Onko teillä kellään omakohtaisia kokemuksia avomyllyhoidosta? En nyt kaipaa mitään linkityksiä Kalliolan sivuille tms., vaan ihan omia kokemuksia.
Tein tänään päätöksen hakeutua hoitoon, sillä en jaksa enää tätä häpeää ja juomistani. Olen yrittänyt omillani jo pari vuotta, mutta aina retkahdan muutaman tipattomaan viikon/kuukauden jälkeen. Nyt haluan siihen lopun ja on aika, että hoidan itseni kuntoon. Muutamat käynnit päihdelääkärillä eivät auttaneet minua, vaan intensiivisempi hoito olisi tarpeen, sillä aina olen löytänyt itselleni jonkin takaportin ja mahdollisuuden juomiselleni. Milloin se on sosiaalinen paine, milloin ahdistus ja kaikki käyvät hyviksi syiksi juomiseen. Ihan puhdas humaltumisen tarve on kuitenkin se suurin syy miksi juon.
Selvistä kausistani olen kuitenkin nauttinut eniten viime aikoina ja haluan sen olevan jatkuvalla pohjalla ja luottamus omaan itseen antaisi sen mielenrauhan jota kaipaan.
Olen keski-ikäinen sinkkunainen ja työssä, josta pidän. Työni olenkin hoitanut aina erinomaisesti, mutta se jatkuva ja kalvava häpeä ja arvottomuuden tunne ahdistaa möykkynä niin, että ei meinaa saada öisin nukuttua.
Tuli jotenkin helpottunut olo kun tein päätökseni hoitoon menosta.
Tein tänään päätöksen hakeutua hoitoon, sillä en jaksa enää tätä häpeää ja juomistani. Olen yrittänyt omillani jo pari vuotta, mutta aina retkahdan muutaman tipattomaan viikon/kuukauden jälkeen. Nyt haluan siihen lopun ja on aika, että hoidan itseni kuntoon. Muutamat käynnit päihdelääkärillä eivät auttaneet minua, vaan intensiivisempi hoito olisi tarpeen, sillä aina olen löytänyt itselleni jonkin takaportin ja mahdollisuuden juomiselleni. Milloin se on sosiaalinen paine, milloin ahdistus ja kaikki käyvät hyviksi syiksi juomiseen. Ihan puhdas humaltumisen tarve on kuitenkin se suurin syy miksi juon.
Selvistä kausistani olen kuitenkin nauttinut eniten viime aikoina ja haluan sen olevan jatkuvalla pohjalla ja luottamus omaan itseen antaisi sen mielenrauhan jota kaipaan.
Olen keski-ikäinen sinkkunainen ja työssä, josta pidän. Työni olenkin hoitanut aina erinomaisesti, mutta se jatkuva ja kalvava häpeä ja arvottomuuden tunne ahdistaa möykkynä niin, että ei meinaa saada öisin nukuttua.
Tuli jotenkin helpottunut olo kun tein päätökseni hoitoon menosta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No ei ole kokemuksia setlementtihommista. A-klinikoilla on kans kaikkee muutakin kuin se lekuri. On yksilöterapioita, ryhmäterapioita, jne.... Itelle sopi parhaiten ihan kun kävi jutteleen terapeutin kanssa jonkun kerran. Sitten se vaihtui toiseen joka höpisi omituisia :)
Muuta ei tuu nyt mieleen kuin tuo ja psykiatrinen puoli yksityisillä.
ei ole.
positiiviselta näyttää tuo sun asenne.
olet ymmärtänyt sinulla olevan a-ongelman ja sulla on halua selvittää asiaa, toivottavasti raittiuteen saakka. eli sulla on hyvät eväät reissulle.
vilkaisin pikaisesti noita sivuja ja kopsasin tän:
"Työmuotoja ovat luennot, ryhmätyöskentely, kirjalliset tehtävät,
kahdenkeskiset keskustelut, perhe- ja verkostotapaamiset
sekä tutustuminen AA:n toipumisohjelmaan ja toimintaan."
se on sulle tekstinä varmaan hyvinkin tuttu. jatkohoitona kai sitten suositellaan tuota aa:ta.
ettei tuu yllätyksenä.
sieltä minä sain sen tärkeimmän avun nousta montusta ylös tovereiden tukemana, vertaishoidoksi minä sen koin parhaimmillaan. tulos on raittius tälläkin hetkellä ja raittiita ystäviä.
oma maailma on mullistunut täysin, asia kerrallaan sai opetella kuinka selvinpäin edetään.
alussa itseluottamusta ei ollu mutta onnistumisten ja tekemisen seurauksena nyt sitä riittää, liikaakin ?
ja olen täysin vapaa kaikista uskontosuunnista ja vastaavista, niiden pelko on monella tekosyy välttää hoito ja jatkaa juomista.
kaikkea hyvää sinulle.
tekee hyvää lukea, kun joku on matkalla kohti normaalia, raitista elämää. siellä on parempi olla iloineen ja suruineen. minä tiedän :)
Moi! Olen itse samassa tilanteessa kuin sinä. Kuulemani mukaan sekä Mylly että avomylly on henkisesti rankka mutta tuloksia tuova koettelemus. Oletko kokeillut kuntoutusta Läntisellä A klinikalla, 12 vrk:n hoitojakso, jossa "vapaata" päivisin klo 13-19 ja pääsee liikkumaan talon ulkopuolelle tai käymään kotona. Mulle se teki tosi hyvää. Soita sinne ja kysy lisää! Avomyllyhän käsittääkseni vie kolme arki-iltaa viikossa? Siinäon se hyvä puoli, että voi käydä töissä. Ota selvää myös kustannuksista. A-klinikan kuntoutus maksoi kuntaosuuden jälkeen muistaakseni 26€/vrk sisältäen 4 ateriaa. Kuntaosuuden anot omalta A klinikaltasi.
Tsemppiä ja tartu ongelmaasi ajoissa! Puhun kokemuksesta. AA-ryhmään voit vain kävellä sisälle, ei tartte ilmoittautua, ryhmien kokoontumisajat löytyy netistä ja sinne ovat kaikki raittiutta haluavat tervetulleita. Käyn itse kahdessa eri ryhmässä viikossa.
Kiitos kaikille vastanneille.
Tiedän toki, että mylly on henkisesti rankkaa, mutta koen jatkuvan salailun ja säätämisen juomisteni kanssa vieläkin rankemmaksi lajiksi.
Kohtuukäyttö ei minulta onnistu enää, riippuvuus on liian vahva. Niin monta kertaa olen selventänyt itselleni, että voin aivan hyvin ottaa yhden tai kaksi "seuran vuoksi", mutta se lähes poikkeuksetta johtaa siihen, että mitä väliä ja seuraavana päivänä jo hyvissä ajoin pitää ostaa sikspäkki olutta kun veetuittaa niin kovin ja illalla lisää, jotta tulisin humalaan ja seuraavana päivänä sama jatkuu.
On kuin minulla ei olisi muuta kuin odotella pitkiä vapaita, joita minulla on vuorotyöläisenä aivan riittävästi, jotta pääsen taas rentoutumaan "harrastukseni" parissa. INHOAN itseäni tämän takia! Elän päihde-elämääni kuin jossain verhojen takana ja katson kun muut ihmiset kulkevat kadulla ilman ajatustakaan seuraavasta mahdollisuudesta humaltua.
Helppoa ei tule olemaan, tiedän sen. Avomylly maksaa n. 1500 euroa kuuden viikon jaksolta, mutta nyt sijoitan itseeni. Minulle on tärkeätä saada olla töissä samanaikaisesti, sillä se pitää minut jotenkin tässä maailmassa.
Perhetapaaminen vain arveluttaa, kun minulla ei ole ketään läheisiä. Äidilleni en missään nimessä kerro, sillä hänellä on omankin sairauden kanssa tekemistä ja isäni teki itsarin alkoholin aiheuttaman masennuksen takia, joten en halua äitiä enää säikytellä viinapirun takia.
Tsemppiä kaikille muillekin! Kyllä me tämänKIN asian kanssa tulemme toimeen. Latenttinahan alkoholismi tulee olemaan pysyvä osa elämää. Sen kanssa pitää vain elää, kuten täällä on moneen kertaan todettu.
Painajainen saa nyt loppua ja sitä on kehitelty niin pitkään, etten uskokaan mitään ihmeitä tapahtuvan ihan tuosta vain poppakonsteilla.