Minulla ainakin - 50-luvulta, kun isän kanssa kävimme kauppahallista ostamassa lihat, ja sitten hän teki kunnon lihakeiton.Voi sitä ihanuutta!
Samoin 50-luvulla suurinta herkkua oli myös muussi ja nakit, joita sai ehkä vain muutaman kerran vuodessa.
Limonaadi oli myös harvinaista herkkua.
No, nykyaikanahan nämä ovat mitä tavallisinta arkiruokaa.
Ikävin muisto puolestaan oli klimppisoppa, jota tätini mainosti suurena herkkuna. No odottelin innokkaasti valmistumista.Mikä pettymys, jouduin käymään salaa sylkemässä klimpit WC:n pönttöön.Siis ne valkoiset taikinasta tehdyt pallerot. Yäk!
Samoin 50-luvulla suurinta herkkua oli myös muussi ja nakit, joita sai ehkä vain muutaman kerran vuodessa.
Limonaadi oli myös harvinaista herkkua.
No, nykyaikanahan nämä ovat mitä tavallisinta arkiruokaa.
Ikävin muisto puolestaan oli klimppisoppa, jota tätini mainosti suurena herkkuna. No odottelin innokkaasti valmistumista.Mikä pettymys, jouduin käymään salaa sylkemässä klimpit WC:n pönttöön.Siis ne valkoiset taikinasta tehdyt pallerot. Yäk!
Vastaukset 17
Vanhimmat
kaljavellistä,jossa oli juustonpaloja kuin liimaa,voi,että äiti osasi sen tehdä.
Prosentteja ei ollut kuitenkaan vaan reilua kotikaljaa.
Saunailtoina Porin sitruunasooda,parasta juomaa.
Laukkanmakkarasta en pitänyt.
Nykyään,näinä aikoina lempiruokani on itämainen Dolma,viininlehväkääryleet.Nam!
Mutta huonoja olivat työelämässä ollessani ravintola ateriat.Ja niitä kyllä riitti.
Koskaan en saanut hyvää, kotona oli aina parempaa.
Kallistakin kalliimpi ravintola-ateria yleensä joku pikku pihvi ja pari henänkortta ristissä päällä.
joskus -60-luvun lopulla.Olivatpahan herkkua.Nami nami silloin. Nykyisin, noh...
ei hot dog eikä hampurilainen, vaan sellainen jossa oli sipulimakkarasiivu voileipien välissä, ja ketsuppia ja sinappia.
Pikki bailauksen jälkeen kotiin tullessa teki tosi eetvarttia, ja oli hyvää!
jäi syömättä. Vaikka tilatessani ruokaa nimenomaan pyysin mietoa, ei tulista.
on Bromarvista kesältä 1964. Kalastajat toivat juuri savustettuja kampeloita, joita söimme sormin keittiön pöydän ääressä. Kalan on oltava tuoretta, sen opin tuolloin. Yksi pettymys on ollut tappais- eli mykykeitto 1954. Sitä tarjoiltiin ukkini hautajaisissa ja äiti oli etukäteen jo haltioissaan ja luulin, että on tosi hyvää. Olen kaikkiruokainen, mutta tuosta ruoasta en pitänyt.
ollut vastaavanlaista kuin se pohjalainen klimppisoppa, jota minäkin inhosin.
Tuli mieleen, että on se makukin tässä vuosikymmenien mittaan hieman muuttunut.
-40 - 50-luvuilla ei olisi voinut kuvitellakaan juovansa kurria, tai syöväsä margariinia.
Voita syötiin ja kokomaitoa juotiin.Niitä minäkin olen suurimman osan elämääni syönyt.Nykynäkemyksen mukaan verisuoneni pitäisi olla jo täysin tukossa..
Ehkä viimeiset parikymmentä vuotta on ollut käytössä 40 % Becel ja rasvaton maito.
Joskin mykyt ovat jonkinlaisia klimppejä. Niihin käytetään muistaakseni mm. verta ja ohrajauhoja. Se on savolainen perinneruoka, teurastuksen yhteydessä saadaan suuri osa raaka-aineista. Joku voi selventää.
mykyt verestä ja ohrasta.Hyi sentään.
Klimppisopan klimpit tehtiin vehnäjauhoista, ja liemi oli muistaakseni kaljaan tehty.
Melkein sanoisin että melkoinen nälänhätä saisi tulla että saisin syötyä noita soppia.
äidin itse tekemät jouluruuat.Maksalaatikko, peruna-porkkana- ja lanttulaatikko.Sekä vaaleat ja tummat pikkuleivät. Niitä tehtiin joka Joulu.
kaikissa muodoissaan.
Parhaimmillaan loimulohi Äkäslompololla hiihtoretken jälkeen.Ei paremmasta tietoa.
-50- luvulla kun lohi oli vielä lohta, minäkin tykkäsin siitä.
Nykyiset norjalaiset lohet, puhumattakaan kirjolohesta ovat todella kamalia, vaikka loimulla paistaisi.
parhaita ruokia olivat nimenommaan se limppisoppa ja kaalikeitto, jossa lampaanlihaa. Nam! Ja juomana huitu eli se oikea kirnupiimä eikä tämä nykyinen tavallisella piimällä jatkettu.
Veriruuista parhaita oli kampsut, toisena rössypottu. Verileipäkin oli joskus todella maukasta.
Se entisaikainen kurri ei ollut tätä nykyistä rasvatonta maitoa, vaan siinä oli melko iso osa maitoastioiden pesuvesiä ja siksi se oli huonoa.
mummun tekemän kutunjuuston ja kuivatun hapanleivän. Juustokin oli ulkona telineessä seinällä vähän kuivattua. Niitä jos vielä saisi, olisi kiva nähdä maistuisivatko yhtä hyvälle.
Siitä klimppisopasta, se on herkkua vieläkin.
Teen klimppejä kaalikeittoon tai sitten lihaliemeen.
Lapsuudesta muistan äitini tehneen klimppisopan maitoliemeen.
Mieltymyksiä ja makunautintoja on varmaan yhtä monta kuin syöjiäkin, jokaisella omat nautintonsa.
klimppejä lihakeittoon. Niihin käytettiin vettä, suolaa ja vehnäjauhoja. Minusta ne olivat hyviä, en ole aikoihin maistanut. Hapanleipää kastettiin liemeen, joka oli muodostunut sianlihan hautuessa uunissa, hyvää oli.
maitoliemeen klimppitaikinan. Voi voi, muistan minäkin sen, että "suolaveteen" siis siihen sianlihan paistoliemeen sitä kuivaa leipää kastettiin.
joka laitettiin uuniin hautumaan.
Sellaista herkkua ei enää tänä päivänä saa.
On tietty ternimaitopillereitä yms.
Mutta ternimaito uunista otettuna hillon kanssa, olihan hyvää.