Tämä tapahtui silloin kun asuin vielä omakotitalossa toisella paikkakunnalla.
En ollut juuri kiinnittänyt huomiota mäessä olevaan suureen kiveen, vaikka se oli ollut nähtävänä aina kun istuin keittiön pöydän ääressä. Ainakaan se ei ollut pelottanut minua, sillä noita vierähtämäisillään olevan näköisiä kiviä näkee useinkin teitten varsilla.
19082004 luin eräästä parapsykologiaa koskevasta tutkimuksesta, jossa koehenkilö oli hypnoosissa ilmoittanut eläneensä 1500-luvulla eräänä nimeltä mainitsemanaan henkilönä. Hän oli kertonut kaivaneensa maata kiven alta kun kivi oli vierähtänyt hänen päälleen ja peittänyt hänet. Tutkijat olivat kirkonkirjoista todenneet, että sen niminen henkilö oli elänyt 1500-luvulla ja kadonnut jäljettömiin.
Vaikka en usko kaikkiin huuhaa-juttuihin, jollaisina olen pitänyt useimpia parapsykologisia juttuja, tuon kirjoituksen luettuani illalla tunsin outoa pelkoa jo nukkumaan mennessäni. Yöllä näin seuraavan painajaisunen:
Olin suuren lapsijoukon kanssa kotonani kun huomasin kasvot ulko-oven ikkunassa aivan lähellä lasia. Kiihkeästä ilmeestä näkyi, että ovi, vaikka se olikin lukossa, oli liian heppoinen pidättelemään häntä kun hän näytti olevan tulossa sisälle.
Olin kauhusta lamaantunut ja menetin näkökykyni. Itse asiassa sokeus oli ainoa pakopaikkani jota minun oli mahdollista käyttää. Hetken kuluttua näkökykyni palautui ja oli pakottava tarve nähdäkin, sillä pelkäsin hänen rikkovan tai irrottavan ovilasin.
Olin edelleenkin jäykkä ja kyvytön liikkumaan, kuin maahan lyöty tappi, ajatukseni olivat vähäisiä ja sekavia. Yritin ajatella omaa historiaani, mutta en kyennyt siihen.
Seuraava havaintoni oli kun hän oli saanut oven auki ja käveli kevyesti sisälle. Hän vilkaisi nopeasti eteisen avoimista ovista tarkistaakseen, ettei huoneistossa ollut minun lisäkseni muita aikuisia.
Seisoin jähmettyneenä kykenemättä liikahtamaan, sillä mikään minussa ei toiminut. Minulla ei ollut käsitystä siitä mitä hän seuraavaksi tekisi, mutta tiesin, että tämä mies oli paha.
Sitten minusta tuli ulkopuolisen voiman vastaanottolaite. Aikaisemmat kokemukset alkoivat vilistä kuin nauhalta. Tahdosta riippumatta ja minkään estämättä näin historiallisia asioita. Olin aivan pelkästään tämän ulkopuolisen voiman kanavana, eikä sillä, mitä ajankohtaisesti näin, tunsin, tai ajattelin, ollut enää mitään vaikutusta itse tapahtumakuvanauhaan.
Tajusin selvästi tunkeilijan voivan tehdä aivan mitä tahansa. Hän vähät välitti lasten läsnäolosta ja tiesin hänen pystyvän manipuloimaan heitä jälkeenpäinkin heidän kuolemanpelostaan johtuviin harhoihin asti.
Vain aikuiset ihmiset voivat estää sen, mitä seuraavaksi tapahtuisi, ajattelin.
-
20082004
Kun aamu valkeni, heitin nihkeän yöpaitani pyykkikoriin ja suihkussa käytyäni menin hetkeksi pitkälleen miettimään untani. Toivoin ymmärtäväni, mutta en ymmärtänyt, enkä jaksanut pakottautua ajattelemaan. Ikkunasta näin valkoisten pilvien nousevan puiden latvojen takaa ja lipuvan taivaan korkeimmalle kohdalle.
Ehkä rentouduin kiinnittäessäni huomioni muualle. Ainakin tajusin, että kaikki minkä soisin unessani olevan vain unta, ei ollut pelkästään sitä. Nuo kauhun tunteet ovat alun perin parikymppisenä kokemiani. Eehkä unien haltija valitsi ne toipumisen välineiksi työsarallani ja jouduin siitä syystä kokemaan vielä unessani noita tuttuja tunteita perhehelvettini ajoilta.
Unessa kokemani historialliset tapahtumat olivat itsestäänselvyyksiä unen silmille ja logiikalle, mutta joihin sormet ja näppäimet eivät pysty.
En ollut juuri kiinnittänyt huomiota mäessä olevaan suureen kiveen, vaikka se oli ollut nähtävänä aina kun istuin keittiön pöydän ääressä. Ainakaan se ei ollut pelottanut minua, sillä noita vierähtämäisillään olevan näköisiä kiviä näkee useinkin teitten varsilla.
19082004 luin eräästä parapsykologiaa koskevasta tutkimuksesta, jossa koehenkilö oli hypnoosissa ilmoittanut eläneensä 1500-luvulla eräänä nimeltä mainitsemanaan henkilönä. Hän oli kertonut kaivaneensa maata kiven alta kun kivi oli vierähtänyt hänen päälleen ja peittänyt hänet. Tutkijat olivat kirkonkirjoista todenneet, että sen niminen henkilö oli elänyt 1500-luvulla ja kadonnut jäljettömiin.
Vaikka en usko kaikkiin huuhaa-juttuihin, jollaisina olen pitänyt useimpia parapsykologisia juttuja, tuon kirjoituksen luettuani illalla tunsin outoa pelkoa jo nukkumaan mennessäni. Yöllä näin seuraavan painajaisunen:
Olin suuren lapsijoukon kanssa kotonani kun huomasin kasvot ulko-oven ikkunassa aivan lähellä lasia. Kiihkeästä ilmeestä näkyi, että ovi, vaikka se olikin lukossa, oli liian heppoinen pidättelemään häntä kun hän näytti olevan tulossa sisälle.
Olin kauhusta lamaantunut ja menetin näkökykyni. Itse asiassa sokeus oli ainoa pakopaikkani jota minun oli mahdollista käyttää. Hetken kuluttua näkökykyni palautui ja oli pakottava tarve nähdäkin, sillä pelkäsin hänen rikkovan tai irrottavan ovilasin.
Olin edelleenkin jäykkä ja kyvytön liikkumaan, kuin maahan lyöty tappi, ajatukseni olivat vähäisiä ja sekavia. Yritin ajatella omaa historiaani, mutta en kyennyt siihen.
Seuraava havaintoni oli kun hän oli saanut oven auki ja käveli kevyesti sisälle. Hän vilkaisi nopeasti eteisen avoimista ovista tarkistaakseen, ettei huoneistossa ollut minun lisäkseni muita aikuisia.
Seisoin jähmettyneenä kykenemättä liikahtamaan, sillä mikään minussa ei toiminut. Minulla ei ollut käsitystä siitä mitä hän seuraavaksi tekisi, mutta tiesin, että tämä mies oli paha.
Sitten minusta tuli ulkopuolisen voiman vastaanottolaite. Aikaisemmat kokemukset alkoivat vilistä kuin nauhalta. Tahdosta riippumatta ja minkään estämättä näin historiallisia asioita. Olin aivan pelkästään tämän ulkopuolisen voiman kanavana, eikä sillä, mitä ajankohtaisesti näin, tunsin, tai ajattelin, ollut enää mitään vaikutusta itse tapahtumakuvanauhaan.
Tajusin selvästi tunkeilijan voivan tehdä aivan mitä tahansa. Hän vähät välitti lasten läsnäolosta ja tiesin hänen pystyvän manipuloimaan heitä jälkeenpäinkin heidän kuolemanpelostaan johtuviin harhoihin asti.
Vain aikuiset ihmiset voivat estää sen, mitä seuraavaksi tapahtuisi, ajattelin.
-
20082004
Kun aamu valkeni, heitin nihkeän yöpaitani pyykkikoriin ja suihkussa käytyäni menin hetkeksi pitkälleen miettimään untani. Toivoin ymmärtäväni, mutta en ymmärtänyt, enkä jaksanut pakottautua ajattelemaan. Ikkunasta näin valkoisten pilvien nousevan puiden latvojen takaa ja lipuvan taivaan korkeimmalle kohdalle.
Ehkä rentouduin kiinnittäessäni huomioni muualle. Ainakin tajusin, että kaikki minkä soisin unessani olevan vain unta, ei ollut pelkästään sitä. Nuo kauhun tunteet ovat alun perin parikymppisenä kokemiani. Eehkä unien haltija valitsi ne toipumisen välineiksi työsarallani ja jouduin siitä syystä kokemaan vielä unessani noita tuttuja tunteita perhehelvettini ajoilta.
Unessa kokemani historialliset tapahtumat olivat itsestäänselvyyksiä unen silmille ja logiikalle, mutta joihin sormet ja näppäimet eivät pysty.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.