monia nauttimasta raskaudesta täysin rinnoin. Jos se kuitenkin osuu kohdalle. Epäluulo kalvaa. Äitini sitä jo manasi, (älä nuolaise ennen kuin tipahtaa, tyyliin) Mielestäni sairasta.
Minä ainakin aion olla onnellinen tästä raskaudesta kuin viimeistä päivää eläisin, sitten jos menee kesken, suren VASTA sitten, en etukäteen.
Minä ainakin aion olla onnellinen tästä raskaudesta kuin viimeistä päivää eläisin, sitten jos menee kesken, suren VASTA sitten, en etukäteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
pvä kerrallaan. kunnes sittten tuli se keskenmeno 6. vkolla.
en olisi ikinä uskonut millainen reaktio mulla on. menin toella maiihin. olin nähnyt ultrakuvat yms alkiosta. aivan kamalaa. tästä o nyt 2 pvää.
itken joka pvä. se auttaa. oon sellanen että käyn surun lävitse, en voi jättää prosesseja kesken. pelottaa seuraavat raskaudet, mutta kute tässä jo todettiin niin keskenmenon jälkeen raskautuu nopeasti yleesä.
plussatuulia, t Minna
Mulla todettiin myös raskuaden menneen kesken
rv 6,kyllä se shokki oli..Paineita vielä lisää
miun nykyinen mies joka otti asian kanssa tosi
raskaasti!Nyt oli tarkoitus yrittää uudelleen,
mutta tietysti pelko kalvaa meitä..että ultrassa
sitten ollaan samassa tilanteessa :(
Olen surrut jo suruni kutakuinkin poies ja
pitää kattella elämäs etiäppäin.Paremmin jaksaa
kuin ei jatkuvasti ajattele että tärppääkö vai ei,siitähän se stressi tulee.Päivä kerrassaan ja
vauva tulee kun se tulee :)Tsemppiä kaikille samassa tilnteessa oleville!!
T: Mandix
päätös. Kumpa itsekin pystyisin ajattelemaan noin.
Koko viime raskauden ajan pelkäsin etukäteen keskenmenoa, ja koko ajan hoin miehelle ja muillekin, jotka raskaudesta tiesivät, että voi käydä huonosti.
No sittenhän se keskenmeno tulikin rv13 ja täytyy myöntää, että siihen "valmistautuminen" ei kyllä auttanut yhtään. Olin aivan sokissa kuultuani, ettei sykettä enää näykään. Edelleenkin suren tapahtunutta joka päivä, vaikka siitä on aikaa jo 9 kuukautta.
Eli olen tosiaan samaa mieltä siitä, että elämässä yleensäkin on turhaa surra sellaista, jota ei ole edes tapahtunut.
mä kans riemuitsin raskaudestani, itkin onnesta ja kävin ultrassa ja olin todella hyvinvoipa.
sitten meni kesken 6. vkon taitteessa. sitten itkin ja surin kovasti ja välillä yhämeen töissä vessaan itkemään.
on aika itkea ja on aika nauraa.