Jäin miettimään asioita uudelleen. Päätin mennä, mutta luin pari juttua, jotka saivat minut pohtimaan. En tiedä, olitko se sinä, mutta olisi niin osunut...
Kuka tästäkin tietää, mitä tästä tulee. Onko olemassa meidän maailmassamme yksikköä "me". Sinä uskot siihen, sen minä tiedän. Haluat, sanoit, unelmoida. Ehkä joskus?
En tiedä, mitä sinä ajattelet minun ajattelevan. Enhän ole sitä suoraan kertonutkaan. Vihjailevasti kyllä. Sinulla tuntuu olevan käsitys, että minä tiedän, mitä tahdon. Että koko homma on minulle "ihan selvää". Näinhän olen antanut tavallaan ymmärtääkin. Kuitenkin olen ihan samassa jamassa, missä sinäkin olet. En todellakaan tiedä mistään mitään! En minä tiedä, olisimmeko onnelliset yhdessä. En minä tiedä, jaksaisitko sinä minua tai jaksaisinko minä sinua. Eikä elämäämme tulisi helpottamaan "menneisyyden taakat", sillä ne seuraavat meitä jatkossakin. Mustasukkaiset eksät?
Niin, ne on niitä asioita, joille ei vain voisi mitään. Kuitenkin tiedän sen, ettei tätä asiaa puhumatta selvitetä. Meistä ei kumpikaan jatka elämäänsä täysipainoisesti, ennenkuin me olemme selvittäneet tämän, yhdessä! Johan tätä on kokeiltu tarpeeksi monta vuotta, annettu asioiden vain olla. Onko helpottanut? -EI! Samassa jamassa yhä edelleen. Tunteet kiertävät kehää, unohtaa ei voi eikä ottaa yhteyttä ja selvittää tätä. Koskaan ei missään edes törmätä, selvähän se, kun sitä toivoisi. ;-)
Eli tässä sinulle se totuus. Olen ihan yhtä pihalla omine tunteineni kuin sinäkin. Toivoisinko saavani sinut... en tiedä. Vai onko kaikki vain "turhaa unelmaa", yksi rakennettu pilvilinna. Luulenpa, että päässäni pyörivät ne samat kysymykset, mitkä sinullakin. Vaistoan niin.
Olen aseeton. Ainoa kysymys mielessäni on se, että uskaltaisitko kysyä asiaa joskus, jos saisit tilaisuuden. Minulla ei riittäisi siihen enää pelimerkkejä. Pelkään sinua, kuten silloin ennenkin. Pelkään omia tunteitani, jotka ovat edelleen kovin lämpimät. Miksi niin, olisipa kiva tietää. Miksei ne tunteet vain mene...
Kaipaan vain, kaipaan, enkä ymmärrä enää mitään...
T:(n)***** ---> (m)****
Kuka tästäkin tietää, mitä tästä tulee. Onko olemassa meidän maailmassamme yksikköä "me". Sinä uskot siihen, sen minä tiedän. Haluat, sanoit, unelmoida. Ehkä joskus?
En tiedä, mitä sinä ajattelet minun ajattelevan. Enhän ole sitä suoraan kertonutkaan. Vihjailevasti kyllä. Sinulla tuntuu olevan käsitys, että minä tiedän, mitä tahdon. Että koko homma on minulle "ihan selvää". Näinhän olen antanut tavallaan ymmärtääkin. Kuitenkin olen ihan samassa jamassa, missä sinäkin olet. En todellakaan tiedä mistään mitään! En minä tiedä, olisimmeko onnelliset yhdessä. En minä tiedä, jaksaisitko sinä minua tai jaksaisinko minä sinua. Eikä elämäämme tulisi helpottamaan "menneisyyden taakat", sillä ne seuraavat meitä jatkossakin. Mustasukkaiset eksät?
Niin, ne on niitä asioita, joille ei vain voisi mitään. Kuitenkin tiedän sen, ettei tätä asiaa puhumatta selvitetä. Meistä ei kumpikaan jatka elämäänsä täysipainoisesti, ennenkuin me olemme selvittäneet tämän, yhdessä! Johan tätä on kokeiltu tarpeeksi monta vuotta, annettu asioiden vain olla. Onko helpottanut? -EI! Samassa jamassa yhä edelleen. Tunteet kiertävät kehää, unohtaa ei voi eikä ottaa yhteyttä ja selvittää tätä. Koskaan ei missään edes törmätä, selvähän se, kun sitä toivoisi. ;-)
Eli tässä sinulle se totuus. Olen ihan yhtä pihalla omine tunteineni kuin sinäkin. Toivoisinko saavani sinut... en tiedä. Vai onko kaikki vain "turhaa unelmaa", yksi rakennettu pilvilinna. Luulenpa, että päässäni pyörivät ne samat kysymykset, mitkä sinullakin. Vaistoan niin.
Olen aseeton. Ainoa kysymys mielessäni on se, että uskaltaisitko kysyä asiaa joskus, jos saisit tilaisuuden. Minulla ei riittäisi siihen enää pelimerkkejä. Pelkään sinua, kuten silloin ennenkin. Pelkään omia tunteitani, jotka ovat edelleen kovin lämpimät. Miksi niin, olisipa kiva tietää. Miksei ne tunteet vain mene...
Kaipaan vain, kaipaan, enkä ymmärrä enää mitään...
T:(n)***** ---> (m)****
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meidän on pakko tavata.
Selvittää asioita.
Tämä ei ole oikea paikka sille.¨
En uskalla kuitenkaan soittaa enkä viestittää, koska olen jo aikaisemmin yrittänyt ja mokasin..
kynnys ottaa yht. on tod. vaikea..
se viesti tai muu ei ole tullut perille. Yksi vain, mutta se oli tarkoin harkittu, tuskin moka.
Etkö voisi poiketa siellä, mistä tiedät löytyvän? Jos olet "hän", tiedät, missä se paikka on. Minulla ei vastaavaa mahdollisuutta ole. Ja huono tuuri pitää olla, jos satut juuri sinä päivänä, kun en siellä ole... (kuten tänään tai huomenna) Tikusta asiaa, jos se muuri siitä murtuisi?
"nyt tiedän mitä tahdon"-"en tiedäkään"."tiedän sittenkin"-"tai en ole varma"-"en tiedä mitä sinä tahdot"-"nyt luulen tietäväni"-"tiedän-en tiedä-tiedän-en tiedä"
outoa luettavaa,
kun itse ei ole kokenut koskaan tuollaista epävarmuutta.
ja hetken taas sydän pomppasi että tämä onkin sinulta minulle. Onkohan sittenkin? Ei sitä täällä saa selvitettyä niinkuin ei mitään muutakaan. Mutta jos tämä oli minulle niin en todellakaan luule että sinulle asiat olisi sen selvempiä kuin minulle. Vaikka minulla ei tietääkseni onnekseni ole mitään mustasukkaisia eksiä. :) Minä haluan tavata ehdottomasti. En ole kirjoitellut tänne taas päiväkausiin mitään ja hyvin vähän lukenutkin. Muu maailma on pitänyt kiireisenä. Toivottavasti saamme asiat pian selvitettyä! :) Otan sinuun ihan varmasti taas yhteyttä jossain vaiheessa ja sinäkin tietenkin voit ottaa minuun ihan koska vain. En halua pelkästään unelmoida enkä niinkään ole epävarma itsestäni tai omista tunteistani tai haluistani mutta sinun aktivoitumistasi odottelen. ;)
Tämä jäi kalvamaan. Asia ei ole "tietenkin". Yksinkertaisia asioita ei ole. Ei tässä tapauksessa. Elämä on joskus mahdotonta ja tässä tapauksessa se on sitä. Väärä ajoitus ja tunteet, jotka eivät katoakaan. On vain se "ehkä", johon saataisiin selvyys puhumalla asiat halki.
Niin, joskus vaadin mahdottomia. Tiedän, mikä toimii, mutta en saa vastapuolta vakuuttuneeksi. Hän haluaa antaa asioiden vain olla. Minä toivoisin vain, että selvittäisimme tämän ja jatkaisimme elämää, yhdessä tai erikseen. Meidän ajatuksemme eivät eroa kovinkaan paljon toisistaan, joten ratkaisu voisi olla yllättävän helppo.
On vain typerää/haaskuuta polttaa kynttilää sen molemmista päistä.
kirjoitus..Taas joku teinityllerö asialla!
Meidän mustasukkaiset exät..(liibalaaba)
Oliskohan niihin mustasukkaisuuksiin joku syy kenties.
Täällä kirjottelet jollekkin toiselle,johon olet selvästi ihastunut ja puhuit jopa vuosista,olisko kannattanut tehä jotain ja antaa sille omallekkin puolisolle vapaus ???? Eikö kantti riittänyt. Ja muuten yleensä puoliso tulee mustasukkaiseksi,kun toisella on joku salainen pano.. Mietippä itsees hänen tilassaan!
"viimeksi mokasin,kun yritin ottaa yhteyttä" Tuskin ne puolisot turhasta on mustiksia.
Taidat olla joku alle parikymppinen teinihutsu,ja luulet tietäväsi asioista,mutta todellisuudessa olet vain itsekeskeinen kakara-
viestillä oli se tarkoitus, että...??
No, jos omat asiat olisivat hyvin, tällä palstalla varmasti on kiva roikkua. ;-)
Ja mistä olet niin varma, että naimisissa ollaan? Ex voi olla poikaystävä/tyttöystäväkin ihan samalla tavalla. Liibalaabat vaan itsellesi. Heh! Kiitos, tämä piristi päivää kummasti, enkä vitsaile tässä suhteessa yhtään.
Etkö olekkaan nyt onellinen, vai onko tunne et joku puuttuu? Minä tiedän sinun pelkäävän ja voi viedä kauan aikaa ennen kuin pelko häviää..tahdon rakastaa sinua, koska minä rakastan sinua. Yksinkertaista mutta niin vaikeaa.
Osuit taas niin arkaan kohtaan. *huokaus*
En ole onnellinen, on tunne, että jotain puuttuu. Toisin sanoen tarkoitan, että se tunne, jonka luulin kantavan hamaan tulevaisuuteen, katosi. Olen yrittänyt sitä löytää, mutta se ei palaa. Jos se hetken onkin läsnä, se hukkuu hyvin nopeasti. Minun pitäisi olla onnellinen, mutta en ole. Siitä olen erittäin hämilläni! Mitä tämä tällainen on?? Kaipaan, sinua... ja ainoa kysymys päässäni on ollut, kaipaanko tunnetta vai olenko herännyt vasta nyt näkemään kehnot, kuitenkin oikeat, valintani...?
Kiteytit ajatuksen oivallisesti. Tahdon rakastaa sinua, sinuun rakastuin. Ja kuitenkin se on niin vaikeaa! Ainoa helpotus on se, että sinä tiedät sen.
Olisiko aika puhua tästä kaikesta?