syksyistä keskiviikkoa kaikille!Olen tässä tekemässä lähtöä isäni tilalle, tyttöni pakkaa kassia.Melanoomani hoito on käynnistynyt,lisäleikkaus maanantaina ja sit interferoni, nyt alkuun.Töissä olen perjantaihin asti, saan hoitaa muita ja antaa apuani.Sairausloman pituudesta ei nyt sit ole tietoa,mutta lääkäri oli toiveikas.Joka päivä jossain vaiheessa kyyneleet tulevat silmiin ja paniikki yrittää vallata mielen, mutta olen vakaasti päättänyt suunnata katseen tulevaisuuteen.Ajattelen joulua, uutta vuotta,tyttären 5-v.synttäreitä....
Mitä mieltä olette uskonasioista?Oletteko olleet yhteydessä taivaalliseen isään?Kyselleet kaiken tarkoitusta?Rukoilleet?Oletteko kokeneet saaneenne apua?
Mitä mieltä olette uskonasioista?Oletteko olleet yhteydessä taivaalliseen isään?Kyselleet kaiken tarkoitusta?Rukoilleet?Oletteko kokeneet saaneenne apua?
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja hengissä pysymisen ehtona se, että Jumala pitää minusta huolen kaikkina päivinä.
Usko Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön on se kulmakivi elämässäni millä seison.
Sitä ei edes syöpäsairaus ole horjuttanut.
Päinvastoin, uskoni on vahvistunut sairauteni jälkeen.Sitä ei horjuta mikään.
Rukous toisten ja omasta puolesta kuuluu jokapäiväiseen elämääni.
Ihmisenä kasvamiseen tarvitaan näinkin rajuja asioita kuin syöpä, ei kivaa, mutta minua se on ainakin kouluttanut.
Olet saanut sen varmuuden?Miten sen voi saada!
joka kertoo musliminaisesta, minun ikäisestäni,
Hän halusi saada Raamatun ja alkoi vertailemaan Koraania ja Raamattua toisiinsa.
Kirjassa kerrottiin, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme, sovittanut syntimme Golgatan ristillä.
Kun otamme sen sovituksen vastaan omallekin kohdallemme, että Hän on kuollut myöskin MINUN syntieni tähden, ja pyydämme Hänet elämämme Herraksi , niin siitä se alkoi.
Aloin lukea Raamattua ja käydä hengellisissä tilaisuuksissa missä sain hyvää raamatun opetusta. Silloin kun luin sitä kirjaa niin ajattelin, että minäkin haluan tulla uskoon.Silloin tuli myöskin ajatuksiini, että kukaan ihminen ei voi auttaa minua kun tulee todella vaikeuksia.Kukaan ihminen ei pääse niin lähelle ihmistä kuin Jumala Pyhän Henkensä kautta.Jumalaa voi rukoilla toisten ja omien asioittensa vuoksi.
Jumala on näkymättömänä aina lähelläni ja niin on tapahtunut, sain valtavan luottamuksen syöpäsairauteni alkuvaiheesta lähtien , että tapahtui mitä hyvänsä, Hän tietää parhaiten mitä minä tarvitsen. Minulla se uskon varmuus on kasvanut vuosien varrella , kun en ole antanut minkään sitä horjuttaa.Kiitän siitä Jumalaa.
(Kirjan nimi on"Uskalsin kutsua Häntä Isäksi")
Kysy lisää, jos haluat,että jollain tavalla voisin vielä asiaa kirkastaa.
Koraanin suurat käsittelevät usein keskenään samoja asioita. Toistuvana teemana kirjassa on, että oikein uskovat pääsevät kuoltuaan paratiisiin ja vääräuskoiset joutuvat helvettiin. Koraanissa myös annetaan paikoin yksityiskohtaisia kuvauksia helvetissä odottavista kärsimyksistä. Koraanin suurista löytyy toistuvien teemojen lisäksi historiallista materiaalia, joka on osittain yhteneväinen Raamatun kertomusten kanssa. Jeesus on Muhammadin jälkeen Koraanissa useiten mainittu Islamin profeetta.
Se paniikki on pahinta, muistan kyllä... sinäkään et sitten ole kovin vanha, minunkin tyttöni oli nelivuotias kun sairastuin eka kerran - ja siitä on jo 15 vuotta aikaa. Usko pois, kyllä sinäkin vielä pääset lapsenlapsesi näkemään niinkuin minäkin.
Noihin uskonasioihin en ota kantaa... jokainen tavallaan ja niinkuin parhaaksi kokee.
Kyllä sinä selviät ja elät vielä pitkään. Minä olen körttiläisestä kodista ja tottunut rukoilemaan iltarukouksen joka ilta ja tarvittaessa kesken päivänkin ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen rukoillut ihan sormet verillä, enkä usko, että siitä ainakaan haittaa on ollut. Saa ainakin jonkinlaista lohtua, että kaikki on yritetty, kävi miten kävi.
Eikä kertaakaan ole käynyt mielessä, että Jumala on minut hylännyt tai Häntä ei ole olemassakaan, vaikka on mulle näin paljon vastoinkäymisiä järjestänyt. Kaipa näillä on joku tarkoitus. Joku toinen saa voimaa jostain toisesta asiasta, minä saan voimaa uskosta, koska ei mulla välillä paljon muutakaan ole.
Saanko kysyä, mistä kohtaa sinulta se melanooma löytyi? Nyt kun itse sairastan syöpää, niin moni on tullut kertomaan omasta sairaudestaan, mm. melanoomasta ja hyvin ovat selvinneet.
Anna itkun tulla, jos itkettää. Minä en alussa pystynyt itkemään, kun olin niin väsynyt ja silmät niin kuivat, ettei tullut kyyneleitä ja lisäksi kortisoni kuivatti aluksi silmiä. Mutta sitten kun viimein löytyi kyyneleitä, niin niitä on riittänyt.
Ajattele ensi joulua, tytön 5-vuotissynttäreitä, kaikkea mukavaa, mitä on tulossa. Elämässä on loppujen lopuksi muutakin kuin sairautta, vaikka vakavasti olemmekin sairaita.
Minun kuopus täytti 4.9. jo 21 v ja esikoinen täyttää 28.9. 28 vuotta ja keskimmäinen marraskuussa 24 v. Tyttöni olisi 26-vuotias mutta hukkui 17-vuotiaana v. 99. Ehkäpä olisin jo mummu jos tyttö eläisi. Pojat eivät ole innokkaita lasten saamiseen. Mutta toivottavasti elän niin pitkään, että näen edes yhden lapsenlapsen.
Paniikki valtaa varmasti mielen usein. Minä käytin aikoinaan tytön kuoleman jälkeen masennuslääkkeiden lisäksi paniikki- ja ahdistuslääkkeitä, että selvisin joten kuten hautajaisista ym. Nyt kävin sitten uusimassa reseptin. Paniikki iskee varsinkin iltaisin kun pitäisi yksin käydä nukkumaan.
Ja hae apua jostakin, että saat purkaa mieltäsi, se helpottaa.
Minulla sairausloma kestää n. 7,5 kk ja senkin jälkeen teen vain puolikasta loppuvuoden. Mutta sekin riippuu tietysti hoidoista.
Tsemppiä leikkaukseen ja hoitoihin. Ajattele, että ensi vuonna tähän aikaan on jo ihan normaali ja tavallinen syksy.
Tultiin hetkin sitten papalta ja touhuttiin ihania,normaaleja asioita kuten haravointia,omenasoseen tekoa ja shoppailua.Itku tuli,kun luin viestejänne,etenkin sinun, Janett.Herkistyn taas iltaa kohden..
Melanoomani oli vatsassa, huomasin ärjyluomeni,kun valmistauduin ystävän häihin ja wc:ssä peilin edessä meikkailin alusvaatteisillani.Alushousujen reunaan oli tullut verta ja siinä se sinipunainen iso luomi oli.Mitä!Miten!Koska se on tuollaiseksi muuttunut!Ja vuotaakin vielä!Voin kertoa,että häät menivät kohdaltani alavireisesti...
nyt siis hoidot alussa ja jään sairaanhoitajan työstä sairaslomalle ylihuomenna.Sydämestäni todella toivon,että selviäisin sillä lisäleikkauksella, ettei melanoomani olisi levinnyt.Ajatus ahdistaa valtavasti ja tunnen kipua maksan,luuston ja aivojen tietymillä-metastaasipaikoilla."Suutarin lapsella ei ole kenkiä"- terveydenhuollon ammattilaisena olen varmasti tietämättömämpi ja ahdistuneempi kuin moni "maallikko".On eri asia olla valkopukuisena töissä ja tutkiskella toisten labra-ja tutkimusvastauksia kuin olla itse potilas- nöyrä ja odottava,toivova.
kiitos,että tämä foorumi ja te olette olemassa!
siitä se lähtee sitten paraneminen pikkuhiljaa.Ajattele vain tulevaa,ja luota että saat hyvän hoidon.TaivaanIsälle voit huolesi jättää.
toivon sinulle jaksamista alkaviin hoitoihin.Siinä ,kun ne alkaa,tulee myös helpotus.Tunne,että nyt alkaa paraneminen.Vaikka toisaalta vasta hoidot saattaa aiheuttaa sen sairaan olon.
Tuohon rukoilemiseen sanon,että olen rukoillut .Jotenkin se on helpottanut oloani,vaikka en oikeastaan tiedä,ketä rukoilen.sinne jonnekin lähetän pyynnön ja kiitoksen.Vastaukseksi on tullut tunne,kaikki tapahtuu,niin kuin on tarkoitettu tapahtuvaksi.Kaikesta tulee välillä täysi varmuus ja rauha.Sitten taas epäusko.
kannattaa olla varovainen.Ettei taistelu sairautta vastaan muutu "uskonkilvoitteluksi"Itse olen aina uskonut johonkin korkeampaan ja jätin sairastaessani huoleni hänelle.Nyt kun olen ajat sitten toipunut,uskoni on vahvistunut.
sairaana,entäs kun paranee?
Jumalaa siitä, että Hän on parantanut.Jumala se on joka meidät parantaa, vaikkakin lääkäreiden käsien kautta tai lääkkeiden välityksellä.
päivämäärä "sukelsi" jostain lähettämääni viestiin.