Olen 7 viikkoa sitten hakeutunut ekan kerran lääkäriin kovan alaselkäkivun (krampin) vuoksi. Sain 2 piikkiä takamukseen ja mm. lihasta rentouttavia lääkkeitä. Tätä pidettiin noidannuolena. Vaiva vain jatkui ja kuljin etukumarassa muutaman viikon. Hakeuduin hierojalle 3 viikkoa sitten ja tämän jälkeen alkoi pistely, kutina ja "pulputus" jaloissa. Selässä ei niinkään enää kipua. Röntgenissä ei näkynyt mitään, mutta magneettiin päästyäni paljastui kookas sentraalinen prolapsi lannerangassa. Tämä jo hieman roikkuu ja painaa selkäydinkanavaan. Eipä ihme, että jalkoja puuduttaa ja vihloo välillä. Olen nyt käynyt kuvien kanssa 5 eri lääkärillä 2 yleislääkäriä, 3 ortopedia. Näistä kaikki enemmän leikkauksen kannalla. Siis mitä tehdä? En ole mielestäni ainakaan tällä hetkellä niin kipeä, että leikkausta tarvittaisiin. Onko siis haitallista odottaa? Lääkärit kertoivat halvaantumisriskin olevan pieni. Onko jollakin kokemusta vastaavasta tilanteesta? Olisi kiva kuulla mielipiteitä ja kokemuksia! (Ja olen 26.v)
Leikkausperuste selässä
oireet vähäiset
91351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kertoivatko myös mikä on leikkausvirheestä johtuvan pysyvän hermovaurion riskin osuus?
Kertoi, että hänen (leikkaava lääkäri) kohdalleen ei ole moista sattunut.
Ei kai se sellaista myönnäkään. Silloinhan et suostuis sen leikattavaksi.
Ja silloinhan vahingon kokenut potilas sais korvauksia. Mutta kun ei myönnä virheitä tapahtuneen, niin ei tarvitse korvatakaan. Harva saa korvauksia...
Kukahan ne kaikki hermovauriovahingot on sit tehny, kun kukaan ei myönnä tehneensä...?
eihän se tarkoita, etteikö hänelle voisi käydä vahinkoa... Silti luottaisin hänen taitoihinsa, jos jonkun.
Kaikissa hoidoissa täytyy pohtia hoidon aiheuttamaa riskiä ja verrata sitä hoitamattomuuden riskiin. Kirjallisuuden mukaan diskusleikkauksissa "The incidences of specific complications were as follows: ...major neurological deficit 29,8/10000"(eli 0,298 %), Lähde: Complications and demographic characteristics of patients undergoing lumbar discectomy in community hospitals. Ramirez, L F; Thisted, R. Neurosurgery. (2):226-30,discussion230-1, August 1989.
Suomessa tehdään vuosittain n. 5000 leikkausta hermojuurten vapauttamiseksi selässä. Vuosina 2004-2006 korvattiin potilasvahinkona 158 kertaa selän hermon vapautusleikkauksen yhteydessä, eli n. 53 vuodessa, jolloin frekvenssi on n. 0,1 %.
Mikä on sinun milestäsi hermovaurion riski selkäleikkauksissa, millä perusteella ja miten se suhtautuu riskiin, joka tulee leikkamatta jättämisestä?
P.S. Miksi et käyttänyt vakituista rekisteröityä nimimerkkiäsi?
"Mikä on sinun milestäsi hermovaurion riski selkäleikkauksissa, millä perusteella ja miten se suhtautuu riskiin, joka tulee leikkamatta jättämisestä?"
Riskit riippuu leikkaajasta, ongelmasta, potilaasta, jne.
Tuo tutkimus on mahdollisesti yhtä virheellinen kuin lähes kaikki muutkin "tutkimukset". Monista asioista on useita tutkimuksia, jotka kertovat ihan eri lopputuloksen toisiinsa nähden.
Miksi et käytä lainkaan nimimerkkiä?
Mikä väli?
Kuinka pahat oireet?
Kirjoituksesi perusteella oireet ovat vähäiset, eikä silloin kannata leikata. Mikäli hankaloituu, eikä toivu, tulee leikkaus vaihtoehdoksi. Luonnollisesti, jos tulee jalkaterän halvausoireita tai virtsa/suolentoimintahäiriöitä, on kiireellinen leikkaus tarpeen.
Vähäisin oirein ei ole haitallista odottaa.
Pullistuman koko sinänsä ei ole leikkauksen aihe.
ekalla kerralla ja ei leikattu...hyvä niin. Parani itselläänkin, vaikka kipu oli kova ja vei jalat muutamaksi päiväksi alta pois.
(Toivottavasti) viimeisellä kerralla massiivinen prolapsi ja leikattiin...hyvä niin. Kivut eivät niin kovat kuin tuossa ekassa, mutta jatkuvat. Viimeiseen asti treenasin ja taistelin leikkausta vastaan, kunnes kirurgi sanoi, että kipu saattaa kroonistua että enää ei odotella. Leikkaus onnistui ja nyt olen ollut kivuton :)
Ei sinua kukaan voi neuvoa mennäkkö leikkaukseen. Leikkaus on iso juttu ja virheen mahdollisuus olemassa ja eihän selkä aina parane leikkauksesta. Nyt jälkikäteen ajateltuna itselleni ratkaiseva kysymys oli "Kestänkö ajatuksen, että vielä vuoden päästä kivut on samat kuin nyt?" Pelkkä ajatus sai minut itkemään ja valitsemaan leikkauksen.
olen samanikäinen kuin sinä ja oireet samat jne..olen vain odottanut leikkauspätöstä 7 vuotta ja käymäsi lääkärimäärän voi huoletta kertoa kymmenellä.pari viikkoa sitten sain kiireellisenä leikkaukseen määräyksen.7 vuoden jälkeen!!vittu kun vitutti.kaiken sen kestää..olin jo muutaman kerran tehdä itsemurhan sen kivun takia.en käsitä miksi näin on pompoteltu.ihan oikeasti naurettu ulos vastaanotolta.yhdelle ilkeimmistä lääkäreistä aion mennä henk.koht.näyttämään historian ja tulokset sekä jos hyvä paikka sattuu, niin jos nenään antais.sellasta kohtelua että oksat pois.armeijan lääkäri..