"Flame War Advance kertoo Factor 5:n (Rogue Squadronit, Lair) Julian Eggebrechtin haastattelusta, jossa mies arvostelee Wii-pelien grafiikoita, tai lähinnä pelinkehittäjien laiskuutta.
"Jos osaa, siitä saa irti monia samoja varjostusefektejä kuin 360:lla tai PS3:lla... se on niin paljon tehokkaampi kuin GameCube. Vaikka varjostukset ovatkin rajoitettuja, järjestelmän kellotaajuus on niin paljon suurempi, että sillä voi tehdä paljon kehittyneempiä asioita."
"En tiedä mikseivät pelinkehittäjät ota siitä enemmän irti, rauta on hyvin hyvin helppoa ymmärtää. Ehkä jotkut pelistudiot ja kustantajat sivuuttavat grafiikat vain siksi, että kyseessä on Wii-peli ja kehittäjille sanotaan, ettei paremmista grafiikoista makseta mitään."
Super Mario Galaxya mies kehuu, sanoen, että siinä on käytetty uusia graafisia kikkoja.
"
http://www.v2.fi/uutiset/pelit/919/Wii-pelien-pitaisi-nayttaa-paremmilta/
"Jos osaa, siitä saa irti monia samoja varjostusefektejä kuin 360:lla tai PS3:lla... se on niin paljon tehokkaampi kuin GameCube. Vaikka varjostukset ovatkin rajoitettuja, järjestelmän kellotaajuus on niin paljon suurempi, että sillä voi tehdä paljon kehittyneempiä asioita."
"En tiedä mikseivät pelinkehittäjät ota siitä enemmän irti, rauta on hyvin hyvin helppoa ymmärtää. Ehkä jotkut pelistudiot ja kustantajat sivuuttavat grafiikat vain siksi, että kyseessä on Wii-peli ja kehittäjille sanotaan, ettei paremmista grafiikoista makseta mitään."
Super Mario Galaxya mies kehuu, sanoen, että siinä on käytetty uusia graafisia kikkoja.
"
http://www.v2.fi/uutiset/pelit/919/Wii-pelien-pitaisi-nayttaa-paremmilta/
Vastaukset 8
Vanhimmat
miksihän aina pitää olla hvät grafiikat?? ajatteles nyt jos peleistä tehtäisiin ihan virtuaali maailman näköiseks ja kaikki olis aitoo olisko kivaa???!!!
ja kyllä nuo grafiikatkin riittää, helposti. pelit on semmosia mitä ne on ja eikä muutu...
Miksihän näköaisti on ihmiselle niin tärkeä?
Huononeeko peli jos siinä on hyvät grafiikat?
Jos pelit olisivat yhtä fotorealisia kuin todellisuus, minä olisin todella onnessani ja veikkaan että aika moni muukin, nipafanit luultavasti itkisivät kuinka turhaa tämä on.
Vain nipafanin mielestä ruma pikselimössö on kaunista. Vain nipafanin mielestä pelin puutteilla ei ole mitään väliä.
Ja viimekseksi: jos "pelit on semmoisia mitä ne on eikä muutu", niin miksi edes ostaa uusia konsoleita sitten?
Jokainen järkevä ihminen kyllä näkee miten pelit ovat muuttuneet. Pongin jälkeen on tullut vähän eri tyylisiäkin pelejä. Tietysti Nipafanin mielestä kaikki mikä tulee Marion ja Zeldan jälkeen on turhaa...
Eiks sit pleikkarille ja boksille oo muka sellasia "Rumia pikselimössöpelejä" eli siis ei fotorealisia pelejä? On niitä aika iso määrä. Joihinkin peleihin se sopii täydellisesti, joihinkin taas ei välttämättä... kuten esimerkiks FPS pelit saa munkin mielestä olla suht realistisen näkösiä. Ja ehkä jotkut muutkin lajit on sellasia... Ja mä oon "nipafani" ja munkin mielest realistiset pelit on tosi siistejä! Mutta joskus on ihan kiva pelata jotai mariota vaikka se ei kovin realistinen olekkaan vaan sellane kiva piirrosmainen grafiikka...
Väitätkö oikeasti että Zeldat ja mariot olisivat HUONOJA pelejä??
Jos väität nii sanon vaa sulle et bullshit ;)
Sarjakuvagrafiikka on ihan OK vaihtoehtona muiden joukossa, mutta Wiillä se on tolkuttoman yliedustettu, realistiseksi pyrkivät grafiikat ovat häviävä vähemmistö.
Katso vaikka täältä:
http://www.tothegame.com/gamebrowse.asp?platform=wii
Ota vaikka satunnaisotannalla kymmenkunta peliä ja katso kuinka monessa on sarjakuva- ja kuinka monessa realistiset grafiikat.
On se vähän eri juttu kuitenkin, jos sarjakuvapelejä on yksi viidestä kuin neljä viidestä.
Pelien tarkoitus on kaiketi päästä pakoon reaalimaailman harmautta. Toki siinä voi palvella myös realistinen grafiikka, mutta on kovin yksipuolista ajatella, että olisi hienoa, kun kaikki näyttäisi mahdollisimman realistiselta.
Realismin sijaan nykyisillä vehkeillä saataisiin kaikkea muuta kaunista ja hienoa aikaiseksi. Realismin tavoittelu on todella tappanut suuren osan grafiikkaskenestä niin nurinkuriselta kuin se tuntuukin. Ihmettelin pitkään, miksei esimerkiksi maalatun näköistä grafiikkaa oltu julkaistu ja ihastelin kovasti ikivanhaa Super Mario World 2:n vahaliiduilla piirretyn näköistä grafiikkaa. Sittemin julkaistiin Pleikkarille Okami, joka lunasti odotukset. Tällaista meininkiä odottaisi lisää. Cel shading -efektit ovat onneksi jonkun verran käytettyjä, mutta nekin ovat kuitenkin vain yksi taiteen muoto. Mahdollisuuksia olisi paljon enempään!!!
Grafiikan ja suorittimien kehittyminen on peleille pelkästään hyvä asia, jos sitä osataan käyttää oikein. Yksityiskohtaista grafiikkaa voidaan hyödyntää pelattavuuteenkin esimerkiksi jos valoefektejä käytetään vaikkapa niin, että pelaajan tulee pelailla valojen kanssa. Tämäkään ei kuitenkaan välttämättä vaadi realismia.
Koko vouhotus realistisista grafiikoista on inohttanut minua jo vuosikaudet. Eikä vähiten siksi, että realismiin on matkaa valovuosia. Toisin sanoen nykyisillä työkaluilla saadaan aikaan korkeintaan kaikenlaisia puolitakamuksisia ratkaisuja, jotka pettävät loppupeleissä. Tässä mielessä on paljon parempi, kun lähtökohtana on epärealismi. On mukava nähdä välillä realismiin pyrkivää graffaa, mutta sen toivoisi olevan paljon harvinaisempaa, koska aina siitä löytyy ne samat sudenkuopat.
Lapsellisen yksinkertaiset grafiikat ovat tällä hetkellä melko simppeleitä ja tylsiä ja toistavat pitkälti aina samoja kaavoja pelistä toiseen. Näin ei tarvitsisi olla, jos niihin panostettaisiin enemmän. Innovatiiviset ideat elelevät lähinnä WarioWaren tyylisissä minipeleissä raakileina, joita kukaan ei koskaan vaivaudu kehittelemään paremmiksi ja pidemmälle, soveltamaan, kun pääpaino grafiikoissa annetaan aina realismin tavoitteluun.
Karhunpalvelusta tehdään, kun nykyään mielukuvituksellisen grafiikan kehitysmahdollisuudeksi nähdään lähinnä sen yhdistäminen mahdollisimman realistisiin elementteihin. Tämä on vain yksi tapa ja on erittäin kapeakatseista jumittua sille kaistalle. Esimerkiksi tässä asiassa Super Mario Galaxy on ottanut oikean linjan. Mielikuvituksellisella grafiikalla ei koitetakaan mallintaa perinteistä maailmaa, vaan luodaan maailma, jossa tuota mielikuvitusta voidaan hyödyntää. Tämän vuoksi grafiikoita varmaankin kehutaan. Super Mario Galaxyssä grafiikka ja maailma ovat tasapainossa.
Itse ostin Wiin melkein heti sen julkaisun jälkeen. Olin niin tykästynyt DS:ään, että uskoin Wiin tarjoavan minulle juuri sellaisia pelejä, joista pidän. Ja näin todellakin kävi. Esimerkiksi Twilight Princess oli aivan käsittämättömän nautinnollinen pelikokemus. Grafiikka tuki peliä hyvin ja vaikka varmasti löytyy niitä, jotka väittävät TP:n grafiikoiden olevan ikivanhoja, ei se haitannut minua lainkaan. Nautin pelistä täysin siemauksin. Samaa voin sanoa Resident Evil 4 Wii Editionista.
Ystäväni osti vähän aikaa sitten PS3:n. Konsolin mukana tulivat Resistance: Fall of Man ja Motorstorm. Molemmissa peleissä on näyttävät grafiikat ja MotorStormia oli oikeastaan ihan kiva jopa pelata vähän aikaa. Resistance sen sijaan on aika kakka. Ystäväni kanssa kuitenkin olemme sen pelanneet jo yli puoleenväliin mutta pakko myöntää, että ei kyllä kiinnosta yhtään. Jos emme pelaisi kaksinpeliä, en olisi näinkään pitkälle sitä pelannut. FPS ei vain mielestäni toimi padilla.
Ystäväni sitten latasi verkosta PS3:lle Colin McRae Rally: Dirtin demon. Kysyin sitten häneltä, oliko peli hyvä. Ystäväni vastaus oli: "Joo, siinä on ihan sairaan makee grafiikka!" Senhän minä halusinkin tietää. PS3:lla hyvät grafiikat ovat itsestäänselvyys, joten onko peli hyvä, pitää todeta muilla mittareilla, kuten pelattavuudella, mielenkiinnolla, hauskuudella... Kävin sitten itse kokeilemassa tuota Dirtiä. Grafiikka oli tosiaan aika nättiä mutta muuta eroa en siitä löytänyt CMR 2005:een, jonka omistan PC:lle. Varmaankin on tottumiskysymys, mutta itse tykkäsin sitäkin pelata mieluummin näppäimistöllä kuin padilla.
Nintendolle löytyy pelejä, jotka ovat erilaisia. Niitä on aidosti hauska pelata. On varmasti totta, että Wiitä ei ole tarkoitettu hardcore-pelaajille - ja hyvä niin, sillä meille muillekin tarjoutuu tilaisuus nauttia peliteollisuuden tuotteista. Itse 1980-luvun alun tuotoksena arvostan suuresti mm. Super Marion alkutaivalta ja yhä edelleenkin pelaan SMB:a, SMB3:a ja SMW:a. Kaikki tietävät, että näissä ei ole loistavia grafiikoita nykyaikaan suhteutettuna, mutta kuinkas ollakaan, pelit ovat siitä huolimatta loistavia.
Tämäkin asia on täysin mielipidekysymys. Monet varmasti pitävät tärkeänä, että autopeleissä on hieno grafiikka. Varmasti tämä onkin totta, mikäli pitää simulaatioista. Itse kuitenkin kuuluun siihen ryhmään, joka pitää enemmän arcade-peleistä, kuten Mario Kartista. Nyt ei grafiikalla enää olekaan niin suurta merkitystä. Muistakaa kuitenkin aina mielipiteitä esittäessänne, että mielipiteet ilman perusteluja eivät ole minkään arvoisia.
Onhan niitäkin jotka ilmeisesti katsoo vain grafiikoita. Moni keskinkertainen pelikin tuntuu paremmalta jos se on muuten näyttävä.
Keskinkertainen peli keskinkertaisilla grafiikoilla sen sijaan tuntuu juurikin keskinkertaiselta peliltä, ja huonoilla grafiikoilla sitten huonommalta.
Aika harvassa ovat ne pelit, jotka eivät kärsi kehnoista grafiikoista. Harvasta uudesta pelistä on ainesta uudeksi NetHackiksi tai Tetrikseksi.
Mitä tulee tähän kuluneeseen fraasiin "kun tuli pelattua niin paljon 80-luvulla niin opin pitämään niistä peleistä", vastaan että mitä ihmeen eläkeläisiä te oikein olette?
Maailma menee eteenpäin ja pelit sen mukana enkä ymmärrä miksi ei itse menisi. Pipelinekin oli 80-luvulla suuri hitti, nykyään se on BioShockissa minipelinä ja sanonpa, että kyllä sen minipelin ympärillä on paljon kiinnostavampi peli joten miksi en nauttisi siitä täysin siemauksin?
Moni "vanha" pelaaja tuntuu vierastavan uusia pelejä ihan vain siksi kun ei omat taidot eikä ehkä motoriikkakaan enää riitä menestykselliseen pelaamiseen, joten muistellaan kaiholla sitä päivää kun se vielä riitti...
"Maailma menee eteenpäin ja pelit sen mukana enkä ymmärrä miksi ei itse menisi."
Totta kai maailma muuttuu ja niin pitääkin. Peliteollisuus menee myös eteenpäin kovaa vauhtia. Pitää kuitenkin muistaa että meitä "vanhoja" pelaajia on kuitenkin paljon ja nostalgialla on kuitenkin ihmiselle yllättävän suuri merkitys - toisille toki enemmän kuin toisille.
Itse muistan kavereideni kanssa pelatut Slick'n'Slide -sessiot. Jokaisella meillä oli järjettömän hauskaa. Kuten tiedät, Slick'n'Sliden grafiikka ei ollut mitään maailmaa järisyttävää. Peli kuitenkin tarjosi itsessään niin paljon hauskaa ajanvietettä, että grafiikka unohtui täysin. Tällaisia pelejä ei enää julkaista, sillä niihin ängettynä fotorealismi tappaisi koko idean.
Tämä nimenomaan on pointtini. Eikä tätä nyt saa tulkita niin, että kaikkien pelien pitäisi olla nostalgisia muistoja herättävä - ei missään tapauksessa. Fotorealismillekin on selvä tilaus.
Yksi hyvä esimerkki on mielestäni Tomb Raider -sarja. TR3:ssa on 20 tasoa. Vaikka maastot oli luotu palikoilla ja tekstuuritkin olivat mitä olivat, pelattavaa oli silti paljon enemmän kuin graafisemmassa Tomb Raider Legendissä. Tässä oli selvästi jouduttu uhraamaan pituutta grafiikan alttarilla. Mielestäni se ei toiminut.
"Moni "vanha" pelaaja tuntuu vierastavan uusia pelejä ihan vain siksi kun ei omat taidot eikä ehkä motoriikkakaan enää riitä menestykselliseen pelaamiseen, joten muistellaan kaiholla sitä päivää kun se vielä riitti..."
Tähän voisin melkeinpä väittää, että vanhat tasoloikkapelit vaativat käsien ja silmien koordinaatiota paljon enemmän kuin nykyiset pelit. Etkä voi myöskään väittää, että vanhat pelit olisivat helpompia kuin nykyiset pelit lukuunottamatta tietysti joitakin genrejä, kuten 3d-räiskintä.