annoin periksi

Hei, mielestäni miehesi ei ymmärrä, miltä sinusta ihmisenä, äitinä ja puolisona tuntuu. Onko niin, että muissakin asioissa miehesi luulee tietävänsä mitä sinä tarvitset, eikä pysähdy miettimään ja kuuntelemaan sinua ja tarpeitasi?
Siis en tietenkään ole sitä mieltä, että nainen voisi yksi päättää lasten hankinnasta, mutta jos mies juoksee metsässä ja nainen hoitaa taloutta, niin miksi hän ei suo sinulle enemmän äitiyden iloa?
Pitäisikö teidän vaihtaa rooleja hetkeksi, tai yhdessä leikitte ja teette enemmän lastenne kanssa (lähtekää vaikka sinne metsään yhdessä!) Silloin ehkä miehesi konkreettisesti näkisi sinun silmin maailman. Vastakkainasettelulla ei toisen päätä voi kääntää, mutta yritä kääntää miehesi rinnallesi katsomaan samaan suuntaan, niin hän ehkä joku päivä ymmärtääkin!
Karu biologinen tosiasia on se, että mies ajattelee näissä asioissa usein rahanmenoa ja tehokasta ajankäyttöä, naisilla on vain se tunne!
Näitä tunnelukkoja ja tunteen puuttumisia voisi vaikka käydä läpi pariterapiassa tai vaikka ihan rauhassa kahdestaan.
Itse olen tehnyt 5 vuotta pitkän tien siinä, että mies on oppinut empatiakykyiseksi. Yllätyin itse suunnattomasti siitä, että mies ei todellakaan tiedä, eikä osaa ajatella, miltä toisesta tuntuu. Ajatteluun opettelu vaatii aikaa ja toistoja ja erilaisia tilanteita ja harjoituksia jne.. Siis illalla teekupposen ääressä käytiin ihan kuvitteellisia tilanteita läpi ja mies opetteli kuvaamaan, miltä minusta tuntui ja miksi. Miten tilannetta voisi muuttaa, että ei tuntuisi siltä miltä tuntui jne. Siis asiat eivät edes aluksi liittyneet parisuhteeseen, vaan lähdettiin ihan arkisista asioista. Suosittelisin kirjastossa käyntiä ja kirjallisuuden etsimistä aiheesta!! Jos miehesi rakastaa sinua ja oppii tulkitsemaan tunteesi, niin luulempa, että miehesi voisi suostua vielä lapsenhankintaan.
Niin ja vielä noista petipuuhista..
Olen sitä mieltä, että jos ei lapsia, niin ei mitään keskeytettyjä yhdyntöjäkään. Sinä toivot ja mies hallitsee ja sinä petyt ja mies ihmettelee taas, että mikäs nyt on? Joten nyt joko lapsenhankintaan tai mieheltä piuhat poikki.

toisena osapuolena parisuhteessanne:

"Onko se niin raskasta ja aikaa vievää jos on useampi lapsi? Eikö sitä kerkee antaa huomioita kaikille lapsille?"

"Se on vain niin pirun vaikeaa kun tajuaa ettei kauan haaveilema unelma tulekaan koskaan toteutumaan. Enään en jaksa kysellä nyt annan olla."

Yhdyn täysin edelliseen. Meillä kyseessä olisi ollut ensimmäinen lapsi, mutta kun toinen osapuoli ei sitä halua niin eihän häntä isäksi pakottaakaan voi.

Alkuperäiselle kirjoittajalle voimia hyväksyä tilanne. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, ettei se ole helppoa ja tavallaan jää varmasti loppuelämäksi kaivelemaan mieltä. Mutta yritä kuitenkin nauttia täysillä jo olemassa olevista kahdesta lapsestasi ja tuhlaa heille rakkautta sen kolmannenkin edestä.