jo lapsen

täällä neiti syntyi viikolla 39 0. Supistuksia oli ollut niin reilusti jo viikkoja, että kohdun kaulassakin oli tapahtunut muutoksia jo ajat sitten. Vauva painoi tosi alas ja halusin päästä synnyttämään vaikka se etukäteen jännitti kamalasti. Alateitse syntyi, vaikka loppuvaiheessa vauvan pulssi hidastui ja leikkausryhmä oli toimintavalmiudessa. Vauvan päästä otettiin verikokeet, ja kun hapetusarvot olivat hyvät, sain jatkaa alatiesynnytystä.

nyt odotan toista, ja aion kyllä käydä jossain pelkojutussa. jännittää niin kamalasti. taas.

Esikoinen syntyi laskettuna päivänä ihan normaalisti. Ei ollu mitään tuntoja, mutta hyppelin haaraperushyppyjä edeltävänä iltana kun alko kyrpiin koko odotus =)

Synnytys kesti liki 24 hoo ja ihan yhtäkauan en haluisi synnyttää... Se mistä pelot jäi oli aika muksun syntymän jälkeen. Sairaalassa oli tosi raskasta. Sain kohtutulehduksen, jonka takia makasin liki 40 asteen kuumeessa reilun vkon siellä neljän seinän sisällä. Itkin ja itkin ja itkin. Se masennus on edelleen kirkkaasti mielessä ja se tässä pelottaa =(

Ensimmäinen lapseni syntyi rv 41 2. Edellisenä päivänä alkoi hieman supistella, mitään sen aikaisempia merkkejä ei ollut, alateitse syntyi. Synnytys kesti 13 tuntia, ei jäänyt minkäänlaisia pelkoja, vaikka kyllähän se kipeää kävi, tosin epiduraalipuudutus auttoi aika hyvin.

Joo, kai se ihan hyvin meni kun ei enää meinaa muistua mieleen kovin hyvin, vaikka poika vasta reilun vuoden, ja levollisin mielin olen menossa muutaman kuukauden päästä toista lasta synnyttämään.