Liian nopeesti?
Onko jollain kokemusta että miten ootte tehny asiat suhteessa jossa kaikki tuntuu niin luonnolliselta että kaikki sitoutumiset ja muut tapahtuu ympäristön mielestä liian nopeeseen?
Meitä kaikki pitää ihan seonneina sen takia.
Ei me muita hirveesti ajatella kun meille on toisemme ja ajatellaan samojetavalla.
Mut nyt on vähä suurempi kysymys, siis olemme miettineet jo lapsien hankkimista, ja sukulaiset ja ystävät on kauhistellu.
Etenki siks ku oon ite sanonu aina et en haluu tod mitää lapsia. Ku aina ajattelin et niistä tulis vaa kauheita kirkuvia kakaroita ja ne sitois mut kiinni. Mut hänen kanssaan ei oo tonlaisia ajatuksia ollenkaan.
Hänestä tulleet lapset on varmasti niin söpöjä pieniä enkeleitä ja häneen haluun sitoutua, ei tunnu mitenkää ahdistavalta. Ja hymyillen aina mietin et millasia meidän lapset olis, outoo ajatella et me voidaan oikeesti tehdä maailmaan sekoitus meistä =D. Ihminen jossa on puolet minua ja puolet häntä.
Voin kuvitella niin hyvin hänet ja pari lasta ja tuun kuvitelmasta onnelliseks. Että ihan mukavalta tuntuu ajatus siitä et olis tässä konttailemassa pari mini versiota hänestä eikä häntäkäään haittaa pari mini versiota minusta =D
Olen varma et oltais hyviä vanhempia ja lapset olisi ihan tervetulleita, pelätään vaan et mitä jos ne meidän lapset ei nyt ole tervetulleita meitä ympäröivään elämään?
Ja kiitos ei vastauksia ihmisiltä jotka ei ymmärrä tätä, ollaan kuultu sitä jo tarpeeks.
Jos joku on kokenut samaa, voisiko kertoa miten ympäristö on suhtautunut?
Onko jollain kokemusta että miten ootte tehny asiat suhteessa jossa kaikki tuntuu niin luonnolliselta että kaikki sitoutumiset ja muut tapahtuu ympäristön mielestä liian nopeeseen?
Meitä kaikki pitää ihan seonneina sen takia.
Ei me muita hirveesti ajatella kun meille on toisemme ja ajatellaan samojetavalla.
Mut nyt on vähä suurempi kysymys, siis olemme miettineet jo lapsien hankkimista, ja sukulaiset ja ystävät on kauhistellu.
Etenki siks ku oon ite sanonu aina et en haluu tod mitää lapsia. Ku aina ajattelin et niistä tulis vaa kauheita kirkuvia kakaroita ja ne sitois mut kiinni. Mut hänen kanssaan ei oo tonlaisia ajatuksia ollenkaan.
Hänestä tulleet lapset on varmasti niin söpöjä pieniä enkeleitä ja häneen haluun sitoutua, ei tunnu mitenkää ahdistavalta. Ja hymyillen aina mietin et millasia meidän lapset olis, outoo ajatella et me voidaan oikeesti tehdä maailmaan sekoitus meistä =D. Ihminen jossa on puolet minua ja puolet häntä.
Voin kuvitella niin hyvin hänet ja pari lasta ja tuun kuvitelmasta onnelliseks. Että ihan mukavalta tuntuu ajatus siitä et olis tässä konttailemassa pari mini versiota hänestä eikä häntäkäään haittaa pari mini versiota minusta =D
Olen varma et oltais hyviä vanhempia ja lapset olisi ihan tervetulleita, pelätään vaan et mitä jos ne meidän lapset ei nyt ole tervetulleita meitä ympäröivään elämään?
Ja kiitos ei vastauksia ihmisiltä jotka ei ymmärrä tätä, ollaan kuultu sitä jo tarpeeks.
Jos joku on kokenut samaa, voisiko kertoa miten ympäristö on suhtautunut?
Vastaukset 5
Vanhimmat
oikeassa. Liian paljon liian nopeasti.
No odotellaan vielä vuosi..
Muuten, en halua synnyttää lapsia. Päätin sen jo pikkutyttönä. Adoptio sopisi kyllä..
hän tuntee minun kanssa ihan samanlailla, me molemmat tunnemme että menemme meille molemmille sopivaa vauhtia.
KYSE oli ympäristöstä.
ympäristöä mietitte tai muita ihmisiä..?
Antaa niiden mennä omillaan ja te keskenään.
Ainahan ihmiset jaksaa moralisoida muita ja muiden tekemisiä vaikka omat kaapit on luurankoja pullollaan..
Toi on täysin totta.
Huomaan vaan välillä että hän tulee vähän surulliseksi kun ihmiset toitottavat omia mielipiteitään ja kyseenalastavat meidän valintoja. Tiedän että hän pelkää sitä että meidän lapsille sanottais aina jotain sellasta että Tulitte maailmaan liian aikaisin ym.
Pitää vaan uskoo siihen että tän asian kanssa käy niinkuin muidenkin, että epäilevät ihmiset huomaa lopulta että meillä menee hyvin ja me ollaan onnellisia ja meidän valinnat on ihan oikeita.
Onneks me molemmat uskotaan toisiimme ja suhteeseemme, se kumoo ympäristön yrittämän epäuskon. Hänkin sano kerran että yksi sana minulta vastaa sataa jonkun kenen tahansa muun sanaa.
Niin se on että me keskenämme. Muut saa ajatella mitä tahtoo, me tunnetaan oma suhteemme parhaiten!
Muista pitää huoli että KANSSA SANOT hänelle, älä turhaan anna hänen kitua surussa ja epävarmuudessa kun sanasi kerran luovat häneen uskoa.
Itsestä tuntuu pieneltä eleeltä, mutta hänelle merkkaa maailmoja.