Minusta tuli jokin aika sitten kummi ja aloin miettimään kummin tehtäviä..
Kummilapsen vanhempien kanssa en ole tästä jutellut mutta toivon että muut kummit sekä vanhemmat kertoisitte mielipiteitä :)
Kuinka paljon sinä äiti/isä toivot todella että kummi tekee/opettaa "uskontojuttuja" lapsellesi?
Tai onko mielestäsi aivan sama kertooko kummi niitä vai ei?
Sitten kummi, teetkö kummilapsesi kanssa "uskontojuttuja"?
Tuntuu että kukaan lähipiirissäni ei noita juttuja tee (tai sitten ei vain puhu niistä..), enkä kyllä itsekkään muista omien kummin aikanaan kertoneen uskojuttuja..
Itselle ei ainakaan tunnu luonetevalta alkaa yhtäkkiä puhua jeesus ja jumala juttuja. Mielestäni se on kuitenkin vanhempien ja seurakunnankerhojen tehtävä ja sitten myöhemmin koulunkin.
Kummilapsen vanhempien kanssa en ole tästä jutellut mutta toivon että muut kummit sekä vanhemmat kertoisitte mielipiteitä :)
Kuinka paljon sinä äiti/isä toivot todella että kummi tekee/opettaa "uskontojuttuja" lapsellesi?
Tai onko mielestäsi aivan sama kertooko kummi niitä vai ei?
Sitten kummi, teetkö kummilapsesi kanssa "uskontojuttuja"?
Tuntuu että kukaan lähipiirissäni ei noita juttuja tee (tai sitten ei vain puhu niistä..), enkä kyllä itsekkään muista omien kummin aikanaan kertoneen uskojuttuja..
Itselle ei ainakaan tunnu luonetevalta alkaa yhtäkkiä puhua jeesus ja jumala juttuja. Mielestäni se on kuitenkin vanhempien ja seurakunnankerhojen tehtävä ja sitten myöhemmin koulunkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Paljon on kiinni perheen uskonnollisuudesta. Jos lapsen vanhemmat eivät ole uskovaisia (muuten kuin rivikristittyjä) niin eivät tuskin halua, että lapselle niitä jeesusteluja ruvetaan opettamaankaan.
Samoin, jos kummi itse ei koe jeesus-juttuja omikseen, on niitä aika teennäistä lähteä sitten kummilapsellekaan opettamaan. Valtaosa suomalaisista jättää uskonnollisen kasvatuksen seurakunnan kerhoille, pyhäkoululle ja koululle.
Ellet koe itseäsi uskovaiseksi, eivätkä lapsenkaan vanhemmat sitä ole, niin miksi lähtisit johonkin käsittämättömään pelleilyyn osalliseksi? Suurimmalle osalle kummius on jonkinlaista rinnalla kulkemista, tukena olemista ja aikuista ystävyyttä vailla uskonnollista sisältöä. Kirkko ei ehkä kummiudella tällaista tarkoittanut, mutta eipä se pysty sitä mitenkään kontrolloimaan.
Me ollaan käyty kummilasten kanssa Vivamon Raamattukylässä Lohjalla -> suosittelen:)
kummipojalle kirjasarjan. siinä on raamatun kertomuksia lapsille. kertomukset ovat satujen muodossa. poika on lukenut niitä paljon ja todella pitänyt niistä.
muuten en uskontoa tuputtele kenellekkään.
Mun kummilapset on 2,5v. ja toinen on vielä ihan vauva. Itse ajattelen asian näin. Että käyn kerran kummilapsen kanssa kirkossa ja katson miten hän siihen suhtautuu ja lisäksi ajattelin ostaa heille joululahjaksi lasten raamatun. Vanhemmat saa sitten itse päättää haluavatko he lukea sitä. Yleensä lapset kyllä jossain vaiheessa asiasta kiinnostuu.
Ensimmäinen kummilapseni on vasta konttausikäinen, joten kovin henkeviä keskusteluja ei vielä olla käyty :D Mutta kyllä pyrin jollain tavalla tuomaan sen uskontopuolenkin rooliini - tuputtamaan en kuitenkaan ryhdy.
Kastejuhlassa tyttö sai minulta kirjan, jossa on lyhyitä enkelisatuja ja taisipa siellä olla joku rukouskin. Lasten Raamatun varmaan hankin jossain vaiheessa, ja toivottavasti saan aikanaan myös rippiraamatun ostaa. Kysymyksiin vastaan ja toivon, että joskus luontevasti pääsemme asiasta keskustelemaan. Voisin kuvitella vieväni tytön kuuntelemaan jotain lapsille suunnattua hengellistä joululaulutapahtumaa tms.
Jos lapsi jossain vaiheessa (esim. teininä) ilmaisee, ettei ole kiinnostunut asiassa, en tuputa asiaa. Jos hän myöhemmin kiinnostuu, olen käytettävissä. Ensisijaisesti pyrin olemaan luottoaikuinen, uskolla tai ilman.
En puhu kummilapselle uskonasioista. Olen tosin hyvin tietoinen siitä, että pitäisi - sillä sehän on kummin alkuperäinen, todellinen tehtävä. Mutta lapsen vanhemmat eivät ole ollenkaan uskonnollisia (ihmettelen miksi sitten toisaalta piti lapsikaan kastaa...?), ja olen yrittänyt kunnioittaa perheen elämäntapaa eli en ole puhunut uskonnosta. Minulle itselleni uskonto tosin on tärkeä osa elämää, mutta se siitä.
Mun mielestä kummin tärkeä tehtävä on rukoilla kummilapsensa puolesta. Ei tarvitse olla mikään himouskovainen tehdäkseen niin.