Siitä liian pitä aika on.
Sinut kerran tavata sain.
Sinä sydämmeni veit, enkä sitä takaisin saanut ole.
Muistan hymysi, kyyneleesi, muotosi, tuoksusi, kosketuksesi.
Ne oli kuin huumetta minulle.
Nyt kaipaan sinua, niin että unta en saa.
Minulta koko elämä pysähtynyt on.
Kun sinua muistelen, ilon ja kaipausen kyyneleet silmiini väkisin tulee.
Olet kuin vaahtera syksyn ruskassa.
Ne värit sinua kuvaa, kuin se runo jota kukaan muu ei koskaan lukea saa.
Se runo niin kaunis on kuin perhonen päivänkakkaralla.
Nämä kaikki, kuitenkin rinnallasi kalpenee.
Voi miten sinua kaipaan.
Sitä päivää jolloin luonasi olla sain.
Valkoviiniä joutiin juovuttiin,
halittiin ja suukoteltiin.
Elokuvaa katseltiin, siitä mitään kuitenkaan muista kumpikaan ei.
Koska tuntikausia juteltiin, nauraen ja itkien.
Sinusta silloin näin olit, niin onnellinen.
Vaan, kuitenkin maailman ankara todellisuus väliimme tuli.
Minut aamulla asemalle jätit.
Sen jälkeen, sinua nähnyt en.
Yksin junaan nousin.
Ravintolavaunussa pepsiä join, sinulle textarin siitäkin laitoin.
Nyt yksin viiniä juon, kuvaasi katson.
Huulesi näen, voin vielä muistaa niiden maun marsipaanin ja pehmeyden silkin Japanin.
Itseni uneen itken. Mikään minua ei pysty kesyttämään rakkaudesta sinuun, kun sinä itse.
Se kuitenkin lohdun tuo.
Sinut paratiisissa nähdä saan.
Voin kuvitellä sinut siellä.
Kesämekko päällä, orkideoja keräilet.
Perhoset sinun ympärilläsi lentelee.
Virelläsi kori päärynöitä, yhdestä niistä haukkaat. Ne ovat niin mehukkaita, että mehu valuu alas huuliltasi.
Linda niityllä juoksentelee, keppiä suussaan kantelee. Kuitenkin topakkoja käskyjäsi tottelee.
Ehkä siellä jossain minua muistelet. Sitä päivää, kun yhdessä olla saimme.
-T-
m->n
mansesta->stadiin
Sinut kerran tavata sain.
Sinä sydämmeni veit, enkä sitä takaisin saanut ole.
Muistan hymysi, kyyneleesi, muotosi, tuoksusi, kosketuksesi.
Ne oli kuin huumetta minulle.
Nyt kaipaan sinua, niin että unta en saa.
Minulta koko elämä pysähtynyt on.
Kun sinua muistelen, ilon ja kaipausen kyyneleet silmiini väkisin tulee.
Olet kuin vaahtera syksyn ruskassa.
Ne värit sinua kuvaa, kuin se runo jota kukaan muu ei koskaan lukea saa.
Se runo niin kaunis on kuin perhonen päivänkakkaralla.
Nämä kaikki, kuitenkin rinnallasi kalpenee.
Voi miten sinua kaipaan.
Sitä päivää jolloin luonasi olla sain.
Valkoviiniä joutiin juovuttiin,
halittiin ja suukoteltiin.
Elokuvaa katseltiin, siitä mitään kuitenkaan muista kumpikaan ei.
Koska tuntikausia juteltiin, nauraen ja itkien.
Sinusta silloin näin olit, niin onnellinen.
Vaan, kuitenkin maailman ankara todellisuus väliimme tuli.
Minut aamulla asemalle jätit.
Sen jälkeen, sinua nähnyt en.
Yksin junaan nousin.
Ravintolavaunussa pepsiä join, sinulle textarin siitäkin laitoin.
Nyt yksin viiniä juon, kuvaasi katson.
Huulesi näen, voin vielä muistaa niiden maun marsipaanin ja pehmeyden silkin Japanin.
Itseni uneen itken. Mikään minua ei pysty kesyttämään rakkaudesta sinuun, kun sinä itse.
Se kuitenkin lohdun tuo.
Sinut paratiisissa nähdä saan.
Voin kuvitellä sinut siellä.
Kesämekko päällä, orkideoja keräilet.
Perhoset sinun ympärilläsi lentelee.
Virelläsi kori päärynöitä, yhdestä niistä haukkaat. Ne ovat niin mehukkaita, että mehu valuu alas huuliltasi.
Linda niityllä juoksentelee, keppiä suussaan kantelee. Kuitenkin topakkoja käskyjäsi tottelee.
Ehkä siellä jossain minua muistelet. Sitä päivää, kun yhdessä olla saimme.
-T-
m->n
mansesta->stadiin
Vastaukset 2
Vanhimmat
:´(