Tarinanne?

olla mahdollista saada sähköpostiosoitettasi johon voisin laittaa tarinani? Laajemman ja yksityiskohtaisemman tiedon saat sitä kautta, kuin että kertoisin tähän

Kaikkihan alkoi siitä, että yläasteelle mentyäni huomasi yhtäkkiä olevansa todella isossa ympäristössä joka on pullollaan erinäköisiä, kokoisia ja luonteisia ihmisiä. Oma huomioni jostain äärettömän tyhmästä syystä kohdistui juuri niihin todella hoikkiin, nälkiintyneen näköisiin tyttöihin, jotka näyttivät mun silmissä niin kauniilta. Sitten alkoi vertailu itseen. Oli vain unelmana katsoessa niitä hoikkia että itse olisi kuin he. Mielenkiinto oli niin suuri että siitä se alkoi, ensin ajattelin että alan syömään terveellisesti ja liikkumaan enemmän, katsotaan mihin pystyn. Söin muutaman kuukauden todella terveellistä ruokaa, rasvaa en lainkaan esim. leivän päällä enkä muutenkaan. Kotonakin jo ihmeteltiin kun ei entinen ruoka kelvannut, edes tavallinen kotiruoka, vaan aina tein itselleni jonkun salaattiannoksen sen sijaan. Kaveritkin alkoivat ihmetellä, kun kieltäydyin karkeista ja muista herkuista. Tottakai he huomasivat myös, että kouluruokailu alkoi olla mulle vähän turha juttu. Mut siinä vaiheessa ajattelin vaan että nyt mulla on terveelliset elämäntavat ja hyvä näin. Aloin itsekkin huomata että laihduin, kiloja lähti aika nopeesti. Sitte oli terkkatarkastus jossain vaiheessa, ja se sano että on 2kk lähteny 8kg pois. Siitä sit juteltii, että mistä se on johtunu. Selitin, että oon herkkulakossa ja muutenki alkanu syömää terveellisemmin ja liikkumaan, kun ennen saatoin syödä miten paljon vaan mitä vaan. No terkka jäi kuitenkin vähän ihmettelemään niin nopeaa painonpudotusta, ja oli sen tarkastuksen jälkeen soittanu vielä mun kotiinki, ilman että sano mulle. Äiti tietty otti kotona asian puheeks ja kyseli jo että onko mulla joku tosi hyvä syy muka laihduttaa, ja sanoin että enhän mä muuta ku vaihdoin vähän terveellisempään elämään.

Melkein huomaamattani, aloin sitten entisestään pienentämään ateriakokoja, ja liikkumaan ja lenkkeilemään päivittäin. Mitä vähemmän aloin syödä, sitä enemmän tuli halu syödä entistä vähemmän kokoajan. Ja niin siinä kävikin. Pian jäi aamupalatkin jo syömättä, ja kouluruoka sekä välipalakin. Illalla sitten saatoin syödä pari ruisleipää ja vaikka tomaatin. Välillä tuli jo päiviä, etten syönyt ollenkaan yhtään mitään. Äiti alkoi pikkuhiljaa huomautella että salli nyt jotain herkkujakin itsellesi, ei sulla oo tarvetta laihduttaa. Mutta sehän ei muhun vaikuttanu. Olo tuntui paljon paremmalta ulkonäön puolesta, mutta toisin oli henkisesti, kun mielessä pyöri kokoajan vaan ruoka, ja kaloreiden laskeminen oli päivittäistä. Pelko lihomisesta kasvoi kokoajan, mikä sai aikaan sen, että ruoka halutti entistä vähemmän. Koulukaverit tulivat myös huomauttelemaan laihtumisestani, vaikka itse en edes huomannut itsessäni mitään tosi merkittävää muutosta. Olinhan laihtunut yli 10 kiloa, mutta ei sitä omat silmät huomanneet, peilistä näkyi edelleen se paksureisinen jenkkakahvatyttö. Toisin oli. Äiti ja kaverit huomauttelivat että luut näkyy. Itse myös valitin kokoajan jatkuvasta kylmyydestä, mikä johtui aliravitsemuksesta, en saanut läheskään tarpeitteni mukaan energiaa, joten alkoi pyörryttää ja huimata, ja väsytti aamusta iltaan. Jouduin monesti lähtemään kesken koulupäivän kotiin opettajan luvalla, koska olo oli niin uupunut, jääkylmä ja poissaoleva.

Jatkan jos kiinnostaa kuulla. Mutta nyt olen parantunut, parantuminen sai alkunsa rippikoulussa. Siellä tapahtui todellakin ihmeitä.

Tietenkin voin antaa saähköpostiosoitteeni se on [email protected]