Tällainen tarina tällä kertaa :(
Hänellä ja minulla oli loppukesästä lyhyt suhde arveluttavissa olosuhteissa. Me molemmat oltiin aika pihalla tunteidemme ja sen tilanteen kanssa, mutta hänelle juttu taisi kuitenkin olla enemmän leikkiä vain. Minä hölmö taas otin kaiken tosissani, ja kiivaasti aloin järjestellä elämää sellaiseksi, että voisimme olla avoimesti yhdessä.
Nyt hän sitten kumminkin vihelsi pelin poikki ja jätti minut. Hyväksyisin kyllä sen vaikka pahalta tuntuukin, mutta se miten hän perustelee eron, todella repii minut riekaleiksi. Lyhyesti sanottuna hän satuili suhteemme kulun täysin toisenlaiseksi, kuin mitä se on. Hän ei muka ole kyllästynyt minuun eikä mitään sellaista, vaan hän nyt keksi tuomita suhteemme moraalisesti ja kiistää oman osuutensa siihen kokonaan! Hän käyttäytyy niinkuin mitään ei hänen puoleltaan koskaan olisi tapahtunutkaan, ja ettemme olisi puhuneet keskenämme niitä juttuja, mitkä ainakin minulle olivat niin tärkeitä. Siis voiko kierompaa enää olla?
Miksi kukaan menee tuollaista toiselle tekemään? Kostoa se ei ole, koska olen aina kohdellut häntä hyvin ja reilusti, mutta jotain aggressiivisuuttahan tuon täytyy olla. Luuleeko hän tosiaan etten muista mitä ihan vastikään on tapahtunut, vai yrittääkö hän saada minut uskomaan että olen tullut hulluksi?
Hänellä ja minulla oli loppukesästä lyhyt suhde arveluttavissa olosuhteissa. Me molemmat oltiin aika pihalla tunteidemme ja sen tilanteen kanssa, mutta hänelle juttu taisi kuitenkin olla enemmän leikkiä vain. Minä hölmö taas otin kaiken tosissani, ja kiivaasti aloin järjestellä elämää sellaiseksi, että voisimme olla avoimesti yhdessä.
Nyt hän sitten kumminkin vihelsi pelin poikki ja jätti minut. Hyväksyisin kyllä sen vaikka pahalta tuntuukin, mutta se miten hän perustelee eron, todella repii minut riekaleiksi. Lyhyesti sanottuna hän satuili suhteemme kulun täysin toisenlaiseksi, kuin mitä se on. Hän ei muka ole kyllästynyt minuun eikä mitään sellaista, vaan hän nyt keksi tuomita suhteemme moraalisesti ja kiistää oman osuutensa siihen kokonaan! Hän käyttäytyy niinkuin mitään ei hänen puoleltaan koskaan olisi tapahtunutkaan, ja ettemme olisi puhuneet keskenämme niitä juttuja, mitkä ainakin minulle olivat niin tärkeitä. Siis voiko kierompaa enää olla?
Miksi kukaan menee tuollaista toiselle tekemään? Kostoa se ei ole, koska olen aina kohdellut häntä hyvin ja reilusti, mutta jotain aggressiivisuuttahan tuon täytyy olla. Luuleeko hän tosiaan etten muista mitä ihan vastikään on tapahtunut, vai yrittääkö hän saada minut uskomaan että olen tullut hulluksi?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Avauksesi on toki tavallaan empatiaa herättävä, mutta poikii myös kysymyksiä siitä, kumpi osapuoli tässä oikeastaan on ollut "aggressiivinen". Teit siis jatkojärjestelyjä "arveluttavissa olosuhteissa" kehkeytyneen suhteenpoikasen takia ja olet nyt loukkaantunut, kun toinen yrittää rimpuilla irti tilanteesta. Kaikkia ihmissuhdeasioita ja erosotkuja ei voi käräjillä ratkaista tyyliin " tuo KIISTÄÄ osuuteensa asiaan", kun kyseessä lie kuitenkin ollut vain harmiton seikkailu. Ihmisillä on oikeus purkaa satunnainen suhde millä selityksillä haluaa - tai selityksittä, ja sekin on vain hyväksyttävä. Hänen luonnevikojensa - narsismi taimitälieneekin - maallikkoruotiminen ja tapa nähdä itsensä uhrina tuskin lainkaan kohentaa omaa tilannettasi.
ihan ok valehdella tuollaisia päin näköä?!! Mielenkiintoista.
Heitä on liikkeellä. Apua ja ymmärrystä voit etsiä vaikka täältä:
http://www.narsistienuhrientuki.info/
...hmmmm... aika paha rasti! Mutta päätä pystyyn heti kärkeen: sinulla ei ole ongelmaa, vaan hänellä ja koska se on hänen ongelmansa, et voi juuri muuta tehdä kuin tarkkailla tilannetta.
Aika kummallinen veto on ryhtyä kieltämään koko juttua, tapahtunut mikä tapahtunut. Fiksu sanoisi että kuule kivaa oli mutta ei tästä taida tämän kummempaa rakentua, hyvää jatkoa.
Häpeääkö tämä tyyppi jotenkin asiaa siis tavallaan itseään tai sinua? Vai onko juttu liian kipeä hänelle itselleen että kieltää kaiken? Onko identiteettiongelmaa? Ei ollut valmis kuitenkaan?
Onhan tietenkin se mahdollisuus, että kaveri oikeasti vaan leikki sun kanssa, mutta silti tuollainen totaalikieltäminen on ...kummallista. Yrittääkö hän saada asian näyttämään jotenkin yksipuoleiselta -tyyliin SÄ juokset perässä ja HÄNtä EVVK. Se jos mikä on jo lapsellista.
Etkä sinä mitään hulluksi ole tulossa! Sä nyt vaan ihastuit/ rakastuit epävakaaseen ja tavallaan väärään tyyppiin, joka ei ollutkaan sitä mitä luulit/ sait käsityksen. Semmosta sattuu. Siis semmosta nyt vaan sattuu ja sitten sattuu vähän aikaa ja ei kun eteenpäin!
Pudota veke tommonen taakka ja ala vislailla uusien valloitusten perään! Voimia.
Minulla oli vastaavanlainen elämäntilanne kuin sinulla muutama vuosi sitten. Tosin meidän juttu kesti ehkä kauemmin mutta muuten aika tutulta kuulostaa.
Näin kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että hän ei hyväksy itseään täysin. Hänellä on siis identiteettiongelma. Ehkä hänet on kasvatettu aikoinaan niin, että kahden naisen välinen suhde on jotenkin "väärin" tai "pahaa" tai jopa "iljettävää". Ehkä sen takia hänellä on ongelma. Kenties hän tuntee sinua kohtaan jotain, mutta ei missään nimessä myönnä sitä koska se olisi niin häpeällistä. Ehkä ei edes itselleen? Ehkä hän elää kaapissa. Hän ehkä yrittää epätoivoisesti olla sitä mitä (ei ainakaan täysin) ole.
Ja missään nimessä suurempi ongelma ei ole sinulla vaan sillä toisella osapuolella.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Todennäköisimmältä syyltä käytökseen vaikuttaa nimenomaan säikähdys oman suuntautuneisuuden suhteen ja siitä seuraavat moraaliongelmat jne. Itse en näe mitään syytä varsinaisten diagnoosien tekemiseen. Se on paitsi turhaa myös täysin mahdotonta näin vähillä tiedoilla ja lainkaan tuntematta henkil(öit)ä ja tapausta sen tarkemmin.
Toisaalta on otettava huomioon sekin vaihtoehto, että jos jommassa kummassa henkilössä on vikaa niin se ei välttämättä ole se pakosalle lähtenyt osapuoli... Ei nimittäin olisi mitenkään erikoista tai yllättävää, että henkilö jota
a) yritetään yht´äkkiä (puoli)väkisin survoa ulos kaapista ja
b) jota yritetään näin lyhyen suhteen perusteella sitoa pidemmän aikavälin tulevaisuuden suunnitelmiin
säikähtäisi tai tuntisi olevansa nurkkaan ahdistettu. Itse asiassa se vaikuttaisi hyvinkin normaalilta reaktiolta.
Yritä siis myös asettua "ystäväsi" asemaan ja pohdiskella itseksesi sitä miten sinun toimintasi on voinut vaikuttaa nykytilanteeseen. Mieti kuinka itse reagoisit, jos olisit hän (siis et vain sinä hänen tilanteessaan). Ja seuraavaksi yritä miettiä kuinka korjaisit asian osaltasi. Parisuhde ongelmineen on kahden kauppa. Ennen kuin syyttää kumpaakaan koko tilanteesta, on hyvä pohtia sitä kaikista näkökulmista.
Ystäväsi voi esim. kaivata vain "äänioikeutta" omaa elämäänsä koskevissa päätöksissä. Tai sitten hän kaipaa aikaa selvitellä omaa seksuaalisuuttaan. Tai vain ylipäätään sitoutumista toiseen ihmiseen. Kaikki tällainen voi olla uhkaavaa, pelottavaa ja/tai stressaavaa. Pohdi ensin asioita perusteellisesti itseksesi ja keskustele sitten kunnolla "ystäväsi" kanssa. Avoin, pohdiskeleva ja ei-tuomitseva keskustelu voi muuttaa kaiken. Ja ellei muuta, ainakin saatte edes jotakin selvyyttä tilanteeseen.
Ja pidä aina mielessä, että hyvää kannattaa odottaa; eli kärsivällisyydellä voitetaan usein enemmän kuin pikatoimin.
Tsemppiä
noin itsekästä ja kypsymätöntä käytöstä. Joku raja siinäkin mihin vaaditaan ymmärrystä. Täytyy aikuisen ihmisen ottaa vastuu teoistaan. Jos tuollaista rupeaa ymmärtämään, niin saa aina ymmärtää ja joustaa kaikessa. Joku omanarvontunto sentään. Hyvää kannattaa jonkin aikaa odottaa, jos siihen on pätevä syy, mutta itsekäs toisesta piittaamaton ihminen ei ole hyvä.
ehkä hyvinkin oikeassa, mutta hän on kyllä se osapuoli joka kiskoi minut ulos kaapista.
Tuota...ja keskusteleminen hänen kanssaan on ikävä kyllä mahdotonta, koska en enää uskoisi tavuakaan hänen sanomanaan. Ja hän ehkä tekikin takinkääntönsä siksi että minä säikähtäisin ja pysyisin kaukana.
Pysyvämpää suhdetta hän selvästikään ei sitten halunnut, ja voisin lyödä päästäni vetoa että hän myös häpeää minua eikä haluaisi tulla nähdyksi kanssani.
Tai sitten olen vielä tullut vainoharhaiseksikin kaiken tämän sumutuksen pyörteissä.
omaa vainoharhaisuuttaan näinkin äkkijyrkän tapahtuman yhteydessä, tarkoittaa siis sitä, kun kerran on todellinen hlö joka omien sanojesi mukaan:
"Hän käyttäytyy niinkuin mitään ei hänen puoleltaan koskaan olisi tapahtunutkaan, ja ettemme olisi puhuneet keskenämme niitä juttuja, mitkä ainakin minulle olivat niin tärkeitä. Siis voiko kierompaa enää olla?"
Kieltää kaiken ja välttelee sinua, voimme tästä päätellä että vainoharhaisuudesta ei taida olla kyse vaan vastapuolen valehtelemisesta (jos siis sinun kertomasi on totta?).
rintaääni tulee? En ainakaan itse menisi kehumaan tai sinuna. Sitä syvää kokemustako se oli painaa toinen maan tasalle? Haukkua lähtiäisiksi?
Ehkä sinussa vain ei ollut sitä jotain. Ehkä.
Olet selvästikin todella pohtinut asioita ja yrittänyt selvittää taustoja. Valitettavaksi tosiasiaksi näyttää jäävän, että kaikki eivät valitettavasti koskaan tule kykenemään samaan.
Sinun "ystäväsi" saattaa olla yksi heistä. Tottahan toki on, että on helpompi vain käyttää ihmisiä silloin kuin sitä tarvitsee ja heittää sitten pois. Sitoutumalla kun samalla hyväksyy sen tosiasian, että jokin voi joskus käydä kipeääkin. Toisen ihmisen laskeminen aivan lähelle on aina riski; joskus saa silmilleen. Jotkut eivät vain uskalla ottaa sitä riskiä.
Valitettava tilanne on edessä silloin, kun käy kuten sinulle: sitoutumiskykyinen törmää ja rakastuu sitoutumispelkoiseen. Valitettavan usein sellainen tilanne on umpikuja. Tien löytäminen ulos läheisyyden ja sitoutumisen pelosta ei ole helppo; ja joillekin se olisi niin vaikea ja kivulias kasvamisprosessi, että he eivät sitä edes halua.. Ja jos halauavatkin, eivät turhan usein uskalla. Tällöin muiden hyväksikäyttö on eräänlaista itsepuolustusta omaa itseä ja oman itsensä reaktioita ja muutosta vastaan.
Niissä harvoissa tapauksissa, kun muutosta tapahtuu, on sen kuitenkin lähdettävä muuttujan omasta vahvasta halusta muuttua. Se prosessi on aina pitkä. Ja se taas ottaa tuhottomasti aikaa ja kärsivällisyyttä häneen ihastuneilta. Useinmiten ihastuneiden voimat eivät riitä ja he jäävät pohtimaan ja syyllistämään itseään, vaikka vika onkin toisessa osapuolessa.
Tällöin ihastuneelle järkevin tie ulos olisi vain lähteä tiehensä ja etsiä joku uusi, helpompi ja luotettavampi partneri. Mutta kun sydän ja järki eivät aina anna samoja ohjeita... Valinta ei ole helppo vaikka se ulkopuoliselle voikin siltä vaikuttaa.
Mutta hämäsipä hän sinua tai ei, tai tekipä hän takinkääntöä tai ei, hänen toimintansa kuitenkin aiheuttaa sinussa tällaisia tuntemuksia. Ne ovat todellisia. Ja jos on päivänselvää, että hän johtaa sinua harhaan, valehtelee ja saa sinut tuntemaan, että hän häpeää sinua... Tilanne on paha. Sinä et ansaitse sellaista. Ei kukaan ansaitse sellaista. Etenkin, kun hän ei suostu keskustelemaan mistään.
Tällöin valitettavasti tuntuisi jäljelle jäävän vain yksi sinun kannaltasi järkevä vaihtoehto: älä anna hänen enää alistaa ja hyväksikayttää itseäsi ja tuhota itsearvostustasi, vaan eroa. Sinulla ei ole mitään pakkoa tai velvollisuutta rikkoa itseäsi kenekään muun takia. Suojele itseäsi ja aloita uusi elämä, vaikka helppoa sekään ei tule olemaan. Helpompaa kuitenkin kuin nykytilanteesi...
sen arvoinen, että kannattaisi uhrata ajatuksiaan hänelle. Vaikuttaa pahasti tasapainottomalta ja kypsymättömältä. Ei noille tyypeille voi mitään, niistä on vaan harmia. Etsi normaali naisystävä tai ole yksin.
joka kunnioittaa sinua eikä käytä hyväkseen. Kertomasi ihminen vaikuttaa narsistiselta toisten hyväksikäyttäjältä. Ei normaali ihminen valehtele noin ja katkaise suhdetta tyhjän takia.
ja teeskenteli, että muka on suhde. Sellaiset tekevät usein niin, kaikkea on liikkeellä. Pitäisi selvästi sanoa jos haluaa vaan seksiä ettei toinen luule että hänestä pidetään.
Minulle kävi myös samoin. Olen hetero ja hän on myös hetero meillä oli molemminpuolin tunteita toisiamme kohtaan. Kaikki meni hyvin niin kauan kunnes "erehdyin" sanomaan tunteistani ääneen. Sen jälkeen hän kielsi ja valehteli kaiken. Enkä saanut ottaa häneen minkäänlaista yhteyttä.
Keskustelin asiasta psykologin kanssa eli hänelle tuli ehkä identiteettikriisi, ei voi myöntää itselleen, että hänellä on tunteita ja kiinnostusta naista kohtaan.Häpeää ja ajattelee mitä muut sanovat eli ei voi tulla kaapista ulos.
Tätä kieltämistä voi kestää useampi kuukausi. Minulle psykologi sanoi, että jättää hänet rauhaan ja odottaa jos hän itse haluaa ottaa yhteyttä.Minä olin kans tilanteesta täysin sanaton ja en ymmärtänyt. Kaikki meni niin hyvin alussa ja pidin häntä rehellisenä ja luotettavana ihmisenä.Nyt en tiedä mitä hänestä ajattelisin ja odotan hänen yhteyden ottoa..Toivon, että jonain päivänä voitaisiin keskustella ja hän voisi myöntää tunteensa ja epärehellisyytensä.Tavallaan ymmärrän hänen reaktion ei ole helppo myöntää tunteitaan ja tulla julkisuuteen, se ei käy hetkessä, jos ei ole sinut asian kanssa, mekin asutaan suht koht pienellä paikkakunnalla.Mutta tilanne sai minut ahistuneeksi ja sieluni meni pitkäksi aikaa rikki, nyt alkaa jo vähän helpottaan.Olisin valmis antamaan hänelle anteeksi, jos hän osaa pyytää anteeksi ja katua sanojaan ja tekojaan.
Voimia ja jaksamista sinulle.
Minun kokemukseni on tavallaan lievä, koska emme olleet läheisiä missään vaiheessa, mutta ihan tarpeeksi rankkaa se silti on ollut. Omaa muistiani en tuon tapauksen suhteen epäillyt, mutta muuten aloin ihmetellä, miten kelvoton oikein olen kun hän noin radikaalisti katuu ja häpeää pieniäkin menneitä kytköksiään minuun.
Yritin myös kaikin tavoin ymmärtää häntä. Ajattelin, etä hän:
- oikeasti muistaa asiat niinkuin sanoi
- pelkää
- hämääntyi, ja puhui vain mitä mieleen juolahti
Mutta olin selvästikin väärässä, koska muuten hänen olisi täytynyt myöhemmin hahmottaa tapahtunut uudelleen ja pyytää anteeksi, mutta sitä hän ei koskaan tehnyt.
Kai tämä nyt on sitä, että satunnaisesta tutusta "saa" hankkiutua eroon millä selityksellä hyvänsä.
suhteeseen ihmisen kanssa joka ei ole sinut oman seksuaalisen identiteettinsä kanssa. Sellaisista suhteista tulee vaan ikävyyksiä. Kannattaa etsiä itsensä kanssa sopusoinnussa olevaa seuraa. Jos jollakin ei ole kanttia suhteeseen, niin sitten hän ei vaan ole kypsä mihinkään ja voi palata vielä kasvamaan kotiinsa.
sinut identiteettisi kanssa, koska nimität itseäsi heteroksi, vaikka sinulla on tunteita naista kohtaan.
epäilyttämään tuon psykologisi pätevyys, ammattietiikka aika hukassa jos rupeaa arvailemaan täysin tuntemattoman käytöstä vain toisen osapuolen puheiden perusteella? Tuskin te keskinäisten puheiden perusteella saatte tätä naista toimimaan sinun haluamallasi tavalla, ole itse reippaampi.
että hän siksi kutsui itseään heteroksi ettei määrittelisi itseään sen petollisen naisen kautta?
Mutta kyllä tuonkin vaiheen yli pääsee. Kun on toipunut tarpeeksi voi jo ajatella että olipa muuten kamala koettelemus, mutta opinpas kuitenkin itsestäni jotain uutta!
kanssa, mutta olen tällähetkellä,vielä naimisissa mieheni kanssa. Mutta eroamassa eli olen tavallaan hetero suhteessa, vaikka koen olevani bi en ole kiinnostunut miehistä.
Olin valmis kyseisen naisen kanssa,vaikka mihin...mutta hän ei ollut, vielä sinut itsensä kanssa, vaikka suunnitteli yhteisiä asioita tulevaisuudessa....meille molemmille tämä oli eka rakastuminen naiseen/ihmiseen....
että naista tuntematta hän pyysi, että en ottaisi enää siihen yhteyttä ja muutenkin miettiä kannattaako olla enää milloinkaan minkäänlaisessa yhteydessä....psykologi oli vanhempi nais henkilö ehkä saattoi olla myös asenne vika naispareja kohtaan??????
kautta ihmiskunnan historian, että psykologit on oman aikakautensa vankeja ja he heijastavat myös vahvasti omaa asennemaailmaa, kuten eräs herra Freud, jolla oli varsin mielenkiintoisia tulkintoja naisista ja pahaksi onneksi osa niistä jäänyt elämään vaikkei todellisuutta kuvastakkaan. Se siis sopii muistaa, etteivät kaikki todellakaan ole päteviä, mutta mistä sen tietää, eipä mistään, pistä terapeutti vaihtoon ja ponnista eteenpäin uudelleen.
erehtyy joskus kiinnostumaan naisista jotka eivät tiedä itsekään mitä haluavat tai ovat niin heikkoluonteisia etteivät kykene myöntämään tosiasioita itselleen. Kun tulee ikää, osaa kohdistaa kiinnostuksensa paremmin.
koska seksuaalisuudestaan epävarmakin henkilö osaa yleensä olla rehellinen ja vaikka sitten pahoitella heikkouden hetkiään.
vastaisuuden varalle, ei saa jotain naista eikä edes kiinnostumaan itsestään, niin eikun syyttää sitä toista epävarmaksi seksuaalisuudestaan ja ties mistä, ei yhtään tarvitse miettiä mitä itse on saattanut tehdä tai jättää tekemättä, kaikki on aina toisen vika, varmasti!
kysymys siitä, että on jo ollut jotain heidän välillään ja toineen yhtäkkiä väittää ettei mitään ollutkaan. Silloinhan on jo ollut kiinnostusta, yritä tajuta se. Jos toinen silloin väittää ettei mitään ole ollutkaan, niin hän valehtelee ja on joko sekaisin eikä muista mitään tai luonnevikainen joka käyttää toisia ihmisiä hyväkseen tai sitten vaan tavallista heikkoluonteisempi yksilö joka ei kykene suhteisiin.
antoi ymmärtää muuta, en siis vastannut ap:lle. Jos jotain on ollut, mikä tietysti sekin on suhteellinen asia,mutta eipä niin ole kenellekkään eduksi ruveta valehtelemaan ja syyt siihen varmasti vaihtelee.
Ehkä hän ei ole tasapainossa itsensä kanssa. Minusta kannattaa välttää suhteita hankalien ihmisten kanssa, mutta eihän sitä välttämättä heti huomaa.
Mahtava kynäilijä tuo keiju: koskaan ei voi varmasti tietää, vetääkö hän jonkinlaista parodiaa vai kirjoitteleeko ihan tosissaan. Tämä homo sapiens -laji on niin mahdottoman hankala ja paheellinen, mutta kummasti silti on lajitovereilla taipumus etsiytyä toistensa seuraan. Onneksi, muuten olisi jäänyt tämä ihmiskunnan taru aika lyhyeksi.
pyrin hakeutumaan niiden lajitoverien luo, jotka ovat vähemmän hankalia. Minulla on kroonisesti päällä riesojen estolaite :)
Kaikki hankalat siunautuvat minulle! On meinaan valinnanvaraa. Ottaisko narskun, juopon, läheisriippuvan... You name it ja minulla on sellainen jonossa. Minun on parempi olla yksin!
on siis vastaavaa käynyt.. Ja hämmästyinkin lukiessani teidän vastauksia että suurin osa on pistämässä epävarmuuden ja seksuaalisen suuntautumisen etsimisen ym. vastaavan piikkiin. mun tapauksessa ymmärrettävää olisi ollut jos minä olisin silloin perunut suhteen ed.mainituista syistä, mutta että tämä toinen joka on ollut koko elämänsä varma itsestään... erilaiset lähtökohdat elämään, yhteisön paineet ym. voivat asettaa paineita kenelle vaan. näin sen itselleni olen selittänyt :)