hei. kaipailisin mielipiteitä/kokemuksia siitä, kannattaako lapset tehdä nuorena vai vanhana? (nuorella tarkoitan n.20vuotiasta). mitä hyviä ja huonoja puolia on? odottamisessa? synnytyksessä? kasvattamisessa?
KIITOS!
KIITOS!
lapset nuorena
vaiko vanhana?
15645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
siis nuorena vai vanhana? kyllä niitä lapsia pitäisi pyrkiä tekemään henkisesti kypsässä iässä. Toiset eivät saavuta kypsyyttä vanhempanakaan. Ei ole olemassa mitään ikähaitaria milloin??
niin kannattaisi tehdä lapset ennen 35v.sen jälkeen joutuu seulantoihin ja kaikki riskit vaan kasvaa.minä kadun että aloin 36v,vasta tekemään esikoista.ja 2 kesken menoa on takana.kummassakin seulonta hälyytti.en tiiä sitten miten paljon miehen ikä vaikuttaa asiaan.mulla on "aika" vanha mies.jo 50:nen.kyllähän se miehen siittiöistäkin on paljon kiinni.
esikoiseni. Mitään seulontoja ei ikäni takia tehty. Raskaus oli ensimmäinen,ei siis keskenmenoja.
Sanotaan,että miehen iällä ei ole merkitystä.
Ne lapset pitää hankkia sitten kun sopiva isä niille on löytynyt;)Mulla kesti vähän kauemmin löytää se.
esikoiseni. Mitään seulontoja ei ikäni takia tehty. Raskaus oli ensimmäinen,ei siis keskenmenoja.
Sanotaan,että miehen iällä ei ole merkitystä.
Ne lapset pitää hankkia sitten kun sopiva isä niille on löytynyt;)Mulla kesti vähän kauemmin löytää se.
Lapsia ei todellakaan "tehdä", niitä saadaan, ollaanpa sitten minkä ikäisiä tahansa!
jopa sitä taas jaksetaan. Vähän hömpältähän tuo kysymys voi vaikuttaa "vanhemmista" mutta kyllä tää ianikuinen jankutus "lapsia saadaan" "lapset on lahja" yms. kuuluu niille aborttipuolella meuhkaaville hihhuleille. Jos joku sanoo että "tekee" lapsen ja joku toinen että "saa" niin se on vaan nyt kyse ihmisten käyttämistä eri ilmaisuista, ei siihen tarvi vetää mitään kotikuntoista filosofiaa mukaan.
Ja jonkinmoinen "vastaus" alkuperäiseen kysymykseen. Mun mielestä kans lapsia tehdään/saadaan kun siihen ollaan valmiita, nuorena tai vanhana. Toki jonkinmoinen ennen 40v raja ehkä kannattaa laittaa jos meinaa biologisesti hommata, ei tietenkään mitään varsinaista estettä myöhemminkään ole. Jotkut meinaa että nuorena jaksaa paremmin ja toiset meinaa että ei lapsia tuhoamaan nuoruutta, se on just sitä omaa näkökantaa. Jotkut 20-vuotiaat on mielestäni älyttömän epäkypsiä vielä mutta jotkut taas niin valmiita että turhaan sitä odottelee sen takia jos joku sua kieroon kattois.
Olet ilmeisesti itse vain tehnyt lapsesi. Kyllä tämä "lapsia saadaan, ei tehdä" kuuluu myös tuonne lapsettomuus puolelle. Meitä on monia, jotka ovat toivoneet lasta useita vuosia ja käyneet läpi rankkoja hoitoja ja tämän läpikäymisessä tulee erittäin selväksi, että lapsia ei todellakaan vain tehdä.
Että hohhoijaa vain itsellesi. Se ei ole turhaa "iänikuista jankutusta", lapsettomuus ongelma yleistyy koko ajan ja moni lykkää lasten tekoa vanhemmalle iälle, koska he todellakin kuvittelevat, että lapsia vain tehdään.
on sitten arka asia jos ihmisen pelkät sananvalinnat noin kirpasee. Vois vähän mennä itseensä. Kyllä minä ymmärrän että lastensaanti on hieno asia ja monelle se on tärkeintä tässä elämässä mutta alkaa nyt meuhkaamaan kun joku käyttää sanaa "tehdä" ihan vaan nyt sattumalta. Sama kun joku sanoo et verotki pitää maksaa, niin ruveta siihen sitten huutamaan että helvetti niillä veroilla maksetaan meidän kansan hyvinvointi että sinä SAAT maksaa ne verot, eikä mitään pidä. Turha kiihkoilu on aina naurettavaa. Ja sen että joku on lapseton ja koitta lasta hulluna saada ei tee hänestä kuule yhtään sen parempaa ihmisitä kun se 17-v joka vahingossa pamahtaa paksuksi. Tasan ei käy onnen lahjat mutta toisin kun tähän voit itse vaikuttaa siihen osoitteletko muita ihmisiä sormella ja parjaat.
Itse olen 21-vuotias ja ensimmäistä odotan. Nuorena on se etu että raskautuu monesti helpommin ja toisaaltaan myös ehkä jaksaa lapsen kanssa paremmin valvomiset ja muut. Sekä raskaus on riskittömämpi ja sujuu monesti myös helpommin nuorena.
Harvalla nuorella vaan on elämän tilanne sellanen että lapset olisi ajankohtaisia. Opiskelut kesken, rahat tiukalla, itse ei vielä kypsiä etc.
Toisaaltaan on hurja ajatella että itse tekisin esikoisen vasta esim 35v. kun lapsi olisi 20v. niin itse olisi 55v ja mies taas ois sillon jo 67v.
Puolensa ja puolensa...
Itse päätin joskus että jos en esikoista ole tehnyt kolmekymppiseksi mennessä niin sitten saa jäädä lapset tekemättä.
Meillä kun mies on vanhempi niin se helpottaa tilannetta. Kummallakin ammatit jo sekä meillä myös oma talo etc. asiat kunnossa joten lapsi oli senkin puolesta hyvin tervetullut. Monet vanhemmat ihmiset on kyllä kauhistellut että noin nuorena ja sitten todennu että "noh, itsekin olin 20 kun esikoinen synty" :D
Mua välillä kauhistuttaa kyllä kun ihmiset jättää lapsen teon sinne 30 vuotiaaksi ja sitten ihmetellään kun ei niitä lapsia tulekkaan napista painamalla...
Eiköhän se hankinta ole aika paljon kiinni elämäntilanteesta.
Olen 35 ja odotan ekaa. En todellakaan ajattele että olisin vanha (55-v) jos lapseni on sitten 20v. Muistan kyllä 20 v iässä ajatelleeni, että
35-v ja 50-v on ikäloppuja ja elämä ohi...
Kummasti ajatus muuttuu, kun ikää tulee lisää.
Tänään ajattelen 20-v olevan aika nuoria hankkimaan lapsia...jokainen tekee niinkuin tykkää.........
Kerron miksi en hankkinut niitä 20-v:
1) Opiskelut vei oman ajan. Siihen ei sopinut lapsia.
2) Valmistuin lamaan, joka kesti monta vuotta
Työstä sai taistella. Rahaa ei ollut mihinkään
3) Alla oli työsuhdeasunto, jos olisin jäänyt
äitiyslomalle, olisin ollut asunnoton.
4) Mies oli, mutta hän ei halunnut lasta.
Bilettäminen oli hänelle tärkeämpää ja halusin
lapselle isän, joka välitää meistä.
5) En halunnut yh-äipäksi.
6) Meni monta vuotta kunnes tapasin nykyisen mieheni. Lasta alettiin yrittämään 3 vuotta siitä kun seurustelu alkoi.
7) Lasta ei alkanut kuulumaan, selittämätön lapsettomuus.. oli leikkauksia ja hoitoja...
8) Yksi keskenmeno takana. Masennus.. siirsi
hankintaa....
Meidän kaikkien elämä ei ole niin suunniteltua kuin toisten.
Olen todella iloinen saadessani esikoisen.
Koulut on käyty ja asunto hankittu. Voin olla kotona pidempään.... Tämä sopii nyt minulle...
eli antaa vastausta nuorena/vanhana, lähinnä asiaan vaikuttaa ihminen itse ja elämäntilanne. Joidenkin elämäntilanteeseen sopii hankkia lapsia nuorena eikä ne voisi kuvitella asiaa muutoin, mutta toisille se ei sovi. Onko itse henkisesti kypsä perheen perustamiseen, onko suhde kunnossa, salliiko talous lapsien saamisen jne. jne.
Ite odottelen 1. lastani ja olen jo 31v. eli en todellakaan mikään "teiniäiti" ja omalla kohdallani kyseessä oli valinta, ei mikään muu. Halusin eka tietyt elämän perusasiat kuntoon kuten koulutus, vakkarityö (hyvällä palkalla) ja muutoinkin asian henkistä kypsyttelyä...mulle lasten hankkiminen ei ole koskaan ollut mikään itsestään selvä asia, päinvastoin. Tietenkin oman kumppanin tunteminen ja vakaa parisuhde oli mulle tosi tärkeitä, ollaan tosiaan oltu yhdessä jo vuosikausia.
Mutta kuten sanoin, kyllä se on ihmisestä itsestään kiinni eikä siitä iästä. Ainahan voi perustella, että nuorempana jaksaa paremmin, mutta ei sekään ole mikään yksioikoinen totuus. Jaksamista on monenlaista ja aina ikä ei ole sen tae tai este. Itse ainakin tiedän, ettei elämässäni ole aiemmin ollut sellaista aikakautta, jolloin olisin halunnut alkaa perustaa perhettä. Nyt tiedän 110%:sti, että mun piti "odottaa" tää reilu 30v., jotta oma elämän tilanteeni ja tietty kumppanini, on juuri kypsä tähän.
No joo, mitähän tähän nyt sanoisi. Edelleen lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Se jos mikä on totta. Ei ne kuulu sen paremmin tuonne abortti tai lapsettomuuskeskustelujen puolelle vaan se on ihan tiedostettava asia jo kun edes miettii lapsia.
Itse olisin halunnut lapsia jo nuorempana. Olin 22 vuotias kun mieheni kanssa päätimme että saa tulla jos on tullakseen. Vuodet vierii mitään ei tapahdu, menemme hoitoihin ja mitään ei tapahdu. No nyt odotan esikoistamme ja olen jo 29 vuotias kun lapsemme syntyy.
En ole valinnut osaani siihen että "teen" lapsen vasta tässä iässä. Minä en saanut aiemmin vaikka yhtä kiihkeästi lasta halusin jo vuosia sitten. Oma valintani olisi ollut saada lapsia jo nuorempana, haaveilen suurperheestä. Tiedän että olisi jaksanutkin paremmin. Nyt vanhempana väsyy nopeammin ja kaipaa säännöllisyyttä.
Omat etunsa tässäkin tietysti, pitkä, vakaa ja rakkaudentäyteinen parisuhde, työasiat kunnossa ja koti valmiina. Tavallaan kiva mutta olisimme selvinneet tästä kaikesta myös lapsen kanssa.
Eli kyllä se on vain otettava vastaan mitä elämä tajoaa. asioilla on tapana kääntyä parhain päin, ainakin näin jälkikäteen katsottuna =)
Ei voi yleistää tätä ikää on sitten 16 18 tai 40 vuotias. Itse olen 38 ja odotan esikoista tulin muuten raskaaksi heti ! kyllä minä ainakin JAKSAN valvoa ja hoitaa lastani ja uskon, että omaan henkistä kypsyyttä ja elämänkokemusta ym jotta lapsestani kasvaa tasapainoinen ja rakastettu lapsi.Tuo että lapsia tehdään ja saadaan minun osaltani áinakin tehtiin ja saatiin ! toislla taas on vaikeampaa mikä on valitettavaa mutta ei voi yleistää saadaan tehdaan ym. Tämä on muuten aika lapsenmielisten palsta toisista kommenteista päätellen!
kiitoksia teille jotka ASIALLISESTI vastasitte, lähinnä juuri noita riskejä, lapsettomaksi jäämistä ja muita mietiskelin. ja anteeksi vaan jos sanavalintani lasten TEOSTA joitai loukkasi, kaikkia vaikea miellyttää.. kiitos kuitenkin :)
Itselläni on kolmas lapsi tulossa pian maailmaan ja olen nyt 32v. edelliset sain siis 20 ja 27 vuotiaina. Paras ikä on ehkä nyt kun on vakituinen virka, koulutus ja hyvä toimeentulo. Aikaisemmin ei näin minullaole ollut. Esikoisen sain ehkä vähän liiankin nuorena, kavereilla oli vielä meno päällä ja jotenkin erkaannuin porukasta kun olin kotona vauvan kanssa. Lisäksi mies oli väärä. Toisin nyt kahdella viimeisimmällä lapsella, hyvä rakkaus avioliitto kruunaa onnen.