Mikä

tajusi ettei muut kiinnosta siinä mielessä ja se kun huomasi että on kulunut vuosia sama ihminen mielessä.

Huomasin sen siitä, että kun Hän oli paikalla en nähnyt mitään muuta ympärilläni.
Tunteet myllersivät päässäni ja kaikki järkevyys katosi taivaan tuuliin.
Tapaamisten välillä saamani sähköpostit saivat minut pökerryksiin
moneksi päiväksi *huokaus* joka kerran.
Vaikka kuinka yritän olla ajattelematta Häntä, niin aina joku pikkuasia
saa salakavalasti minut muistamaan Hänet. Silloin kyyneleet tulvahtavat silmiin
ja se on tosi epämiellyttävää töissä ollessa.
Helpompi on ollakin niinpäin, ettei vastustele ajatuksia. Silloin on vain
tasaisen haikea olo ja vetistely tapahtuu vain lukiessani Hänen kirjoituksiaan.

tunne, jota tunsin sisälläni. Tai oikeastaan uskon, että se oli silloin jo edennyt rakkauteen asti.