Kyllä tämä yhteiskunta menee vielä ouvoksi paikaksi elää,jos uskoo erästä tutkijaa ja professoria Turun yliopistolla.
Se maalailee sellaisia kauhukuvia,että tulevaisuudessa dementoituneet vanhukset saavat päättää itse haluavatko elää vai kuolla.
Aika samoilla linjoilla on ,kuin Lantto,että suomi ei tulevaisuudessa pärjää muuten,kuin armomurhilla.
Eipä kannata pian kauhistella hoitajien tekemisiä,jos professoritkin tuollaisia päästelee suustaan.
Lukaiseppa juttu ja mietippä asiaa,omalle kohalle.
http://www.kaleva.fi/plus/juttu679488_page0.htm
Se maalailee sellaisia kauhukuvia,että tulevaisuudessa dementoituneet vanhukset saavat päättää itse haluavatko elää vai kuolla.
Aika samoilla linjoilla on ,kuin Lantto,että suomi ei tulevaisuudessa pärjää muuten,kuin armomurhilla.
Eipä kannata pian kauhistella hoitajien tekemisiä,jos professoritkin tuollaisia päästelee suustaan.
Lukaiseppa juttu ja mietippä asiaa,omalle kohalle.
http://www.kaleva.fi/plus/juttu679488_page0.htm
Vastaukset 18
Vanhimmat
Joku on ennustanut ruuan loppuvan maapallolta sen takia, että väestö kasvaa liikaa tuotantoon nähden. Sen jälkeen alkavat sodat ruuan takia, jopa ihmisyöntiäkin tapahtuu.
maailman loppukin joskus.Silloinpa ei tarvihe huolehtia ennää mistää.
aiheen nämä jutut.Eiköstä ollut aiheena armomurhat ja vanhusten hoidon tulevaisuus.
alasajolla pohjustetaan eutanasiamyönteisyyttä. Kun sairaiden elämä käy (tehdään) vaikeaksi kypsyvät sairaat itse ja heidän omaisensa ajattelemaan eutanasiaa yhtenä ratkaisuna.
Kyytipoikana asennemuokkauksessa toimii tämä sairas yhteiskunta, jossa menestyminen, vaikka toisia itsekkäästi hyväksikäyttäen, on arvokasta.
Professorin maalaamat kauhukuvat eivät toteudu hetkessä, mutta eivät varmasti ole tyhjää puhetta. Olen kyllä käsittänyt, että hän nimenomaan on vanhusten puolesta huolestunut ja haluaisi kehittää geriatriaa.
Miten ihmeessä tähän on tultu, että tällaisista asioista tarvitsee edes keskustella. Voidaanko me tavalliset tallaajat tehdä mitään muuta kuin "kahtoa valamista"?
omista sukulaisista ja vanhuksista,ettei ne jää kenenkään armoille.
Kukahan kaukainen sukulainen ottaisi minutkin riesoikseen? En edes kehtaa ajatella sellaista vaihtoehtoa! Olen asustellut yksikseni jo parikymmentä vuotta. Olen, kuulemma, hankala, kärttyisä, oikukas ja vaikka mitä. Siinä on hoituriparat vielä ihmeissään kun yrittävät minuakin hoidella sitten joskus tulevaisuudessa? Luonteellenihan en mahda mitään. Kait se on kirjoitettava, nyt vielä järjissäni ollessa, sellainen hoito testamentti, että osaavat sitten toimia, kun oma järkeni ei enää toimi, enkä älyä tuon taivaallista maailman menosta. En ainakaan halua maata vuosikymmentä sängyn pohjalla, toisten käänneltävänä ja passattavana, kivuista ja tuskista kärsien. Näen eutanasian hyvänä asiana kohdalleni, kun sen aika joskus tulee.
Itse en kyllä halua odottaa vuosikymmentä kuolemaani jossain hoitolaitoksessa toisten käänneltävänä ja passattavana. Mieluummin otan hyvissä ajoin nukutuspiikin perskannikkaani, kuin kidun vaivojeni ja tuskieni kanssa päivästä toiseen, tietäen etten kuitenkaan koskaan parane.
halua pistää sitä piikkiä persuksiin?Tai jos haluaisit kuiteskin elää ja yöllä hoitaja tädit tulee ja antaa vasten tahtoasi piikin.
tulevaisuus vanhana ja vaivaisena.
Miten oiken kovasti dementoitunut osaa haluta "armopiikkiä". Hänhän taantuu omaan maailmaansa, muuttuu lapseksi jälleen ja viimein ölähtelee omiaan tai on vain kasvina petin pohjalla.
Kirjoitammeko vielä jonkunverran järissään ollessa jonkinlainen "testamentin" miten pitää toimia, kun oma äly ei pelaa ja olemme vain vaivaksi ja euroja palaa kakkavaipojen vaihtoon.
Nämä tämänhetken "armomurhat" ovat tuskin vammaisten itsensä toivomia. Sanoikohan tämäkään ammeeseen hukkunut hoitajille, että "menkää vaan pois,aion tässä hukuttaa itseni".
Pitäisi kai toimia, kuten joissain maissa on tehty iät ajat ja tehdään vieläkin, pidetään itse mummoista ja papoista huolta.
kehitysmaissa huolehitaan myös vanhuksista.
Me ku ollaan korkea hyvinvointi valtio,tuupataan vanhukset laitoksiin.
vanhuksista välitetä, joissakin uusi isäntä potkaisee vanhukset pihalle ja kerjuulle, kun ei ole mitään toimeentuloa.
pannaan siisteihin palvelutaloihin ja annetaan kyllästyä yksinäisyyteen.
Entäpä sairaalan pitkäaikaisosastot,hyvä jos käydään tunti tai puoli silloin tällöin kahtomassa,kun omatunto kolkuttaa.
on elämäntilanne sellainen että lapset on lentämässä pesästä,ehkä lapsenlapsiakin ja omat vanhemmat ikääntymässä ja alkaisivat tarvita apua askareissaan,että voisivat asua pitempään kotona.ei siinä paljon enää ilta kahdeksan jälkeen voi olla arjessa apuna.uskon että moni haluaisi jo höllätä työelämästä pikkuisen,kaikilla siihen ei ole taloudellisesti mahdollisuutta.näin tulisi nuoremmille työpaikkoja,ikääntyvät selviäisivät pidempään kodeissaan.ehkäpä kaikkien elämänlaatu paranisi.olisiko tällä sektorilla jotain tehtävissä?
olen nyt viiskymppisenä ajatellut. Jos vain omalla kohdallani onnistuu, haluan olla omaa äitiäni auttamassa, kun hän sitä tarvitsee.
Menköön muut asiat taka-alalle, en tarvitse maallista mammonaa tämän enempää. Joten normaali työelämän oravanpyörä jääköön vaikka taka-alalle.
Ja tietysti toivon,että oma jälkikasvuni joskus toimisi samoin.
Nämä ovat asioita, joita vasta ehkä tässä keski-iässä alkaa todella ajattelemaan. Jotenkin pysähtyy ja pehmenee, inhimillisemmäksi läheisiään kohtaan.
paitsi tietenkin jos on jokin sairaus.
Vanhuksista kun puhutaan ovat jo reilusti yli eläkeiän eli 70...80 vuotiaita.
Se on varma asia, että jos heittäytyy toimettomaksi löhöilemään, tulee vanhuus äkkiä.
Ei siinä enää sauvakävelyt auta jos monipuolinen liikunta kuten kotiaskareet ovat jää hoitamatta.
viisikymppinen,että voisi hoitaa OMIA ikääntyviä vanhempiaan,jotka ehkä on noin kahdeksankymppisiä,mikäli ei olisi enää pakko tehdä töissä ympäripyöreitä päiviä.viiskymppiset ei hoitajaa tartte,kai nyt tuon tajuaa.
50:nen tarvitsisi hoitajaa, minäkö? Eihän toki, vaan ikääntyvä äitini kenties tulevaisuudessa.
Se tästä aiheesta.
miten itelle käy,kun on siinä kunnoossa ettei pysty muuta kuin paskantelemaan vaippoihin,että onko elämässä enää tarkotusta.