. Ennen oli helpompaa, kaikilla samat arvot, nykyisin ihmistä revitään joka suuntaan, työ pitää hoitaa ja olla ylitöissä, perhe pitää hoitaa, pitää harrastaa ja olla elämänsisältöä muuallakin. Millä ajalla kaikki tehdään?
Oli tahatonta, koska lapsenlapset kutsuvat minua mumiksi.
no problem
useinmiten kodin ulkopuolella töissä. Ei siinä enään ehdi tehdä kaikkea niin kuin ennen. Ja onneksi ei arvitsekaan,kun on pelit ja vehkeet.
"Vanhanaikaiset"äidit tuntuu olevan kateellisia että nykyään päästään tietyllä tavalla helpommalla. Vaikka onhan sitten tullut toisenlaisia ongelmia ja murheita nykyäideille lisää.
nikkis;)
tarkottaa? En ymmärtänyt. Mitähän kieltä tuo mahtaa olla?
Todella, empä ole isistä koskaan kuullut sanottavan moista!
Nuoremmat sukupolvet pääsevät monessa asiassa helpommalla. Mutta pääsevätkö kaikessa? Miten vaikuttaa kaiken monimutkaistuminen, medikalisoituminen jne äitiyteen(kin)? Itsestäni (ja monesta tutusta äidistä) tuntuu, ettei ihan tavallinen, epätäydellinen äitiys riitä, vaan pitäisi olla kasvatuksen ammattilainen siinä vaiheessa kun lapsia saa. Arvostelua riittää puolelta ja toiselta. Ovatko äidit aina olleet näin tilivelvollisia tekemisistään, ihan normaalistakin arjesta? Onko aina ollut tarpeen erikoistua ja "opiskella" äitinä olemista?
Että jos et halua kenenkään muun käyttävän nimimerkkiäsi, niin voit hyvin rekisteröidä sen. Helppoa kun heinänteko ja sen jälkeen kukaan muu ei sitä voi käyttää :)
yritti selvitä miten osasi, otti muista mallia. Kukaan ei kysellyt miten menee. Kaikki oli omalla vastuulla. Mutta se oli luomua ja vapautta.
Joo, laiskat äidit hyvinkin. Taitaa vaan sitä mummoa siepata kun se nykyäiti pääsee helpommalla kuin itse aikanaan ja se todellakin on kehityksen ja valintojen tulosta. Mummo on hyvä ja menee itse vaan sinne pesemään ne pyykit ja laittamaan ruokaa jos häiritsee kun toiset osaa nauttia elämästä muutenkin kuin pää kolmantena jalkana.
Minä aion ainakin nauttia VAPAA-AJASTA lapsen kanssa kun pääsen äippälomalle, ei tartte mietitä työasioita pätkääkään ja kotihommia aion hoidella silloin kun siltä tuntuu. Vapaa-aikaa se voi olla lapsen kanssakin, toisille päiväohjelma ruokkimisineen ja vaipanvaihtoinen kuulostaa enemmänkin rasitteelta, mutta omapahan on ongelmansa.
vielä kaksi vuotta äippälomalle jäätyäni työasioita. Näin uniakin. Nyt on kolmas vuosi ja olen melkein unohtanut kaikki. Että oli vissiin jonkunlainen työuupumus.
ja siivoaisin pilaantuneet ruuat kaapista, haisevat ja homehtuneet ruuantähteet pöydiltä, paksut villakoiravuoret sänkyjen alta ja roisteet vessanseinistä jne. Laittaisin ruokaa ja leikkisin lasten kanssa ja antaisin heidän nukkua päiväunet kun ovat vielä niin pieniä.
MUTTA, kun minulla ei ole lupaa edes tiskejä laittaa koneeseen kun siellä harvoin käyn lapsia katsomassa.
Äitinsä on kotiäitinä olut jo vuosia, mutta mies hoitaa kotityöt työnsä ohessa silloin kun jaksaa, vaimo ei niihin juuri puutu.
Lapset ovat laihoja ja räkänokkaisia koska ovat aina jossain menossa, päiväunia ei ehditä nukkua, kunnollista ruokaa ei ehditä laittaa kun on niin kiire niitten äidin kavereitten luona kulkemaan jotta äidillä on ns. vertaistukea.
Sääli sitä on sivusta seurata kun auttaa ei saa vaikka aikaa ja halua siihen olisi ja vieressä asutaan.
anna edes lapsia sun luokse hoitoon?
Luulisi, että olis hänellekin helpompaa reissata yksin sitä vertaistukea hakemassa.
Saisivat lapset sun luona nukkua päikkärinsä ja vatsansa täys vhyää ruokaa.
Pyydä, että saisit lapset luoksesi edes muutaman kerran viikossa. Se voisi tehdä lapsille tosi hyvää.
Kiintoisa kysymys, jota itsekin olen puntaroinut.
Yksi näkökulma asiaan on se, että nykyäidillä on osittain eri haasteet ja vaikeudet, kuin ennen vanhaan.
Jos verrataan yksittäistä työtä esim. pyykinpesu, niin onhan se luultavasti helpompaa kuin ennen muinoin.
Toisaalta nykyäidillä on monia toimia ja haasteita, joita ennen ei ollut. Maailma on tosiaan muuttunut ja asiat muovautuneet tämmöisiksi. Osittain on menty parempaan suuntaan, osittain huonompaan.
Me nykyäidit (olen viisikymppinen, mutta nykyäiti mielestäni) elämme tässä todellisuudessa, mikä meille on langennut. Itse kukin yritämme siitä selviytyä tavallamme.
Itse olen ainakin anoppini mielestä usein ollut laiska ja suorastaan elätti. Saimme kolme lasta vuoden - kahden välein ja olin useita vuosia pois työelämästä. Minusta sen systeemin pyörittäminen oli vaativa ympärivuorokautinen homma, mutta anopin mielestä olin laiska, kun en tehnyt töitä. Hänellä itsellään oli vain yksi lapsi ja mummo hoitajana, joten hän kyllä oli maatilan töissä mieheni ollessa pieni.
Suhteellinen käsite tuo laiskuus. Joku voi makoilla paljonkin sohvalla, mutta entä sitten. Hän voi tarvita sitä lepoa jaksaakseen. Hän mietiskelee ja kokoaa ajatuksiaan pystyäkseen suunnittelemaan ja päättämään. Hän priorisoi mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Joku toinen arvottaa eri tavalla ja molemmat tavat voivat olla "oikein".
Miksi miettiä toisten mahdollista laiskuutta. Minulla ainakin on tarpeeksi funtsaamista ihan omissa asioissani. Voin olla muiden mielestä laiska, mutta entä sitten. Tämä on minun elämäni jota yritän elää minulle sopivalla tavalla. Tätä kirjoittaessa joku puuhakkaampi olisi tuulettanut matot ja lakaissut lattian. Olinko siis taas laiska, kun vaan kirjoitin ja pohdiskelin?
susta tulee kiva mummo!
Jotenkin näin minäkin olen funtsinut. Mielestäni määrätynainen "laiskuus" on edellytys ajattelulle, hyvinvoinnille, itsensä kuuntelulle, parempana ihmisenä olemiselle jne. Uskon, että esim läheiseni nauttivat minusta suunnattomasti enemmän, kun annan pölypallojen pyöriä vaan ja surffailen netissä lapsen nukkuessa. Jos käyttäisin kaikki päiväuniajat siivoamiseen, ruuanlaittoon ja kodinhoitoon, minusta tulisi loppujen lopuksi katkera ja kuivakka (kammottava) ihminen ja ajaisin perhemme erilleen.
Kokevatko naiset usein, että heidän pitää oikeuttaa olemisensa tekemisellä?
tyyppiset naiset. Tai sitten he tahtovat itse huhkia luonnostaan. Mutta olisi hyvä, jos he suvaitsisivat myös Marioita.
Kuivakan sijasta voisit lihoa emäntätyyppisesti, se on yleisempää turhautuessa. Mutta lihomisen voi aiheuttaa myös vuosia jatkuva ruoanlaitto perheelle, maistaahan pitää yhtenään.
Eivät viitsi itse hoitaa edes lapsiaan vaikka kodinhoito työtkin ovat enstisajoista paljon helpottuneet.
Ei laiskuus ole negatiivinen asia jos lapset ovat hyvin hoidettuja ja huolehdittuja.
lapsia ei saa ottaa töihin mukaan.
puhuttiin nimenomaan äitiyden yhteydessä, ei kodinhoidon.
Äidin tehtäviä laistavista äideistä oli puhe.
Lapsen turvallisuudesta, kun oli kyse ja siitä mitä kaikkia turvatoimia pitää joka paikassa olla, ettei lapsi pääse vahingoittamaan itseään.
Siinä yhteydessä tuli tämä laiskuus esiin. Eli nykyäidit usein tuudittautuvat vain siihen, että on lapsilukot ym. ennaltaehkäisevät systeemit, ettei itse tarvi vahtia olleenkaan. Niitä vielä vaaditaan lisää. Kuitenkin paras tae on, että äiti vaivautuu sieltä sängynpohjalta vahtimaan lastaan, vaikka minkälaiset turvatoimet kotona olis.
Ajat muuttuvat. Ennen oli ennen, nyt on nyt. Ennen tehtiin kodinhoitotoimet käsin. Pyykinpesut ym. Toisaalta äideillä oli aikaakin. Useinhan äidit olivat kotona ja hoitivat juuri näitä lastenhoito/kotitöitä. Nykyään äidit käyvät kodin ulkopuolella töissä.
suhteessa esim. että lasta ei viedä ulos ?
vaikka äiti on äitiyslomalla ja isä isyysvapaalla, niin lapsiraukka vaan on neljän seinän sisällä.
Nyt vuoden ikäisenä ei ole vielä saanut kotona tehtyä ruokaa, eikä ulkoilutettu kuin mummolassa.
Ja mummo vielä käy töissäkin :)
Tällaiset vanhemmat katson laiskoiksi...
Niin, tosiaan, tämähän oli aika pitkälti sellaista yleistä pohdintaa. Mutta kieltämättä kummastuttaa yleistäminen, esim.
>>"Eli nykyäidit usein tuudittautuvat vain siihen, että on lapsilukot ym..."
vanhempansa ko. isovanhemmat ovat heidät kasvattaneet. Ei ole opetettu ruuanlaittoa, eikä muutakaan oleellista. Valmisruokaa kaupasta ja jämähdetään tv:n tai tietokoneen ääreen, kun työpäivä on takana.
Se on elämäntapa valinta. Kaikki eivät ole reippailevia ulkoiluihmisiä.
Nykyäidit, niin. Mitenkähän sitä pitäisi olla, että kelpaisi. Toisaalta, minua ei vähääkään liikuta, kuinka laiskana minua pidetään, kun en ole mikään pullantuoksuinen palveluautomaatti puhtauttaan kiiltävässä kodissa.
Teen fyysisesti raskasta vuorotyötä, joten en katso edes olevani "yksinoikeutettu" tekemään kaikki kotihommat sen lisäksi. Olenko siis laiska, kun muukin (miespuolinen) perhe saa tehdä osuutensa?
Pyysin kerran äitiäni tulemaan lapsenvahdiksi, hän tulikin mielellään, kun välimatkaa on, mutta isä suutahti, että mitenkä sitä on ennen pärjätty ilman lapsenvahteja. No, jättämällä yksin ilman valvontaa, tietty.
Miten kävisi nykyään, jos pienet lapset jätetään ilman valvontaa yksin? Ikävistä seurauksista saamme aina silloin tällöin lukea lehdistä, ja kukapa muukaan siellä syytetyn penkillä silloin on, jollei se äiti.
Jos taas laiskuutena pidetään sitä, että jotkut äidit (ja isät myös) antavat lastensa riehua, eivätkä opeta käyttäytymään, niin väittäisin, että se ei ole mikään nykyajan ilmiö. Kyllä sitä on ennenkin osattu. Ennen tosin asuttiin tiiviimmissä yhteisöissä, ja monta sukupolvea saman katon alla.
Veikkaisin, että tällaisen nimittelyn taustalla vaikuttaa paitsi sukupolvien välinen kuilu, joka pistää vanhat ihmiset tuomitsemaan nuorempien tekemisiä, myös jonkinlainen kateudenpoikanen siitä, että monissa asioissa nykyaikana päästään helpommalla kuin ennen. Pitää kuitenkin pitää mielessä se, että on myös hyvin paljon asioita, jotka ovat nykyään paljon huonommalla tolalla, kuin ennen.
Keskustelin tästä aiheesta taannoin 90vuotiaan iso-tätini kanssa. Hän sanoi: "Kelpaa se mikroruoka minullekkin ja olisi kelvannut 60v sittenkin jos sitä olisi ollut saatavilla."
meni ihan ulos koko alkup. aiheesta.
Puhuin äitien laskuudesta vahtia ja valvoa jälkikasvunsa tekemisiä.
Pullanleipomisesta tai siivouksista ei ollut mitään puhetta.
Sitäpaitsi, jos äiti tekee koko ajan jotain muuta, kuin seuraa lastaan, niin kyllä vahinkoja silloin taatusti pääsee tapahtumaan.
Lasten turvallisuudesta oli siis kysymys ja heidän vahtimisestaan ja siitä, että pitääkö joka puolella missä lapsi liikkuu olla kaikki mahdolliset turvasysteemit, vai pitäiskö äitien vain luottaa enempi omaan valvontaa.
Luehan mumi omat kirjoituksesi oikein huolella. Niistä oikein huokuu halveksunta ja armoton yleistys "nykyäitejä" kohtaan. Mikä riepoo?
Ja kuinkahan monta "laiskaa nykyäitiä" tunnet? Yhden? Kaikkihan ne toki sitten ovat ihan samanlaisia. Eivät viitsi punkasta nousta lasta vahtimaan, eivät sitä, eivät tätä. Entä sitten?
Ja mihin unohtuivat isät? Taidat olla pojan äiti, ja nyt miniän touhu harmittaa.
kirjoitukseni ja todennut, että vain yhdessä kirjoituksessa, kerran mainitsin sanan "laiska".
Ihmetyttääkin, että yhden ainoan sanan ja maininnan perusteella nyt väitetään, että olen kautta linjan leimaamassa nykyäidit laiskoiksi.
Tiedän siis nykyäitejä, jotka ovat laiskuudesta kaukana, mutta myös sellaisia, jotka eivät ole oikein äitiyden tuomaa vastuutaan kunnolla sisäistäneet. Jos eivät ole laiskoja, niin ainakin ymmärtämättömiä.
siinä osuit oikeaan, että minun lapsenlapseni ovat poikani lapsia. Kuitenkaan en voi mitenkään miniääni laiskaksi haukkua.
Hän ei ole ollutkaan vaatimassa turvajärjestelyjä tai vast. siitä alkup. kirjoitusessa vain oli kysymyskin.
On kuitenkin sanottava, että olemme olleet miniäni kanssa hyvin eir linjoilla tuossa lasten vahtimisasiassa. Hän on sitä mieltä, että antaa lasten satuttaa itsensä, että siitähän oppivat.
Eikä hän myöskään välitä, vaikka lapset piirtelisivät seinät ja sohvat, näin siis heillä kotona, mutta kun sama meno on myös meillä.
En siitä valita, silloin kun olen vaan itse paikalla, niin minä kyllä vahdin sen ajan kun lapset meillä ovat.
Eivät pääse pahantekoon, mutta eivät myös ole vaaralle alttiita.
Näissä asioissa on poikani mun kanssa samoilla linjoilla ja siitä heillä usein myös riidellään, kun isä haluaisi varottaa lapsia ehkä jo liikaakin kaikesta ja äiti taas on hyvin huoleton. Lasten äiti ei juurikaan ajattele, mitä voi tapahtua.
Kaiken laisia läheltä piti tilanteita onkin ollut, mutta onneksi, liekö suojelusenkeli lapsilla ollut, mutta mitään pahempaa ei ole päässyt tapahtumaan. Täytyy vain toivoa, että näin jatkossakin. Toisaaltahan on hyvä, jos lapsi oppii itse ajattelemaan ja varomaan, mutta joskus opetus saattaa olla liian rankka kaikille.
Sydän syrjällään olen usein ollut, kuten poikanikin, silloin kun itse on töissä, mutta täytyy todella vain toivoa, että hukkaan menis hyvät hätäilyt, että lapset kuitenkin selviäisivät ilman pahempia kolhuja.
Vai on nykymummeilla (ja -ukeilla) varaa valittaa nykyäitien (ja -isien) ahkeruuden puutetta. Nykymummit ja -ukit on eläkkeelle jääviä tai jääneitä "työuransa tehneitä ja loppuelämän laiskuuden ansainneita hyvinvointivaltion rakentajia". Ja piuhat!!!
Nykymummit ja -ukit ne vasta laiskoja onkin!!! Lapsenlapsia ollaan kyllä hoitamassa mielin kielin. Mitä se hoito sitten tarkoittaa?!? Ensin pitää melkein anelemalla anella, että saako tuoda hoitoon lapsenlapset kerran tai kaksi kuukaudessa (päiväksi, siis huom! päiväajaksi) Sitten pitää viedä lapset autolla nykymummin / -ukin tykö, laittaa ruoat, vaatteet, vaipat yms. valmiiksi, että olisi sitten mahdollisimman helppoa hoitaa. Sitten saa palkaksi neuvot ja arvostelut.
Kylässä jos nykymummi tai -ukki käy, niin taas on hoitamassa lapsenlasta. Omaa ruokaansa ei tosin osaa edes valmiina jääkaapista ottaa. Pitää se hänelle pöytään laittaa ja monta kertaa vielä syömään kehottaa. Ja itse pitää astiat pestä. Villakoirista nurkissa saa kyllä huomautuksen.
Ja kaiken kukkuraksi nykyukki vielä lokaa nykyäitin naisellisuuden. Pitäisi olla hoikka ja nätti ja palvelija ja mielinkielin ja vaikka mitä. Ja silti saa vain arvostelut.
Tämä nykyisukki otti ja suuttui, ei tule enää nykyukki kylään (siis oma isä), kun nykyäitiä (omaa vaimoa) loukkasi. Ei ole pyydellyt anteeksi. "Vanha ukko..." (eläkkeelle 59-v...). Vähemmästäkin sappi kiehuu.
Muut nykyisovanhemmat sentään hieman kelvollisempia. Mutta kyllä apu on nykypäivänä näköjään aina ansaittava, näin ainakin meidän nykyperheessä.
Kyllä lapsien hoito on täyttä työtä,on ollut ennen ja on nyt.Kun tässä sivusta seurailen omaa tytärtä (kolme alle neljävuotiasta) niin en voi pienimmässäkään määrin pitää hänen päiviään laiskana lekotteluna.Joskus kun ovat minulla hoidossa,huomaan miten helppoa se oma elämä nykyään oikeasti on.Meitä on niin laidasta laitaan ,vanhempia ja isovanhempia.Tunnen tapauksia,jotka mielihyvin syytävät hoitovastuuta isovanhemmille ja isovanhempia,jotka periaatteesta eivät halua ikinä olla avuksi.Ja isovanhempia,jotka joka käänteessä ovat arvostelemassa,mitä vanhemmat tekevät väärin.
Niin minun anoppini on juuri tällainen nyky-mummi. Hän asuu puolentunnin ajomatkan päässä. Näkee lapsenlapsiaan noin 2 kertaa vuodessa (noin tunnin ajan). On omia menoja. Mutta muistaa aina lapset nähdessään antaa minulle neuvoja kynsienleikkuusta, monipuolisesta ruuasta ja voin vaarallisuudesta, ulkona nukuttamisesta, pyykinpesusta yms.. Ajattelee varmaan hyvää, mutta kokeilisi joskus hypätä tähän arkeen. Meillä on neljä lasta (2kk, 1v, 3v ja 6v). Ei se mitään laiskottelua voi edes olla, täyttä työtä ja on todella vaikea järjestää ikinä omaa aikaa. Lasten nukkuessa päiväuniaan rakennan talomme laajennusta. En valita nautin elämästäni, mutta laiskaksi en tunnustaudu.
ollut äiti ja arjessa lastensa kanssa ?
Varmasti tietää mitä se on, jos sen hoitaa edes jotenkin kunnolla. Eli niin että lapset ovat tyytyväisiä ja heistä tulee rajansa tuntevia, rakastettuja nuoria. Pyykit ja ruoka on helppoa osaa arjesta, vaikkakin puuduttavaa, mutta se kasvatus on vaikeaa, joka lapsi on erilainen, ja tarvitsee rajat. Rajojen (rakkaudella) asettaminen lapselle on mielestäni nykyään lipsunut äideiltä ja isiltä, eikä ihme, se ei ole helppoa.
täytyykö ne lapset oikein autolla viedä sinne hoitoon, kyllä sinulla on murheet. Onneksi nyky mummot ja ukit ymmärtävät elää vapaata elämää ja hoitaa lastenlapsia silloin kun heille sopii.Odottelen innolla eläkepäiviä jolloin voin tehdä mitä lystää, ei ole kiireen kiemuraa.Olen mielestäni laiskuuteni ansainnut, enkä muuten muilta kysy mielipidettä.Montako mummia ja ukkia teidän perheellä oikein on kun tuntuu että mielestäsi kaikki ovat laiskoja. Odota kärsivällisesti kyllä sinunkin eläke aikasi tulee.
Huomioi nyt, että puhut VAIN omalta kohdaltasi.
En tunne ainuttakaan kuvailemaasi nykymummoa tai ukkia. Aivan päinvastaisia ovat, innolla auttaisivat ja tekisivät vaikka kaiken vanhempien puolesta, mutta eivät saa kuin kerjäämisen kautta silloin tällöin tavata lapsenlapsiaan pikaisesti.
Olen sitä mieltä, että ne, jotka ovat esim. sota-aikaan ja sen jälkeen kasvattaneet lapsiaan on eittämättä ollut kovempaa, kun esim. pesukoneita, valmisruokia tai vastikkeita ei ole ollut. Nämä nyt pitävät nykyäitejä laiskoina, koska he käyttävät nykyajan tuotteita. Pitäisikö nykyäitien siis kieltäytyä kaikesta nykyajan helppoudesta: pestä pyykit käsin ja hakea ruokien raaka-aineet eri kaupoista (niin kuin aikaisemmin oli erikseen liha- ja maitokauppoja) vain siksi, että olisivat samalla viivalla aiempien äitien kanssa. Mielestäni se olisi sairasta. Jos vanhoilla äideillä olisi ollut omalla aikakaudellaan saman vempaimet käytössään kuin nykyäideillä totta kai he olisivat niitä käyttäneet. Tuskin hekään silloin hoitivat lapsiaan 1800-luvun tyyliin käyttämättä esim. juoksevaa vettä (kaupungeissa) vain siksi, koska aiemmilla polvilla on ollut vaikeampaa.
Tarkoitan vain sitä, että vanhempien äitien syyttely on sellaista, johon nykyäiti ei voi vastata. Ollakseen samalla viivalla heidän kanssaan, nykyäitien pitäisi muuttaa jonnekin korpeen ja kieltäytyä esim. pesukoneen käytöstä. Niin käyttäytyvä saisi kuitenkin hullun leiman.
Vanhemman sukupolven on siis helppo syytellä nuorempia, koska nuoremmilla ei ole aseita puolustautua.
lukemaasi, kun mistään kotitöistä ei edes ollut puhetta, vaan lasten vahtimisen laiskuudesta.
Noin monta äitiä jo älähtänyt, yhdestä "laiska"-maininnasta.
Alkaa jo tulla mieleen se vanha sanonta, se koira...
Itse asiassa ap tekstissäni tiedustelin, mitä kenenkin mielestä laiskuuteen kuuluu. Edellisen teksti siis hyvinkin vastasi aloitukseeni.
Toiseksi, tuo tyhmä kalikka ja koira sanonta on niin huonosti osuva, kun olla ja voi. Toki varmasti vastaan sanovat nekin, keillä vastaus tulee "syyllisyydestä", mutta eiköhän (esim)= laiskuudesta vastaan sano sellaiset ihmiset, ketkä kokevat että _syyttä_ parjataan/ arvostellaan ja haukutaan!?
Sinä se et nyt ymmärrä. Tämä viestiketju käsittelee aiheita:
1.Mitä kaikkea laiska nykyäiti jättää tekemättä? 2.Ovatko äidit olleet ennen vähemmän laiskoja, kun laiskuus määreen mukaan liittyy juuri tämän päivän äiteihin?
3.Ovatko laiskoja nimenomaan pienten lasten äidit vai jo varttuneemmat aikuisten äidit?
4.Mikä nämä vanhemmatkin äidit on nykyisin niin laiskaksi tehnyt?
5.Mitä kaikkea äidin pitää tehdä, jotta ei ole laiska?
6.Mitä kaikkea toimeliaaseen äitiyteen liittyy?
Vastaa sinä nyt näihin kysymyksiin, kun kerran olet selvillä tästä.
Itse vastaisin kaikkiin noihin seuraavasti: jokainen äiti rakentaa oman äitiytensä mieleisekseen, mikä tuntuu hyvältä ja miten arki lapsen kanssa parhaiten luontuu, perusasioiden hoidon muistaen.
Se, mitä kaikenmaailman mumit ja mamit mussuttavat laiskuudesta, on tyhjänpäiväistä natinaa ja kertoo ainoastaan siitä, millainen äidin pitäisi olla kelvatakseen muille, perheen ulkopuolisille ihmisille.
käsittelee nykyäidin aloittamana yleisemminkin laskuutta, mutta se mistä kaikki lähti oli vain yksi maininta kirjoituksessani, jossa oli puhetta turvajaärjestelyistä pienten lasten ympärillä.
Siinä yhteydessä mainitsin, että laiskat nykyäidit vaativat, että koko ympäristö pitää varustaa eril. turvajärjestelyin, ettei itse tarvitsisi vahtia.
Se oli kaikki mitä sanoin äitien "laiskuudesta".
Ei siis mitenkään ontuva tuo vertaus, kun jonkun piti oikein erillinen oma ketjunsa asiasta avata.
En maininnut siis mitään muuta, enkä enemmin syytellytkään. Joku vain älähti tosi kovin ja muuta perässä.
Tiedän oikein hyvin, että niin nykyäideissä, kuin vanhemmissakin on sekä laiskoja, että erittäin ahkeria. silti moni ahkerakin äiti saattaa liikaa luottaa kodin ja ympäristön turvallisuuteen ja ei vahdikaan lasta kuten pitäisi ja turvajärjestelyistä huolimatta lapsi saattaakin satuttaa itsensä pahastikin.
En ole sen enempi halunnut syyllistää yhtään ketään. Nykyäidit eivät vaan näköjään siedä minkäänlaista keskustelua tai arvostelua. Välittömästi on herne nenässä.
Jos tunnet, että et ole laiska, niin etkö voi ajatella, että se kirjoitus ei koske sinua, miksi siis siitä hikeennyt?
Tämä topic nyt kuitenkin käsitteli tätä aihetta (jonka voit tarkistaa ap kirjoituksesta), eikä kaikkea sitä, mitä sinä olet jossain muualla sanonut. Yleistämällä saadaan aina yleistyksiä ja puolustuksia vastaan. Miten esim kuvittelet saavasi mukavaa vastakaikua seuraavaan:
>>"Nykyäidit eivät vaan näköjään siedä minkäänlaista keskustelua tai arvostelua. Välittömästi on herne nenässä.">"Jos tunnet, että et ole laiska, niin etkö voi ajatella, että se kirjoitus ei koske sinua, miksi siis siitä hikeennyt?"
"Siinä yhteydessä mainitsin, että laiskat nykyäidit vaativat, että koko ympäristö pitää varustaa eril. turvajärjestelyin, ettei itse tarvitsisi vahtia."
- Ja siinä sitä on yleistämistä ja syyllistämistä kerrakseen. Tuon suurempaa potaskaa ei olekaan. Kerro nyt kaikille vielä, kuinka moni on vaatimassa kaikenlaisia turvajärjestelyjä, ettei laiskan tarvitsisi nousta sängynpohjalta lasta vahtimaan? Senhän olet myös sanonut. Millainen otos tähän johtopäätökseen on johtanut? Siis miniäsi lisäksi?
toivoisi vähintään, että nykyäidit kykenisivät ymmärtämään sen, että pääsevät todella helpolla. Osaisivat olla kiitollisia siitä, että myös joutilasta aikaa jä ja aikaa itselle ja lapsille.
Osaisivat arvostaa sitä, että myös mies osallistuu kotona lähes kaikkeen, niin kodinhoitoon kuin lastenhoitoonkin.
Nykyisin kaikki on todellakin paljon helpompaa kuin sotien jälkeen, mutta miten se näkyy ihmisessä. Se näkyy siten, että vaaditaan enemmän, ei olla tyytyväisiä koskaan, ei olla kiitollisia mistään, ollaan turhamaisia ja turhautuneita, masentuneita ja agressiivisia, ahneita ja sydämettömiä.
Helpolla päästään ruumiillisen työn osalta mutta ihmisen sisin on riekaleina liian helposta elämästä.
tänäkin päivänä on sekä laiskoja että hyviä äitejä.miniäni olen seurannut ja kunnioitan hänen tapaansa hoitaa lapsia sekä kotia. lapset menevät kaiken edelle.lapset ovat vain kerran lapsia hoitakaa heitä ja hellikää.siivotkaa ja leipokaa sitten kun joskus on aikaa.kaupasta saa aivan hyvää leipää ja pullaa.huolihtikaa myös itsestänne jotta jaksatte sitten lasten kanssa.iloa teille kaikki pikkulasten äidit.
ei siinä yhteydessä mistään kodinhoidosta puhuttukaan, vaan siitä, että äidit ovat laiskoja vahtimaan lapsiaan, mikä on mitä suurimmassa määrin äidin tehtävä ja siis sitä äitiyttä.
Oli kysymys äidin vastuusta ja toisaalta kodin turvalaitteiden tarpeellisuudesta ja mihin kaikkialle niitä turvalaitteita pitää saada, myös kodin ulkopuolelle.