Siis aivan oikeasti!
Rakastuimme aikoinaan, mutta siitä ei tullut mitään. Hän katkaisi pian välimme, ja jäin täysin tyhjän päälle. Tunteeni häntä kohtaan eivät hiipuneet minnekään, ja kaipaan häntä vieläkin.
Pahinta on se, että näen häntä yhä joskus ohimennen, ja koska emme hänen tahdostaan ole varsinaisissa puheväleissä, niin todellakin ohitamme toisemme korkeintaan vain pienen tervehdyksen mutisten. Joskus hän on myös kirjaimellisesti kääntänyt minulle selkänsä. Hän tietää minun yhä rakastavan häntä, joten tilanne on varmaan hänelle kiusallinen.
Nykyisin minä jo pelkään hänen kohtaamistaan. Tuntuu kuin sydän pysähtyisi, jalat pettäisivät, ja voisin pyörtyä niille sijoilleni. Tärisen. Se myös erittäin todennäköisesti näkyy minusta ulospäin, koska en osaa ollenkaan peittää tunteitani. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä tai ajatella selvitäkseni näistä kohtaamisista? Miksi en vain voi olla vahva, ja elää elämääni hänestä piittaamatta?
Rakastuimme aikoinaan, mutta siitä ei tullut mitään. Hän katkaisi pian välimme, ja jäin täysin tyhjän päälle. Tunteeni häntä kohtaan eivät hiipuneet minnekään, ja kaipaan häntä vieläkin.
Pahinta on se, että näen häntä yhä joskus ohimennen, ja koska emme hänen tahdostaan ole varsinaisissa puheväleissä, niin todellakin ohitamme toisemme korkeintaan vain pienen tervehdyksen mutisten. Joskus hän on myös kirjaimellisesti kääntänyt minulle selkänsä. Hän tietää minun yhä rakastavan häntä, joten tilanne on varmaan hänelle kiusallinen.
Nykyisin minä jo pelkään hänen kohtaamistaan. Tuntuu kuin sydän pysähtyisi, jalat pettäisivät, ja voisin pyörtyä niille sijoilleni. Tärisen. Se myös erittäin todennäköisesti näkyy minusta ulospäin, koska en osaa ollenkaan peittää tunteitani. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä tai ajatella selvitäkseni näistä kohtaamisista? Miksi en vain voi olla vahva, ja elää elämääni hänestä piittaamatta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä kirjoituksen loppuosa kuvasi niin paljon omia
tunteitani, etten voi olla vastaamatta.
Kirjoittajalle sanoisin, että kannattaa selvittää
tunteensa, että pääsee tosiaan jatkamaan elämäänsä.
Teidän olisi paras tavata ja jutella jossakin
rauhallisessa ympäristössä. Ota häneen yhteyttä
sähköpostilla tai puhelimitse ja sovi tapaaminen.
Juttelemalla hänen kanssaan tilanne helpottuu,
kun huomaat hänenkin olevan vain ihminen.
Omasta tilanteestani ja mahdollisen tapaamisen
kauhuskenaariosta tuo viimeinen kappale kuvasi
todella hyvin. Siitä puuttui vain kyynelehtiminen.
Olen miettinyt kohtaamistilannetta usein ja
tullut siihen tulokseen, että paras tapa olisi
se, että hän tekisi yllätyshyökkäyksen ja tulisi
yhtäkkiä ilmoittamatta ulko-ovelleni. Silloin
voisin pyörtyä eteiseen, eikä minua niin paljon
hävettäisi muiden ihmisten ihmettely. Toinen
vaihtoehtoinen lähestyminen olisi puhelinsoitto.
Silloin en pyörtyisi, kun voisin vastata istuen.
Myöskin vetistely tapahtuisi häneltäkin salassa,
kun ei vielä näköpuhelinta ole ;)
sinua eleillään. Hän pystyy tekemään sen, koska luulee että välität vielä. (Ehkä hän muutenkin luulee itsestään kaikenlaista.) Se, että näkee toisen ja kääntää selkänsä, on todella julkeaa ja julmaa. Olet näemmä satuttanut häntä pahasti, tai niinhän ainakin haluaa sinun kuvittelevan. Hänellä on tällainen "rooli". Hän tykkää olla niskan päällä. Et voi asialle mitään.
Hänestä huokuu negatiivista energiaa.
Tuo on tuttu tilanne, tutut tunteet.
Omalla kohdallani tuo kesti puoli vuotta kunnes hyväksyin sen mitä jo tiesin mutta en halunut uskoa. Se nainen oli mielisairas. Mikään tästä maailmasta ja todellisuudesta ei mennyt hänelle jakeluun ja epätoivoiseti yritin ja yritn saada häntä ymmärtämään mitä tekee itselleen. Ihmettelin että miten joku ihminen voi elää niin voimakkaasti semmoisessa pilvilinnassa missä hän eikä mikään järkipuhe mene läpi.
Hän on oikeasti patologinen mental case, ei vain minun kuvitelmia, ollut psykka-osastoilla suljetulla useammankin kerran, henki meinannut mennä useampaan kertaan kaikesta hänen sekoiluistaan ja noin kuvannollisesti ajaa jälleen kerran omaa elämäänsä päin puuta. Raskainta on vain seruata vierestä kun hän sen tekee. Nyt olen ymmärtänyt että kaikkia ei voi pelastaa ja joskus on pakko vaan antaa ihmisten tuhota itsensä.
Tämä minun tarinani on niin surullinen ja täynnä niin absurdeja käänteitä että en edes viitsi sitä kertoa tänne, mutta tiedän mitä käyt läpi.
Olet selvästi voimakas tunne-ihminen, suuntaa kaikki tunteesi muualle, älä tuhoa itseäsi heittämällä tunteet semmoiseen mistä et saa vastakaikua, tiedän, helpommin sanottu kuin tehty.
Monesti toivoo, että viesti olisi itselle tarkoitettu, mutta toivottavasti tämä ei ollut minulle..
Kyllä aikoinaan minulla (ainakin minulla) oli tunteita, mutta eihän siitä silloin mitään tullut.. ja parempi niin, nyt on aika paljon kypsempi siihen. Niin tunteet on voimissaan vielä täälläkin..
Joskus kun on ohimenne nähty, olisin suorastaan toivonut, että olisimme puhuneet muutakin kuin vain "Moi" tai "terve".. En ole oikein tiennyt haluaisitko puhua kanssani enemmän?? Ja jos joskus olen kääntänyt selkäni, niin luultavasti olen ollut todella paniikissa ja jännittänyt näkemistäsi :(
Mutta toivottavasti vielä kohdataan ja saadaan asia selvitettyä?
viestit joskus. Mutta joskus sitten taas ei. Mulla tilanne, että ei tullut aikoinaan mitään, mutta nyt on kasvu käyty ja pöytä on puhdas. Anteeksianto on tapahtunut. Näin olin jo silloin ajatellut, että tarvitaan välivuodet, joita tullut melkoisesti, että voi aloittaa hyvän suhteen eikä käydä enää siinä suhteessa läpi niitä normaaleja parisuhteeseen liittyviä vaiheita. Siis tarkoitan, että paskat vuodet olivat onneksi hyviä vuosia.
Voi olisipa viestisi kertonut minusta, naisesta aika läheltä.
Mulla vain ei petä jalat ja ajattelen kohdatessa, että saat lähestyä, turha hävetä tai pelätä kohtaamistamme. Olen avoin "sinulle".
Voi tunteet olla niin kuolleet, ettei halua nähdä. Voi hän myös olla osaltaan epätietoinen, miten kohtaisi. Ehkä haluja, mutta häpeä esteenä. Joku asiantuntija voi auttaa, sekin mahdollisuus.