Tällä palstalla on paljon kirjoitettu omasta alkoholinkäytöstä ja suomalaisesta juomakulttuurista.
Kertokaapas nyt, mitä on alkoholin normaalikäyttö? Missä menee raja normaalin ja "epänormaalin" välillä?
Kertokaapas nyt, mitä on alkoholin normaalikäyttö? Missä menee raja normaalin ja "epänormaalin" välillä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Vain poliitikot ja virkamiehet tarvitsevat ehdottoman rajan, voidakseen lokeroida meitä ihmisiä normaaleihin ja epänormaaleihin.
Myös (sairaat) alkoholistit haluavat määritellä ehdottoman rajan, koska heidän on välttämättä saatava tietää, voivatko he juoda vielä lisää, ilman että joutuisivat myöntämään itselleen olevansa alkoholisteja.
Oikeassa elämässä sellaista normaalikäytön ja epänormaalin käytön välistä ehdotonta rajaa ei ole olemassakaan, koska se aiheuttaa vain ongelmia.
Se mikä toiselle on vielä ihan normaalia, saattaa toiselle jo ollakin epänormaalia.
Jos tarkoitat epänormaalilla kulutuksella alkoholismia (kenties omaasi tai jonkun läheisen), sitä kannattaakin mitata muilla tavoin.
Kuinka paljon yleensä ihmisen mieltä pyörittää alkoholi, millä tavoin suhtautuu siihen, ettei yllättäen voikaan juoda suunnitellusti tai jos yllättäen tarjoutuukin tilaisuus juoda. Kuinka juominen toimii, voiko lopettaa juomisen kesken illan muiden vielä jatkaessa tai joutuuko juomaan vielä itse yksin muiden jo mentyä nukkumaan.
Tietenkin ovat sitten krapularyypyt ja yksin juominen, joita pidetään jo varmoina merkkeinä ongelmasta.
Tyypillinen "viikonloppu-alkoholisti" aloittaa juomisen odottelun jo torstaina olemalla "kuivahumalassa" ilman että henki vielä haisee viinalle. Tai putki-juoppo joka aloittaa putken valmistelun "kuivahumalalla" ja ulkopuolisen syyn hakemisella juomiselleen jo muutamaa päivää ennen korkkaamista.
Oleellista onkin se, aiheuttaako juominen ongelmia itselle tai läheisille, ja voiko nämä ongelmat myöntää. Alkoholisti yrittää aina kieltää juomisensa määrät ja aiheuttamansa ongelmat loppuun asti.
Pitkälle edennyt alkoholisti ei myöskään halua puhua rehellisesti omasta juomisestaan, vaan vähättelee sitä kaikin tavoin ja yrittää päästä selityksin ja jopa valhein vastuusta.
Monen monta kertaa täällä tätä kysellään ja huomioni kiinnitti juuri tuo suomalainen juomakulttuuri. Suurin osahan ei käytä alkoholia haitallisesti, mutta olen huomannut, että meillä se on jollain tavalla kansallinen trauma. Tarkoitan nyt itseäni, joka on lopettanut juomisen tyystin. Otin viinaa oikein reippain käsin vuosia, mutta nyt ei sitten olekaan minusta enää seuraa kun en juo.
Olen yhä sama ihminen, mutta viinaa en ota oli se sitten ilmaista tai maksullista ja sitä on monen vaikea käsittää täällä. Jossain Italiassa tai Usassa jengi tajuaa niitä jotka eivät juo eikä tule lisäkysymyksiä. Täällä taasen ollaan niin viiniasiantuntijaa ja jos yhdenkin lasillisen jättää väliin sitä jumalan lahjaa, niin on vähintäänkin outo. Kummaa kyllä monet ottavat niitä kupillisa aika monta, mauta viis, mutta humaloituuhan siitä.
Itselläni oli tapana vetää normaalisti perseet
olalle aina kun siihen oli rahaa ja mahdollisuus..
Ja vaikka ei ollutkaan..
Mutta jos alkoholin käytöstä ei ole haittaa sinulle tai läheisillesi missään muodossa, olkoon se sitten
normaalikäyttöä..kyllähän senkin jotkut osaavat..:)
Miehille ja naisille on määritelty huom. teoreettiset riskirajat alkoholin käyttöön päivittäin, mutta asiahan on aivan yksilökohtainen, kun samasta muotista ei olla tehty. Yksilölliset erot alkoholin sietokyvyssä ovat varsin suuret. Myös siinä, kuinka nopeasti haittavaikutukset ja riippuvuus syntyvät.
Normaalikäytössä ei esiinny mitään häiriöitä sosiaalisissa suhteissa, velvoitteiden hoitamisessa, eikä ole mitään terveydellisiä haittoja, krapulan vuoksi poisjäämisiä töistä tms. ja ylipäätään elämänhallinta on kunnossa.
Siinä se raja mielestäni kulkee riippumatta alkoholimääristä ja -tiheydestä tuijottamatta teoreettisiin riskirajoihin.
Taitaa tuosta kohtuukäytön rajasta olla niin monta käsitystä kuin ihmistäkin. Joku vetää päivittäin jotain ja mielestään kohtuukäyttäjä. Toinen ei juo juuri ollenkaan ja saattaa pitää itseään juoppona, tai sitten ympäristö pitää.
Tässä on mielestäni mallikas esimerkki kohtuukäytöstä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000029028183
Tässä asiasta noin laajemmin( ja hyviä testilinkkejä):
http://www.kaapiitk.fi/paihde/itse.html
että silloin kun itse vähän väliä tai juomisen jälkeen pohtii onko oma käyttö "kohtuukäyttöä" niin se jo viittaa siihen että jonkinlaista ongelmaa on. Näin oli minulla kun nyt menneitä muistelen.
Päivittäinen pienen määrän juominen ei kyllä mielestäni ole mikään malliesimerkki kohtuukäytöstä, vaan pikemminkin puolitiessä ongelma- ja kohtuukäytön välimaastossa. Määrät ovat ehkä kohtuukäyttäjän, mutta juomisen tiheys on ongelmakuluttajan.
Todellinen malliesimerkki kohtuukäytöstä on: vähän mutta harvoin. Esimerkiksi aterialla kerran pari viikossa lasillinen ja saunakalja.
Oo olemassakaan, normaali ja epänormaali käyttö, kunhan tekevät jotain laskelmia ko on vähä niinku pakko ko kyseessä on laillistettu huumausaine, no voiskait tuota sen verran antaa periksi että jos nyt yhen keppana pullon juot iltasella niin asia on ok. jos se jää siihen. U-Ö antoi hyvän vastauksen.
Tarkoitatko normaalikäytöllä kohtuukäyttöä?
Kohtuukäyttö on sitä että juo alkoholia niin, että siitä ei ole haittaa itselleen eikä ympäristölle. Näin minä itse ainakin ymmärtäisin asian :D Korjatkaa jos olen väärässä.
Mitä on normaalikäyttö niin silloin jonkinnäköistä ongelmaa todennäköisesti on jo.
Itse ólen alkoholia..tai piätisikö sanoa niinkuin esim TV:ssä usein kuulee sanottavan,alkkoholia :) käyttänyt 15 vuotiaasta tänne yli viisikymppiseksi enkä ole koskaan joutunut pohtimaan mitä on normaalikäyttö.Välillä otettiin useamman kerran viikossa välillä ei kuukausiin tippaakaan ja viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kerta pari kuukaudessa ehkä viiniä..tai sitten ei.
alkoholi on yhtä elintärkeä ja kiinnostava aine kuin vaikkapa maksalaatikko. Hän voi ottaa sitä, jos on tarjolla; muiden seuraksi tai muuten vaan. Hän voi joskus jopa hotkaista sitä liikaakin. Mutta jos hänelle tulee kesken maksalaatikon nauttimisen jotain muuta menoa, hän voi jättää annoksensa kesken eikä se jää pyörimään mielessä. Ennen kaikkea hän ei tuhlaa ajatuksiaan siihen, milloin hän seuraavan kerran saa maksalaatikkoa tai joudu pohtimaan onko maksalaatikko hänelle ongelma.
Plussaa SAA-marille.
Määrittelyjä on monta, kukin näyttää tulkitsevan omasta historiastaan ja nykyisyydestään käsin:
- lääketieteen henkilökunta puhuu enimmäkseen annosmääristä
- raitistuneet alkoholistit ovat tiukimpia määrittelijöitä: kaksi illassa voi heidän mielestään olla täyttä alkoholismia, kuitenkin olen samoilla linjoilla siitä, että aika tärkeä pointti on se, miten paljon alkoholi pyörittää ajatuksia, suunnitelmia ja aikatauluja
- juovat alkoholistit tulkitsevat lähes loppuun asti oman dokaamisensa kohtuukäytöksi
- todelliset kohtuukäyttäjät eivät luultavasti uhraa paljon ajatuksiaan tällaiselle määrittelylle, kun he menevät juhliin, heille on aikalailla yhdentekevää onko tilaisuudessa alkoholia vai ei
Joku aika viisaasti sanoi, että silloin on ongelmaa, jos toistuvasti juo niin, että tuntee seuraavana päivänä huonoa oloa eli krapulaa ja jättää joitain asioita tekemättä alkoholin takia.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Olen aina tiennyt, että yhteistä pohjaa löytyy. Me olemme käsittääkseni aivan samaa mieltä myös alkoholiongelmaan laajuudesta yhteiskunnallisesti, sen tragiikasta yksilön kohdalla sekä poliitikkojen ja terveydenhuollon kykenemättömyydestä korjata asia.
Olen sitä mieltä, että tuo poliitikkojen ja terveydenhuollon kyvyttömyys korjata ilmiselvää virhetilaa johtuu yksilöiden valtataistelusta. En jaksa uskoa, että vallasta taistelisivat eri raittius-opit vaan nimenomaan ihmis-yksilöt.
Olla sellainen, että suomalaisessa kulttuurissa on ihan vento vieras jos ei juo ns. ilmaista alkoholia?
Viinimaissa ei kukaan pidä kummallisena jos illanvietoissa otta "vain" mineraalivettä ja miksi oi miksi esim. Italiassa jää se juomaton viini niihin pulloihin/laseihin siinä vaiheessa kun illallinen on syöty ja siirrytään espressoon. Minulle se on vaikeeta kun tiedän, että siinä punkussa on vielä juotavaa ja se kutkuttaa, mutta paikallisen tavan mukaan otamme vain kahvit ja siirrymme yökerhoon, jossa kukaan ei juuri juo mitään. Voi pahus kun olisi jo aika sekoilla ja pitää hauskaa!
Seuraavan aamuna mennään sitten jo eteenpäin, eikä kellään ole mitään kankkusta.
olen eri mieltä siitä, että on ongelma, jos miettii, onko oma juominen kohtuukäyttöä vai ei. ensinnäkin tässä maailmassa kaikki muutkin rajat tuntuvat hämärtyvän jatkuvasti, minusta on vain tervettä välillä miettiä omia elintapojaan.
toiseksi, itse olen superhyvä itseni syyllistäjä. poden huonoa omaatuntoa lähes asiasta kuin asiasta. rahan menosta, suklaanpalasta ja myös viinilasillisesta. ei se silti tarkoita, että olisin tuhlaileva, läski juoppo :)
jokaisen tulisi löytää oma rajansa alkoholin käytöllekin. itse toivon, ettei koskaan tarvitsisi mitään 'pahetta' kokonaan lopettaa, vaan löytäisi tasapainon ja kohtuuden kaikessa tekemisessään.
kun aamusella tajusin, että on ihan yksi purkillinen jäänyt olutta jääkaappiin ja tulin siitä onnelliseksi. Suru vain tulee puseroon, kun sekin pitää juoda pois. nyt sataa ja en jaksa vielä kauppaan lampsia. Nukun hieman ja katson. Ihan varmasti saan sitä taivaan makuista olutta vielä monta purkillista tänään. jippii! Huomista en tietenkään ajattele enkä varsinkaan maanantaita. Sellainen on riippuvuus täällä.
Empä ole tavannut yhtäkään henkilöä, jonka alkoholin käyttö ei aiheuttaisi haittaa kenellekään. Itse ainakin havainnut, että aina se rassaa ainakin parisuhteessa olevia.
Itteä ottaa päähän jos tyttöystävä on pienessä hiprakassa, koska ne jutut alkaa olla rasittavia.
Samaten häntä rasittaa jos asia on tosinpäin, eli että minä olen hiukan ottanut.
Sitten menee ok, kun molemmat otetaan.
No johonkin pisteeseen, sitten alkaa tyhjänpäiväinen riitely jota aamulla kadutaan.
Samaten aina kun olen ollut jossain tilaisuudessa. Alkaa pareilla kädenvääntö, kumpi ajaa kotiin. Sitten toinen on naama pitkällä etc... eli se hävinnyt osapuoli.
Miten vain humalahakuisuus on suomalainen ilmiö, joka vituttaa kaikkia, silti kaikki siitä pitävät omalla kohdallaan, muttei muiden.
Normaalikäyttö on sitä että otetaan se yksi annos ruuan kanssa ja sitten ei muuta.
Jos ne kolme annosta vedetään kerralla mikä on suositus, niin se on jo epänormaalia ja alkoholistista humalahakuista käyttöä.