Osaako joku kertoa, onko olemassa joku aikaraja tms. sille milloin tulisi viimeistään synnytys käynnistää lapsivesien mentyä?
Itsellä oli juuri aikamoinen synnytyskokemus, ei siitä nyt sen tarkemmin, lähes kaikki tuntui menevän päin prinkkalaa ja kipu kauhea, mitkään puudutteet eivät tehonneet, ei edes epiduraali, se meni jotenkin "ohi" oikeasta paikasta ilmeisesti.
Epiduraali tuntui vain pienenä puutumisena ihon pinnalla, suoraa huutoa muuten koko 11h synnytys oli. Synnytys siis loppujen lopuksi käynnistettiin 31 tuntia vesien mentyä (vesien mentyä alkoi jo supistelut, mutta en avautunut yhtään ennen käynnistystä) ja vauva syntyi loppujen lopuksi 42 tuntia lapsiveden menosta.
Ennen käynnistystä olin antibioottitipassa kohonneiden omien tulehduarvojen vuoksi päivystysosastolla. Lapsi sitten syntyi epikriisin mukaan "primääristi velttona ja hengettömänä", lapsivesi oli vihreää ja kakkaista, elvytettiin, siirrettiin heti vastasyntyneiden tarkkailuosastolle minulta pois. Apgar pisteet 2/2/7.
Info mitä minulle vain annettiin oli että sai siellä lisähappea ja varsinkin unessa. itse olin todella koomassa ja huonovointinen synn. jälkeen ja a. tipassa vielä pari päivää ja kotona jatkuu tablettiantibiootit.
Vauvalle aloitettin sitten tarkkailussa infektioepäilyn vuoksi suonensisäinen antibioottihoito, silloin crp oli negatiivinen mutta oli vrk:n kuluessa 69.
Antibiootti lopetettiin 4pv:n päästä ja meidät kotiutettiin, vielä kun vauvan tulehdusarvot koholla eli 8. Kotiin annettiin ohjeeksi vain seurata, ettei "vauvan käytös muutu omituiseksi, ole kuumetta tai väsyneempi". Vauva on koko ajan syntymästään lähtien ollut väsyneen oloinen ja imee aika huonosti, keltaisutta tuli myös mutta ei annettu valohoitoa, ei kuulemma tarvetta.
Ensimmäinen lapsi, joten koko ajan saa olla murehtimassa että mikähän nyt on sitten oudompaa käytöstä...
Synnytyksessä jouduttiin käyttämään imukuppia, ilmeisesti pihtejäkin ja tehtiin episotomia sekä muita repeämiä sain. Lapsi tuli r.tarjonnassa, mutta kuulemma naama alaspäin, siis synnytyspetiin päin.
Mietityttää vain pitkitettiinkö käynnistystä aivan liian pitkälle, ottaen huomioon myös sen että tiedossa oli sekin että lapsivettä minulla todettiin olevan vähänlaisesti ultrassa vkolla 38 ja kun minulla oli tulehdusarvot sairaalassa koholla ennen käynnistystä. Itse en ymmärrä miksi vain odotettiin ja odotettiin että rupeisin avautumaan eikä käynnistetty.
Kaikenlisäksi epikriisiin on kirjoitettu muutamia asioita täysin väärin.
olisikohan turhaa ottaa yhtettä potilasasiamieheen, mitähän mieltä olisi..olisiko sairaalan toiminnassa ollut parannettavaa, vai onko se nyt vaan voi voi että meidän lapsi oli lähellä kuolla? Oliko nyt vain onni onnettomuudessa meidän kohdalla että vauvamme elpyi. Ja nyt saa tarkkailla ja olla huolissaan kaikesta jonka voisi epäillä olevan "epänormaalia".
Itsellä oli juuri aikamoinen synnytyskokemus, ei siitä nyt sen tarkemmin, lähes kaikki tuntui menevän päin prinkkalaa ja kipu kauhea, mitkään puudutteet eivät tehonneet, ei edes epiduraali, se meni jotenkin "ohi" oikeasta paikasta ilmeisesti.
Epiduraali tuntui vain pienenä puutumisena ihon pinnalla, suoraa huutoa muuten koko 11h synnytys oli. Synnytys siis loppujen lopuksi käynnistettiin 31 tuntia vesien mentyä (vesien mentyä alkoi jo supistelut, mutta en avautunut yhtään ennen käynnistystä) ja vauva syntyi loppujen lopuksi 42 tuntia lapsiveden menosta.
Ennen käynnistystä olin antibioottitipassa kohonneiden omien tulehduarvojen vuoksi päivystysosastolla. Lapsi sitten syntyi epikriisin mukaan "primääristi velttona ja hengettömänä", lapsivesi oli vihreää ja kakkaista, elvytettiin, siirrettiin heti vastasyntyneiden tarkkailuosastolle minulta pois. Apgar pisteet 2/2/7.
Info mitä minulle vain annettiin oli että sai siellä lisähappea ja varsinkin unessa. itse olin todella koomassa ja huonovointinen synn. jälkeen ja a. tipassa vielä pari päivää ja kotona jatkuu tablettiantibiootit.
Vauvalle aloitettin sitten tarkkailussa infektioepäilyn vuoksi suonensisäinen antibioottihoito, silloin crp oli negatiivinen mutta oli vrk:n kuluessa 69.
Antibiootti lopetettiin 4pv:n päästä ja meidät kotiutettiin, vielä kun vauvan tulehdusarvot koholla eli 8. Kotiin annettiin ohjeeksi vain seurata, ettei "vauvan käytös muutu omituiseksi, ole kuumetta tai väsyneempi". Vauva on koko ajan syntymästään lähtien ollut väsyneen oloinen ja imee aika huonosti, keltaisutta tuli myös mutta ei annettu valohoitoa, ei kuulemma tarvetta.
Ensimmäinen lapsi, joten koko ajan saa olla murehtimassa että mikähän nyt on sitten oudompaa käytöstä...
Synnytyksessä jouduttiin käyttämään imukuppia, ilmeisesti pihtejäkin ja tehtiin episotomia sekä muita repeämiä sain. Lapsi tuli r.tarjonnassa, mutta kuulemma naama alaspäin, siis synnytyspetiin päin.
Mietityttää vain pitkitettiinkö käynnistystä aivan liian pitkälle, ottaen huomioon myös sen että tiedossa oli sekin että lapsivettä minulla todettiin olevan vähänlaisesti ultrassa vkolla 38 ja kun minulla oli tulehdusarvot sairaalassa koholla ennen käynnistystä. Itse en ymmärrä miksi vain odotettiin ja odotettiin että rupeisin avautumaan eikä käynnistetty.
Kaikenlisäksi epikriisiin on kirjoitettu muutamia asioita täysin väärin.
olisikohan turhaa ottaa yhtettä potilasasiamieheen, mitähän mieltä olisi..olisiko sairaalan toiminnassa ollut parannettavaa, vai onko se nyt vaan voi voi että meidän lapsi oli lähellä kuolla? Oliko nyt vain onni onnettomuudessa meidän kohdalla että vauvamme elpyi. Ja nyt saa tarkkailla ja olla huolissaan kaikesta jonka voisi epäillä olevan "epänormaalia".
Vastaukset 4
Vanhimmat
oli tälläistä? Kiitos.
Itsekin sitä mietlä että kyllä minäkin selvittäisin tuon asian perin pohjin, ko.sairaalassa johtavan lääkärin kanssa sekä jos ei siellä selvyyttä niin asia eteenpäin/korkeammalle taholle.
oli tälläistä? Kiitos.
Itsekin sitä mietlä että kyllä minäkin selvittäisin tuon asian perin pohjin, ko.sairaalassa johtavan lääkärin kanssa sekä jos ei siellä selvyyttä niin asia eteenpäin/korkeammalle taholle.
näköjään ja vielä tuplaten vaikka tänään iltapäivällä kirjoitin tuon..
Tarinasi kuulosti semmoiselta, että minä ottaisin yhteyttä potilasasiamieheen ja ainakin kysyisin, että on synnytyksesi yhteydessä tapahtunut virheitä.
Itselläni esikoisen synnytys alkoi juurikin vesien menolla, mutta vauva syntyi vasta kahden ja puolen vuorokauden kuluttua, tosin spontaanisti. Itseltäni seurattiin tulehdusarvoja ja ymmärsin, että jos olisivat olleet koholla, synnytys olisi käynnistetty aikaisemmin.
Vauva kylläkin sai jonkun infektion ja joutui antibioottitiputukseen lastenosastolle vuorokauden vanhana. Samoin neljän päivä kuurin jälkeen pääsimme kotiin. Kaikki näytti hyvälle.
Lapsen kasvettua isommaksi huolet sitten alkoivat. Järjetöntä levottomuutta ja tolkutonta uhmakkuutta. 6-vuotiaana saimme vihdoin vahvistuksen epäilyillemme. Lapsella on ADHD- tyyppistä oireilua, erilaisia häiriöitä. Tutkiva naurologi oli vahvasti sitä mieltä, että tuolla ensimmäisellä infektiolla saattaa olla yhteyttä oireilun puhkeamiseen. Vastaavaa ei ainakaan suvussa ole. Nyt poika on 10-vuotias ja ongelmia on lähinnä sosiaalisessa käytöksessä, ei ymmärrä aina mikä on oikein ja mikä väärin. Koulua käy tavallisella luokalla ja on hyvä oppilas.
Ajattelin kertoa, että tämmöinenkin on mahdollista. Ei tietenkään voi olla varma johtuuko oireilu lapsellani tuosta infektiosta ja että sinun lapsesi alkaisi oireilla. Jos kuitenkin huomaat, että lapsesi on 3-4-vuotiaana poikkeuksellisen levoton ja/tai uhmakas, niin kannattaa puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Neuvolan kautta asia varmasti järjestyy, jos on tarpeen.
Voimia sinulle ja hyvää alkanutta syksyä!