Eli olen keski-ikäinen mies,joka ei ole koskaan tanssinut askeltakaan ja naisystäväni haluaisi joskus käydä lavatansseissa kanssani. Hän on ehdottanut,että menisimme yhdessä tanssikurssille jossa aletaan ensikerralla aivan alkeista. Hiukka jännittää,että nauretaanko siellä kokemattoman kömmähdyksille,vai keräänkö rohkeuteni ja sekaan vaan?
Kehtaanko tanssikurssille?
miäs
747755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 74
Vanhimmat
sinne vaan. Ei naureta, itsekin olen kokeillut. Yleensä tunnelma erittäin hyvä. Tanssiseurojen kurssit ehkä parempia, niissä parinvaihto jolloin oppii tanssimaan monien kanssa tunnelma rennompi osittain tämän takia.
Muistakaa mennä alkeistason kurssille, niin lähdetään ihan alkeista ja opetustahti on rauhallinen. Taso 1 tai jatkokurssi tarkoittaa yleensä että jonkinlaista tanssikokemusta edellytetään.
Jos epäilyttää, niin askelia voi harjoitella tanssi.net -palstan ohjeiden mukaan. Suosittelen tätä periaatetta, helpottaa kurssilla toimimista kun askelkuviosta ja rytmistä on jonkinlainen tieto jo etukäteen.
Kehtaako mennä autokouluun, jos ei ole koskaan ajanut autoa? (Aika monet kuitenkin ovat isin autolla kokeilleet mökkitiellä ennen autokoulua)
Kyllä kehtaa. Ei kukaan seuraa toisten menoa, ei siihen ole aikaa. Ja kaikki kursseilla kämmäävät, kurssin tasosta riippumatta. Kun joku osaa jo niin hyvin ettei enää alkeiskurssilla tee virheitä, hän menee jatkokurssille, ja kämmää sitten siellä kunnes taas oppii ja jatkaa ehkä vaikeammalle..
Kiitos mielipiteistä ja kannustuksesta! Kyllä minä sen ymmärrän että alkeiskurssilla aletaan alusta,pointti oli se että kaikki tuntemani ihmiset,jotka ovat kurssille menneet ovat hieman jo kuitenkin kosketusta asiaan ottaneet aikaisemmin. Ettei ensiaskeleet ole olleet kurssilla,noh emännyys on todennu että parempi mennä yhdessä kurssille,kuin että hän alkaisi opettajaksi. Ompahan tuttu pari tukena mukana!
Kannattaa mennä sellaiselle kurssille jossa toimii ns. parinvaihto.
Kun kokeilee niitä askeleita milloin kenenkin kanssa, ei niin helposti turhaudu jos sattuu että ei ihan heti onnistu.
Eikun uusi pari ja taas uusi yritys.
Saman parin kanssa tahkoaminen alkuvaiheessa on vaan haitallista. Kumpikaan ei pysty oppimaan uutta muilta, jolloin jäädään toistamaan vaan samoja virheitä.
Vaatimus 1: Alkeistason tanssikurssille tulijoille on eduksi, jos osaa kävellä.
Vaatimus 2: ks. vaatimus 1.
Molemmat vaatimukset täyttäneitä näkee usein kursseilla, muu oppi tulee talon puolesta. Oppimista auttaa kun jättää sen kireimmän lakin kotiin, jotta osaa nauraa itselleen.
Tervemenoa opiskelemaan, valmistu et koskaan;)
Mene ihmeessä tanssikurssille ja hyväksy myös se ettei opeteltava asia ehkä heti valkene. Humppav…tus
voi iskeä jossain vaiheessa kun tuntuu ettei askeleet onnistu. Sitkeästi vain mukana ja hyvä tulee.
Ei siellä ehdi seurata toisten kömmähdyksiä.
Tanssiseuran kursseilla oppii hitaasti mutta varmasti. Ohjaajilla on enemmän aikaa oppilaille kuin parin tunnin pikakursseilla. Lisäoppia voi hakea jatko- tai viikonloppukursseilta.
Tässä linkki tanssikurssin tunnelmaan:
http://www.tanssi.net/keskustelu/77/79128.html#t
Olen soittanut tanssimusiikkia koko ikäni. Veri ei enää jaksanut vetää samoihin ympyröihin vapaa-ajalla, niinpä tanssitouhut jäivät.
Nyt kun keikkatahti on harventunut, olenkin mennyt tanssikurssille opettelemaan. Tanssi on antanut myös uutta näkökulmaa musiikkiin ja se on ollut pelkästään positiivista!
Rytmitajua mulla kaiketi on, mutta sehän on ollut sormenpäissä... jaloilla on vähemmän soiteltu. Soittamisesta on tietysti se hyöty, että tunnistaa rytmit helposti ja kappaleetkin.
Arvelen kuitenkin, että hiihtoharrastuksesta on jopa enemmän hyötyä tanssiin. Hiihto opettaa koordinaatiota ja lihakset kehittyy siinä samalla. Tanssiessa nimittäin tarvitaan lihaksia, muuten ei ole mitään, mikä toteuttaisi aivojen antamat käskyt. Eli suomeksi sanottuna, jonkinlaisesta peruskunnosta ei ainakaan ole haittaa tanssiessa!
Tanssi näyttää olevan ainakin alussa aikamoista aivotyötä. Mulla ainakin aivot väsyy ensin, sitten vasta kroppa.
Tanssivideoista on tietenkin hyötyä, mutta ei niitä katselemalla mitään opi. Kurssilla opittua on kiva kerrata videolta, muistella, että mitenkäs se menikään. Kertaus on opintojen äiti, luki ainakin mun aapisen lopussa aikoinaan.
Parinvaihto kursseilla on ehdoton juttu. Siellä on seassa kokeneempia tanssijoita, jotka ainakin hymyssä suin ovat mua jeesanneet.
Opetusta on tietysti monenlaista. Toiselta oppii jotain toista kun toiselta. Jos mahdollista, kannattaa käydä monella kurssilla.
Tanssi on myös urheilua. Jos urheilua haluaa harrastaa, yksi kerta viikossa ei oikein riitä. Mielestäni joku kolme kertaa viikossa olis minimi.
Varmaan on totta, ettei kaikki opi tanssimaan. Eivät kaikki opi laulamaankaan, mutta useimmat kyllä oppivat. Toiset paremmin ja nopeammin kuin toiset, mutta mitä väliä.
Kurssille vaan! Hauskaa siellä on ja opit samalla nauramaan itsellesi!
Sekaan vaan.
Kaikki tanssitaitoiset ovat joskus ottaneet sen ensiaskeleen.
Ei se ensiaskelten opettelu tanssikurssilla hämmästytä ketään. Juuri sitähän siellä ne muutkin tekevät.
Sekaan vaan! Ei siellä kukaan ehdi toisten tekemisiä seurata, omissa jaloissa ihan tarpeeksi. Olet ihan tyypillinen aloittaja! Saatatpa itse itsellesi nauraa makeasti, sillä kömmähdyksiä tulee ihan varmasti - lavatanssin opettelu on hauskaa, eikä vakavaa touhua!
(tai ei ainakaan meilläpäin : )
Kursseille osallistumisessa yksi iso kynnys on se, että pitää voittaa ja ylittää pelko itsensä tyhmäksi tuntemisesta. Näitä tuntemuksia kokee jokainen tanssin (ja muidenkin) asioiden opettelussa alkuvaiheessa. Palkitsevaa ja kannustavaa on kuitenkin pian huomata, että "Hei minähän olen oppinut!"
Silloin kun lähtee nimenomaan alkeiskurssille, on luvallista olla osaamatta mitään. Todennäköisesti samalla kurssilla on myös sellaisia, jotka jo aiemmin ovat jollain kurssilla käyneet. Heidän menonsa voi siksi näyttää lapsellisen helpolta omaan taitoon verrattuna. Ei kuitenkaan pidä liikaa verratta itseään muihin vaan nauttia siitä, kun huomaa oppivansa jotain kuten varmasti tulet tekmään.
Täältä löytyy ja myös näytteitä:
http://www.tanssistudiot.fi/showpage.php?id=33
Tota eikös kursseille mennä siksi että ei osata.
Mikä kuvitelma se on että pitää jo valmiiksi osata että kehtaa mennä kursseille? Mää olen ymmärtänyt että kursseille ja juuri alkeiskursseille menee nimenomaan ne ketkä ei osaa vielä mitään.
Miksi kuvittelet että kurssilla "kaikki muut" on osaavia ja sitten sinulle nauretaan? Mihin sellaisia kursseja tarvittaisiin joilla kaikki jo osaa?
Olen hiukan ihmeissäni tällaisesta asenteesta?
... sieltä se sitten tuli: kannustava kirjoitus kurssille osallistumisesta.
Aloittajalle: älä välitä tällaisista kirjoituksista.
Tervetuloa uuden, hauskan harrastuksen pariin! :)
Halloo,
tossa viestissä ei ollu mitään epäkannustavaa. Siinähän sanottiin et kurssit on just sitä varten että jos ei osaa niin sinne mennään siksi.
Taidat olla niitä tanssinetin lukutaidottomia ja huumoritajuttomia hymistelijöitä.
Ilmanmuuta rohkeasti kursseille vaan.
Siellä autetaan alkuun ensiaskeleista lähtien.
Ja kursseille kaivataan eritoten lisää miehiä, koska naisia on aina enemmän.
Eli kaikki miehet rohkeasti mukaan.
Vientiä riittää kyllä :)
Lopetin jo täällä kirjoittelun kerran, mutta tässä haluan todeta euforisen optimismin vastapainoksi, että kaikki eivät välttämättä opi tanssimaan vanhalla iällä kurssitettunakaan: paras olisi alkaa lapsena, ennen kouluikää.
Esimerkiksi viulunsoitosta - jota vakavasti harjoitin noin kymmenen vuotta lapsena - jäi mieleeni seuraava Heimo Haiton toteamus: On melkoisen yksinkertaista päästä viulunsoitossa "frustroivalle" taitotasolle. tietää, miten sen pitäisi mennä, osaa teknisestikin sormityöskentelyn, mutta viulu ei vain "laula". Mutta sen tason, että viulun saa laulamaan antaa vain armoton harjoittelu ja omistautuminen, ja silloinkin vain siinä tapauksessa, että lahjakkuus antaa tähän mahdollisuuden.
Tämän Haiton lausuman allekirjoitan täysin. Siksi kovin tosikkomainen harjoittelu, ja unelmointi parketilla liihottelevista taitavista voi aiheuttaa masennuksen ja turhauman, jopa omanarvontunteen vähentymisen. Eli tanssia kannattaa omaksi iloksi, mutta _kurssilla_ ei välttämättä saa apuja siihen perusongelmaan, että riittämätön musikaalisuus, motoriikka ja eritoten rytmitaju ei vain mahdollista soveliaan tanssitaidon kehittymistä, jotta tanssi sitten olisi nautinnollista partnerillekin. Niin kuin joskus on kuulunut tämä kiistelty totuus harjoittelun ja lahjakkuuden suhteesta: "vain lahjattomat harjoittelevat"
Eli kun ja jos olet menossa massakurssille alkeita opettelemaan, olet jo armotta jälkijunassa ? Sitä mieltä minä olen, enkä muuta mielipidettäni yksittäistapausten takia, vaan haluaisin todella tietää, mikä on tanssikurssien vaikuttavuus täysin ummikkojen ja ehkä lahjattomien ja ennestään osaavien ja lahjakkaidenkin välillä. Väitän, että eroa on, eli kurssi toimii lähinnä vain niille, jotka oppisivat muutenkin.
Ja jos kirjoittaja todella on keski-ikäinen henkilö, pitäisi olla jo tässä vaiheessa selvää, että mitään harrastusta ei kannata aloittaa siksi, että sillä haluaa kannatella erityisesti orastavaa parisuhdetta. Jos itse ei ole sitä harrastusta aktiivisesti ja omaehtoisesti löytänyt, ei se käynnisty luontevasti velvollisuudentunnosta lähtien.
-kaks vasenta jalkaa-
Kaikki tuo on täysin totta.
Mutta tanssimaan voi oppia vain tanssimalla.
Muutakaan keinoa ei oikein ole.
Siis mukaan vaan tanssikurssille.
Suurin osa oppii siellä ainakin jonkinlaisen perustanssitason.
Superlahjakkuudet ja täysin lahjattomat ovat sitten jo marginaalisia ryhmiä.
..että tanssimalla vain oppii tamssimaan. Marginaaliryhmistä olemme todellakin yhtä mieltä, eli mielestäni 50-vuotias koskaan askeltakaan tanssimaton on hyvin suurella todennäköisyydellä juuri tuota mainittua marginaaliryhmää, jollei sitten ole kyseessä henkilö, joka on silti kurssittanut itseään koulussa ja opiskeluaikana edes hiukan ja jopa yrittänytkin joskus tanssia, ja kipinä harjoitteluun on herännyt vasta nyt.
Eli tästä juuri halusin puhua. Ei voi kysyä, kannattaako aivan tietämättömän mennä. Sillä itse vastaisin heti, että ei. Se on nuorten hommaa se tanssin aloittaminen, ja vanhana sitten vanhasta muistista.
Jotta en kuulostaisi valtavan pessimistiseltä, on myös mainittava, että erityiseiä aikuisten uimakouluja on, jossa täysin uimataidottomat ovat löytäneet edes välttävän uimataidon. Useimmat näistäkin kurssilaisista tulevat vain parantamaan ennestään opeteltua tyyliänsä, eli osaavat nyt ainakin sen 25 m uida ja sukeltaa.
-Kaks vasenta jalkaa-
Tanssissa tärkeintä on se rytmitaju.
Jos sitä ei ole lainkaan niin sitten ehkä kannattaa unohtaa se tanssiharrastuksen aloittaminen keski-ikäisenä.
Jos armeijassa ei ollut vaikeuksia marssimisen kanssa, niin kyllä se jo mielestäni on osoitus riittävästä rytmitajusta.
Melkein tekisi mieleni väittää että kaikki joilla on edes kohtalainen rytmitaju oppivat kyllä jonkinlaisen perustanssitaidon. Eli riittää kun kävelee (tai hyppelee) ne opetetut askeleet oikeassa rytmissä.
Monta monta harjoitustuntia tietenkin tarvitaan että askeleet menevät automaattisesti oikeassa järjestyksessä. (tanssilavalle tietenkin jo heti alkuvaiheessa taitoa hiomaan)
Vartalon hallinta ja musiikintulkinta ovat sitten tarpeen kun alkaa olla jo kykyä edetä vähän perusaskeltasoa pidemmälle.
Mutta siinä vaiheessapa ollaankin jo tasolla jota mielestäni voidaan jo kutsua tanssitaidoksi.
(Eli mielestäni jos ui 25m on jo uimataitoinen.)
Sitäpaitsi olen kyllä itse huomannut että ainakin naiset pärjäävät huonommallakin rytmitajulla ihan kohtalaisesti, kun vaan sitkeästi harjoittelevat sitä seuraamista.
Olenpa vaan edelleenkin sitä mieltä että kannattaa käydä harjoittelemassa siellä tanssikursseilla.
Kyllä se siellä sitten selviää kuuluuko tavallisiin taaperoihin vai jompaankumpaan marginaalijoukkioon.
...kannattaisi ikään perustuen tuomita tanssiharastuksen aloittamista toivottomaksi.
Tunnen useita yli kolmekymppisinä aloittaneita, nelikymppisinäkin asialle lähteneitä muutamia sellaisia, jotka nyt muutaman vuoden tanssittuiaan kisailevatkin jo omassa (nelikymppisten) sarjassaan vallan menestyksekkäästi.
Itse aloitin tanssiharrastukseni menemällä lavatanssikusseille vasta juuri viisikymmentä täytettyäni, enkä todellakaan katso epäonnistuneeni, koskapa kelpaan mainiosti parhaidenkin kanssa tanssimaan missä vain.
(Tiedän toki, että palstan lemmikki-idiootit taas heti hyökkäävät, mutta sille eivät voi mitään, että moni aivan huipputanssijatarkin hakee mielellään. Siinäpä on noille ihmettelemistä.)
Siispä rohkeasti vain asialle!
"mielestäni 50-vuotias koskaan askeltakaan tanssimaton on hyvin suurella todennäköisyydellä juuri tuota mainittua marginaaliryhmää,..."
"Se on nuorten hommaa se tanssin aloittaminen, ja vanhana sitten vanhasta muistista."
Nykyään lavatanssit ovat keski-ikäisten harrastus. Oikeammin täytyisi kysyä voiko nuoret mennä sinne.
Alkeiskurssejakin on opetuksen tasolta monenlaisia. Jos sattuu osumaan huonon opettajan kurssille, siellä ei välttämättä saa vielä langan päästä kiinni. Siinä tapauksessa kannattaa käydä jonkin toisen vetäjän kurssi perään. Kokemus voi olla ihan erilainen.
Itse aikoinani opin jotain vasta toisella kurssilla. Ensimmäinen kurssi ja vetäjät olivat aivan paskoja.
"Itse aikoinani opin jotain vasta toisella kurssilla. Ensimmäinen kurssi ja vetäjät olivat aivan paskoja."
Myös se, että sinulla oli jo taustaa tanssimiseen auttoi hahmottamaan asioita eri tavalla uudella kurssilla. Useimmiten oppiminen on kiinni omasta aktiivisuudesta. Moitivoitunut pärjää, vaikka opettaja olisi kuinka syvältä.
mutta... kirjoitti:
"Moitivoitunut pärjää, vaikka opettaja olisi kuinka syvältä. "
Kasvatustieteessä tiedetään asian olevan toisin: On erilaisia oppijoita. Hyvät oppijat selviävät olosuhteissa kuin olosuhteissa. Erään Turun Yliopiston professorin mukaan "he ovat kuin kuplia jotka aina nousevat keiton pinnalle sitä hämmennettäessä". Niillä, joilla on esim. kognitiivisia ongelmia, on suuri merkitys sillä, miten osaava ja ammattitaitoinen pedagogi on asialla. Eli suuri mahdollisuus on, että pilataan motivoitunut, mutta erilainen oppija loppuiäkseen tuossa asiassa.
Koulutuksen arviointi saa olla, ja sen pitääkin olla subjektiivista. Pallon pitää välillä olla pedagogillakin.
-Kaks vasenta jalkaa-
päläpälä
Jossain kommentissa mainittu armeijan tahtimarssi on todella hyvä testi. Jos marssiminen armeijassa sujui ok, ei tanssin opiskelunkaan pitäisi olla ylivoimaista. Kävelyhumppa ja bugg ovat periaatteessa aivan samanlaista musiikin tahtiin kävelyä, mutta tanssissa ei edetä suoraan marssin tapaan vaan tehdään käännöksiä yms.
Perusfoksissa ja tangossa pitää oppia siihen, että on ajallisesti eri mittaisia askelia eli hidas(= 2 iskua), hidas, nopea (1 isku), nopea. Nämäkin menevät "itsestään" ja ajattelematta tarpeellisen (ja runsaan) harjoittelun jälkeen. (Jos siis on rytmitajua.)
Hieman yli vuoden verran olen tanssilavoilla käynnyt ja tänä syksynä menin varta vasten kurssille tanssia oppimaan. Kyllä kannatti mennä. Tanssiharrastus on hyvä aloittaa kurssin kautta.
Lavatanssia voi kuka tahansa harrastaa, koska se ei vaadi mitään erityisiä huippuun vietyjä taitoja. Suurin osa taitavistakin tanssijoista tanssii lähes perustanssia. Harvoin lavoilla näkee varsinaista kuviotaiturointia. Ja se näyttävin tanssi on pääsääntöisesti yksinkertaisia peruskuvioita, koska niillä saadaan helposti näyttävät laajat liikeradat. Monimutkaiset kuviotaiteilut jäävät usein huomaamatta, koska näissä tanssi jää pienimuotoisemmaksi näpräämiseksi. Swing-tansseissa on hyvä osata useampiakin paikanvaihtoja ja kädenalituksia, koska muuten paikallaan tanssiminen saattaa tuntua tylsältä, mutta runsaalla kymmenellä helpolla peruskuviolla pärjää näissäkin alkuun jo aika hyvin.
Monilla kursseilla valtaosa osallistujista on keski-ikäisiä tai varttuneempia keski-ikäisiä, joten tässäkään mielessä ei kursseille osallistumisessa mitään estettä ole. Ei ole ollenkaan harvinaista, että viisikymppinen tanssii elämänsä ensimmäiset tanssiaskeleet.
Alkeet kannattaisi opetella sellaisilla kursseilla, missä perusaskellusta opetellaan useammalla tunnilla toistaen muutaman viikon ajan.
Tanssipaikkojen "tunnin kurssit ennen tanssien alkua" sopivat lähinnä jo jonkinlaisen perustaidon omaaville, vaikka aloittelijoiden tasoa muuten yleensä ovatkin.
Mukaan vaan! On meitä vanhoja aloittelijoita paljon muitakin.
Tästähän on tullut kuuma keskustelu ja kiitos edelleen kannustaneille vastaajille. Senverran täytyy oikoa,että tuli vähän epähuomiossa laitettua tuo "keski-ikä" tarkemmin sanoen ollaan vasta puolivälissä neljääkymmentä,että vissiin nuorisoa siis...
Ja mikään orastavan parisuhteen pönkitysteko ei ole kyseessä,yhdessä oltu kauan eikä tämä tanssi ole mikään kynnyskysymys suhteelle. Molemmat ollaan yhdessä harrastettu kaikenlaista laidasta laitaan ja itsellekin on pikkuhiljaa herännyt kiinnostus asiaan toteutus vaan on jäänyt. Eikä tässä miksikään ammattilaiseksi aiota sellainen perustaito vaan,että on uskallus muutaman kerran vuoteen tanssimassa käydä.
talven alkeiskursseilla pari ilkeää miestä, jotka pilkkasivat aloittelijoita kommentoimalla tyyliin "sinulla on vielä paljon opeteltavaa". Parinvaihto olikin meikäläiselle pelkkää painajaista. Kauhuissani odotin, koska nämä herrat tulisivat taas kohdalle. Paniikki iski ja kerran lähdin kotiin kesken kurssin. Ilmeisesti ko. herrat tahkosivat näitä samoja alkeiskursseja pätemistarkoituksessa. Tuli todellakin tunne, että alkeiskurssille osallistuvilta olisi edellytetty aikaisempaa tanssikokemusta. Erityisesti yksi tumma pieni mies oli erityisen ilkeä. Tämä vain tiedoksi hänen seuraaville mahdollisille "uhreilleen". Ilmeisesti myös se, että olin häntä reilusti päätä pidempi aiheutti hänelle jonkinmoisia itsetunto-ongelmia.
"Tuli todellakin tunne, että alkeiskurssille osallistuvilta olisi edellytetty aikaisempaa tanssikokemusta. "
Mikä olikin todistettava.
Tanssissa on suuria tunteita, ja täysin ummikolla on tilanne tosi haavoittuva. Jotenkin ihmisen mahdollinen epämusikaalisuus, täydellinen rytmitajuttomuus tai huono motoriikka aina yhdistetään heikkolahjaisuuteen ja yleiseen huvittavaan säälittävyyteen.
Tämän takia en voi suositella ummikkoa menemään tanssikurssille, jollei ole omaksunut jo pikkulapsena serkkujen ja sukukulaisten kanssa esim sukujuhlissa tanssimisen perustaitoa. Aina löytyy nimittäin missä tahansa ryhmässä sellaisia, jotka soveltavat ihmisyhteisöjen ikiaikaista nautintaoikeutta, eli alistamista toiseen ihmiseen.
Jokin syy siihen on, jos ei ole koskaan seuratanssia harjoittanut missään. Tärkeä syy, joka ei liity lahjakkuuteeen tai rytmitajuun, on uskonnollinen, mutta epäilen, olisivatko nämä siten keski-iässä tanssikurssille menossakaan.
-Kaks vasenta jalkaa-
"Tämän takia en voi suositella ummikkoa menemään tanssikurssille, jollei ole omaksunut jo pikkulapsena serkkujen ja sukukulaisten kanssa esim sukujuhlissa tanssimisen perustaitoa. Aina löytyy nimittäin missä tahansa ryhmässä sellaisia, jotka soveltavat ihmisyhteisöjen ikiaikaista nautintaoikeutta, eli alistamista toiseen ihmiseen."
Voi hyvät hyssykät! Parempi siis pysyä kotona, ettei vaan kukaan pääse sanomaan pahasti tai jää auton alle tai joudu ryöstettäväksi. Uskomatonta soopaa!!!!!!!!
..ilmoittautui itse.. ;-)
Tanssi kun on muutakin kuin liikuntaa, vaikka jotkut sitä haluavat pelkäksi pari-taito-aerobiikiksi vääntää, siksi vaan on hyvä nähdä realiteettejakin. Elämämme on niin lyhyt, että siitä ei kannata tuhlata sekuntiakaan viisastelevien mänttien "ystävällismielisten" kettuilujen kuuntelemiseen jollakin tanssikurssilla.
Jos tekemisestä on pulaa iltaisin ja viikonloppuisin, suosittelen vapaaehtoistyötä Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnassa. Esimerkiksi vanhustentaloissa on ihmisiä, jotka eivät enää tansseihin pääse, saati sitten tanssikursseille. Omat tyttäret ja pojat kait ovat uutta itseään etsimässä tanssimatkoilla.
Ei vapaaehtoistyössä tarvitse olla rytmitajua eikä muusikonvikaa. Kun osaa lukea paikallissanomasta uutisia huononäköiselle, se riittää oikein hyvin. Eikä ainakaan tule "asiakkailta" kommenttia, että ei taida oikein tuo sujua vielä, että toivottavasti et osu enää vaihdossa kohdalle.
Eli ei kotona tarvitse pysyä, todellakaan. Autoilu ja ryöstöt eivät muuten liity tähän alkuperäisen tanssikurssilla mänttikohtelua saaneen kirjoitukseen millään tavalla.
-Kaks vasenta jalkaa-
"Jos tekemisestä on pulaa iltaisin ja viikonloppuisin, suosittelen vapaaehtoistyötä Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnassa."
Ok, mutta tämä on tanssipalsta ja täällä keskitytään kekustelemaan tanssiin liittyvistä asioista. Jos tanssi ei nappaa, siirry muualle!
Eli kun kirjoittaja kirjoitti:
"oli viime.....talven alkeiskursseilla pari ilkeää miestä, jotka pilkkasivat aloittelijoita kommentoimalla tyyliin "sinulla on vielä paljon opeteltavaa". "
Jos ja kun tällainen pitää paikkaansa, haluan suositella, että mahdollisimman monelle "ei nappaisi" enää tanssiharrastus. Jos tanssiyhteisö ei saa näitä yksittäistapauksia kuriin, tarkoittaa, että sekin hyväksyy tuollaisen käytöksen.
Tuollainen harrastus saakin kuolla.
-Kaks vasenta jalkaa-
"Jos ja kun tällainen pitää paikkaansa, haluan suositella, että mahdollisimman monelle "ei nappaisi" enää tanssiharrastus. Jos tanssiyhteisö ei saa näitä yksittäistapauksia kuriin, tarkoittaa, että sekin hyväksyy tuollaisen käytöksen."
Mikähän on tuo kirjoittjan mainitsema tanssiyhteisö???
Huonosti käyttäytyviä on vuosien varrella tullut vastaan, mutta niin vain on käynyt, että Siperia on vienyt nämä harrastajat. Viime hetken henkäykset menossa, jos käyvät elvistelemässä alkeiskurssilla...
Yksittäistapauksista ei kannata tehdä yleistystä. Esim. millaisia suomalaiset sairaanhoitajat ovat? a) luotettavia, b) piikkiä jakavat. Minulla luottamus ei ole edes värähtänyt huolimatta viime aikojen uutisoinneista. Sama pätee kaikkialla elämässä.
Jokainen tekee omat johtopäätöksensä, mutta p:n jauhaminen on aina p:n jauhamista.
sellaisia edistyneempiä jotka eivät ilkeilleet, vaan hymyilivät kauniisti ja menivät vaan kuviot oikein.
Parinvaihdossa huomasi että oma tanssi alkoi sujua paljon paremmin kun oli osaavan kanssa ymmärtänyt miten se kuuluu mennä.
Se on vaan hyvä juttu, jos alkeiskurssille joku tulee hyvällä tarkoituksella. Jos olisi pelkästään aloittelijoita, ei ehkä pääsisi kertaakaan tekemään kuviota oikein.
Onneksi on niitäkin jotka jaksaa olla kivoja eikä suhtaudu alentuvasti.
...ihmisessä. Siitä onnittelut.
Kouluissa alistaja-psykopaattien kynsistä pääsee vain vaihtamalla koulua.
Työpaikoilla alistaja-psykopaattien kanssa selviytyy vain vaihtamalla työpaikkaa.
Harrastuksissa alistaja-psykopaateista pääsee vain vaihtamalla harrastusta.
Tämä on realismia ja myös tutkimuksella vahvistettua faktaa. Kyynistä taas on heittää, että kyllä insuliinia piikittävät sairaanhoitajat alalta sitten poistuvat, kun maine leviää, eivätkä he saa enää piikityspareja hoitolaitosten tanssinpyörteissä. Mutta sairaalaa vaihtamalla niistä ei enää pääsekään. Kun matka onkin kappelin kylmähuoneeseen.
Lopetan tässä kirjoittelun tähän, kun vastassa taas selvästi on yksi näitä nuoria öykkäreitä.
-Kaks vasenta jalkaa-
Jos nyt aloittaa ...niin jouluna jo osaa.
Malmin työväentalolla järjestetään tanssikursseja ainakin kahden eri järjestäjän taholta. Oma kokemukseni alkeiskurssilta oli välilä se, että vaikka kyseessä oli alkeiskurssi naisten askeleita ei aina näytetty ja opetettu. Vain miesten askeleet näytettiin. Tuttua on myös se, että näitä ns. osaavia miehiä riittää joka alkeiskurssille. Osa ottaa opettajan tehtäviä omakseen. He vievät "aloittelijanaisia" tanssikuvioihin joita ei ole vielä opetettu ja ottavat opettajan tehtäviä omakseen. He eivät aina opeta ja opasta oikein! Kun opettaja pyytää että harjoitellaan tiettyä tanssikuviota ja nainen on siihen valmistautunut ja haluaa sen oppia, vievät nämä miehet aivan omaa showtaan. He toteuttavat siis omaa piilo-opetussuunnitelmaansa. Opiskelu tuottaa silloin naiselle huomattavia vaikeuksia. Voin toki oppia lisää ja uusia kuvioita mielelläni, mutta se ei onnistu jos pohjat eli alkeistietoni eivät ole kunnossa. Ja yllätys yllätys, juuri näiden pohjatietojen puuttumisen vuoksi olen hakeutunut nimenomaan alkeiskurssille. Ymmärrän kyllä, että paljon tanssia harrastanut ei aina huomaa, että missä kohtaa opetusta ollaan menossa, ja mikä kuvio on jo opetettu yms. Tosiasiassa he eivät huomaa myöskään sitä, että he häiritsevät muiden oppimista sekoittamalla aloittelijaa entisestään.
Olen törmännyt myös siihen että nämä konkarimiehet arvostelevat tanssitaitoani. Siis alkeiskurssilla.. En tarvitse arvosanoja osaamattomuudestani tai osaamisestani. Mielelläni näkisin niin, että opettaja ohjaa ja korjaa virheitä.
Ilmeisesti olen ollut samalla kurssilla alkup. kirjoittajan kanssa, koska minulla on nimenomaan samoja kokemuksia, että nämä ehkä hieman lyhkäiset miehet alle 170 cm, ovat kaikista innoikkaimpia ohjaamaan ja arvostelemaan daamien osaamista. Toisinpäin en tiedä asiasta. Monet naiset ovat vuosikausia käyneet jumpissa ja tanssillisissa aerobiceissa, joissa on monia tanssin perusaskeleita tullut huomaamattakin jo harjoiteltua. Enpä ole kuullut, että tuntemani naiset olisivat ainakaan arvostelleet miehiä osaamattomuudesta.
Naisen ei tarvitse oppia kuvioita! Naisen pitää oppia seuraamaan viejää!
Ja miehen pitää oppia viemään! Oppimista ei tapahdu, jos nainen menee itse!
(Toki avoimen otteen tansseissa on naisenkin joskus tarpeen opetella kuvioiden "askelmerkit".)
Mikshän naiset juuri ovat yleensä enemmistönä tanssikursseilla vaikka kuvioita ei tarvitsekkaan oppia.
Tuntuisi että sitä seuraamista oppii ihan samalla tavoin ja jopa paremmin siellä tanssilavalla jossa viejät jo osaavat.
Nimenomaan kuten Päivi.-.-.Tanssitytsä sanoi.
Kursseilla kuvioiden opettaminen aiheuttaa helposti sen että nainen luulee että hänen pitäisi oppia ne ulkoa.
En ole pieni enkä ilkeä, en koskaan arvostele paria, tai "elvistele". Enkä neuvo jos ei selvästi kysytä jotain yksityiskohtaa.
Mutta käyn aina välillä myös alkeiskursseilla.
Jos tuntuu siltä että nainen pysyy mukana virallisessa kuviossa eikä ennakoi, teen aivan varmasti välillä jotain muuta.
Se on erinomaista harjoitusta omalle viennille - viennin pitää olla äärimmäisen selkeää ja oikea-aikaista, jotta sillä saa alkeiskurssilla olevan naisen tekemään jotain (helppoa) jota hän ei vielä mielestään osaa.
Kaikki vapaasti vietävät kuviot pystyy tekemään sellaisen naisen kanssa, joka ei osaa niitä. Jos nainen pysyy itse perusrytmissä ja malttaa kuunnella vientiä. Ja osaa perustekniikan - millä askelilla käännytään jne.
Jos nainen ei pysy perusrytmissä, sitten mennään perusaskelta kunnes alkaa pysyä. "Sori, en nyt saa kuviota tehtyä, minun vika, mennään vähän aikaa perusaskelta että pääsen juonesta kiinni" - asenteella. Ja onhan se oikeasti minun vikani, jos en saa rytmiä välittymään.
Jos nainen ennakoi pahasti, käytän aavistuksen verran voimaa estääkseni häntä tekemästä omiaan. Sekin on vientiä.
Kyseessä on siis oman viennin parantaminen. Jos siinä samalla nainen saa onnistumisen kokemuksia, tai oppii seuraamaan, se on vain plussaa. (Ennakoivia itseohjautuvia naisia on paljon lavoilla ja aina välillä jatkokursseillakin - ei se ole helppoa oppia seuraamaankaan. Varsinkaan jos ei saa siihen harjoitusta.)
Jos joku mies yrittää vilkuilla minusta mallia ja putoaa, niin ei se ole minun ongelmani. Tosin jos huomaan että joku yrittää ottaa mallia, teen pari kertaa kuvion täsmälleen kuin opetettiin. Mutta harvoin huomaan, ei tanssiessa ole aikaa katsella mitä muut tekevät.
Olen samaa mieltä myös siinä (aikaisempi kirjoittaja), että toista ei saa arvostella, eikä saa neuvoa kysymättä. Ei tanssikurssille saa tulla pätemään tai parantamaan itsetunto-ongelmia. Jos jokin ei onnistu, otan aina syyn itselleni.
Valtaosa miehistä lavoilla ei osaa viedä.
Ja, naiselle on hyvää harjoitusta käydä kursseilla joissa tulee uusia kuvioita - tulee uusia liikeratoja ja ajoituksia. Parempi ottaa niihin tuntumaa turvallisessa harjoitusympäristössä.
On myös temppuja, jotka perustuvat siihen että ne tunnistetaan, ja nainen tekee itse oman osuutensa. Näyttävämpiä juttuja ei voi viedä vapaasti. Lisäksi kursseilla oppii perusmekaniikan, jota tarvitsee seuratakseen vientiä. Esimerkiksi kuinka taivutuksissa nainen kannattaa omaa painoaan jne. Erikoisemmissa jutuissa tarvitsee erikoisempaa mekaniikkaa.
No nyt alko naurattaan :)
...alkoi naurattaa?
(siis ei alko naurattaan)
Minäkin menettelen samalla tavoin kuin tuo nimimerkki tosisalamointi tanssikursseilla ja treeneissä.
Jos ja kun sattuu kohdalle nainen, jonka kanssa olen ennenkin tanssinut tai, jonka olen nähnyt tanssivan, tiedän hänen osaamistasonsa.
Niinpä myös alkeiskurssilla (joskus olen sellaisilla ollut kertaamassa minäkin ja tosinaan apuun pyydettynä) sekä varsinkin niillä kaikille tarkoitetuilla, ennen varsinaista tanssiajan alkua lavoilla pidetyillä tunneilla vien myös sellaisia liikkeitä, joita ei ko. tunnilla ole opetettu. Noin kuitenkin vain , kun ensin on menty ne opetuksen aiheena olevat.
Varsin usein on sattunut vaihdossa sellainen pari, joka hallitsee kyseiseet jutut jo aivan hyvin muutenkin.
Jotta ei kumpikin pitkästyttäisi hengiltä, teemme väliin muita kuvioita.
Kokemattomalle en tietystikään noin tee.
Lavoilla sitten pitää testata, mikä menee ja mikä ei. Jotkut kursseja käymättömät ja melko kokemattomatkin osaavat seurata heille tuntemattomien liikkeiden vientiä jopa paremmin kuin monet kursseilla niitä opetelleet.
Kulloisenkin partnerin kykyjen mukaan siis mennään joka tilanteessa.
Jos ei onnistu, ja nainen pyytelee anteeksi, otan syyn itselleni: "Minun vikani. Vientini ei ollut riittävän selkeätä."
Joidenkin kanssa kokeillaan kohta uudelleen, jos näyttäisi potentiaalia olevan. Toisten kanssa taas menetellään toisin -jätetään hautumaan tai haudataan koko temppu kokonaan.
Hyvin kirjoitettu - aivan kuin omasta kynästä :-)
Tässä on selkeesti huumoria :)
Tuo pulina ja tuo salamointi on molemmat niin ...niin "tosia".
Hyvä Humppis mää oikeesti jo ehin luuleen ettei sulla oo huumorintajua ollenkaan.
Oho... no sori kun mokasin ...siis sinulla ole (ei sulla oo)
Jokaiselle on joskus ollut tanssissakin se eka kerta.
Sitäpaitsi alkeiskurssilla jokianen joutuu miettimään omia askeleitaan kokoajan, joten ei kukaan ehdi katsella toisten töppäilyjä!!!!
Ehtisitkö itse??? Ja nauraisitko toisten mokille?
Ja ei se tanssi niin vakavaa ole jos töppää niin töppää....
Taitavatkin tanssijat töppäilevät ja sitten heitä itseäänkin naurattaaa (toivottavasti)...
Eikun mukaan vaan alkeisiin!!!!
Hei olen keski-ikäinen nainen enkä osaa lavatansseja. Haluaisin mennä Helsingissä tanssikurssille esim. Pilvisteppiin, mutta tanssittaako siellä kukaan eli onko vapaita miehiä. Onko kokemuksia kenelläkään?
Ihan hyvin yksinkin. Itsekkin tässä tahkohan kurssia ja yksin menin. Oma pari voisi olla se paras vaihtoehto alussa, mutta kursseilla kierrätettään tanssioita keskenään. Toimii se näinkin ihan hyvin. Menet vaan pieni nainen rohkeasti kurssille. Et varmasti kadu sitä.
Viestiketjussa puhuttiin marginaali ryhmistä jotka ei ole koskaan tanssineet.
Jos ajatellaan 60 luvulla syntyneitä jotka olivat nuoruusiässä siinä 80 luvulla jolloin ei juurikaan harrastettu tanssia ja jotka eivät kotonakaan kuulleet lapsuudessa juurikaan musiikkia, mielestäni näitä on todella paljon.
Se että tästä ryhmästä vain murto osa eksyy tanssikursseille ei tee koko ryhmästä merginaalista.
Tiedän kokemuksesta että on todella vaikeaa jollei mahdotonta oppia tanssikurssilla tanssimaan jos ei todellakaan ole koskaan tanssinut eikä harrastanut mitään musiikkia.
Itse kävin muutamalla tanssikurssilla vain todetakseni ettei tule mitään, en kuitenkaan heittänyt haaveitani tanssimisesta sikseen vaan menin yksityisopetukseen.
Vajaan 20 tunnin jälken ( kotona harjoittelu) oivalsin mistä hommassa on kyse eli pääsin normmalien tanssista kiinnostuneiden tasoon.
Mielestäni meidänlaisia varten pitäisi olla erikseen alkeis alkeis kurssi jossa opetetaan ne taidot jota tarvitaan alkeiskurssilla.
Olen aiemminkin heittänyt kysymyksen että kuinka moni ns. marginaaliryhmään kuuluva on käynyt parilla kurssilla ja todennut ettei tule mitään ja lopettanut koko homman.
Tanssitaidon oppiminen näyttää olevan kaikkea muuta kuin tekniikkaa. Siksi varsinkaan luomuna oppineet eivät käytännössä pysty aivan ummikolle tanssia opettamaan ollenkaan. Miten opettaa toiselle sellaista, joka on itselle tullut luonnostaan ?
Tuo yksityisopetus lienee ainoa toimiva keino tähän ongelmaan , eivät alkeiskurssit ole opettelua varten vaan olemassaolevien taitojen harjoittelua ja edelleenkehittämistä varten.
Moni kollega osaa itsekseen askelrytmit ja kuviot vaikka kuinka hyvin, mutta ei parin kanssa. Sotkeutuu aina. Ja pitäisi vielä viedä.
Dr Stihl
Tanssi alkaa sujua silloin kun aivot, lihaksisto ja hermosto alkavat toimia kunnolla. Tähän menee täysin tyhjästä aloitettaessa vähintään puolivuotta. Esimerkiksi aikuisten alkeis-alkeis balettitunneilla keskitytään juuri näihin seikkoihin. Tanssiin ei ikävä kyllä löydy oikotietä.
Tuo mitä sanoit pitää varmasti paikkaansa, lisäksi tulee sellainen seikka mitä musiikin parissa kasvaneet eivät edes ajattele.
Sanotaan vaikka että rytmi on 60 lyöntiä minuutissa (anteeksi väärät termit), täysin aloitteleva ei välttämättä edes tiedä askeleen sijoitusta rytmiin, alkaako askel tahdin kohdalla, sattuuko se puoleenväliin vai pitääkö askel olla jo suoritettu, eli ajoitus, 60 luönnin rytmissä aikaa on peräti 1 sekuntti arpoa mitä jalala teet ja epävarmuus kasvaa ja homma tuntuu suorastaan epämiellyttävältä.
Vähän niinkuin lapsi oppii kävelemään, turvalleenhan sitä mennään jos ajoitus on pielessä.
Lapsella riittää intoa oppia tuo asia erehdyksen kautta mutta aikuista pitää opastaa ajoituksessa.
Itselläni tämä oli koko ydin asia, sen kun olisi joku heti alkuun opettanut olisi homma toiminut alusta lähtien paremmin.
Alussa luulin että minulla on rytmitajussa vikaa mutta nyt huomaan että taitaa olla keskivertoa parempi rytmitaju.
Eli "Lapsella riittää intoa oppia tuo asia erehdyksen kautta mutta aikuista pitää opastaa ajoituksessa. "
Ja alkeiskurssilla onkin lapsina nuo asiat huomaamattaan oppineita, jotka nostelevat kulmakarvojaan, että mikä retarded tuo on, joka menee aivan eritahtiin.
Eli ummikon olisi todellakin aloitettava musiikin ja rytmin opiskelu ensin, kuuntelua ja tunnistamista, taputukset rytmiin, lyömäsoittimet, korvan harjaannuttaminen, musiikin ja musiikkikappaleiden teoriaa ainakin tahtilajeista ja musiikkikappaleen jakautumissta eri osiin, ei siinä kovin paljon ole, mutta kyllä siinä vuosi menee. Samalla kun viedään oppeja käytäntöön toisen ihmisen yksityisesti opastaessa, pääsee alkuun eikä joudu ryhmässä silmätikuksi ja hyljeksityksi.
Siis turha sitä on piilotella, että luonnostaan laulu- ja säveltaitoisen mielestä vastenmielisintä on kuunnella toisen ihmisen "nuotin vierestä" laulamista. Jotkut eivät voi mennä kapakkaankaan karaokeiltana, kun alkaa "hammasta särkeä" kuunnellessa. Sama pätee näissä rytmisissä musiikinlajeissa. Siksi ummikon pitää tarmokkaasti saada ote myös musiikkiin eikä vain liikeratoihin ja kuvioihin, ennen kuin alkaa harjoitella ryhmässä.
Mutta sitten taas palataan siihen panos/tuotos - suhteeseen. Kaikilla kyseinen suhde ei ole enää järkevällä tasolla kyseisen treenauksen jälkeen.
Dr. Stihl
Hyvä harjoitus on laittaa Ravelin Bolero soimaan, naputtaa rumpupalikalla toisella kädellä tätä rytmiä yhtään kertaa sekoamatta sen melkein 15 minuutin aikana, jonka kappale kestää, kun toisella kädellä kirjoittaa paperiin vaikka sanomalehdestä tekstiä.
Tyypillisesti toiset saavat tämän rullaamaan viidessä minuutissa, ympäristön tapahtumien vaikuttamatta asiaan, toisilla menee kaksi viikkoa, ja heidät sekoittaa vieläkin välittämösti, kun vaikkapa huudahtaa heidän nimensä.
Kun tämä harjoitelma menee helposti, ymmärtää, miten osaavainen voi tanssiessa katsella ympärilleen, keskustella niitänäitä ja pysyä kappaleen kuin kappaleen tahdissa ja pyörähdelläkin välillä.
Onhan nuotin vierestä laulaminen tyylikeino. Laulakaa tavallinen tango ensin. Sitten laulakaa se noin neljäsosa-askeleen alle nuotin se laulu. On syntynyt Erkki Junkkarinen!
Sitten jenkkaa puolisävelaskelta alle oikean, on syntynyt Veikko Lavi !
Sitten laulakaa "rotestilaulu", ja korottakaa hiukan oikean sävelen yläpuolelle älkääkä käytäkö vibratoa. Olette kuin ilmetty Simo Salminen !
Rytmistä tulee mieleen vanha Pelle Miljoonan esitys kappaleesta Moottoritie on kuuma. Se ei kappaleena toimi muuten kuin alkuperäisesityksen rumpalirytmillä, joka siis kiihdyttää ja hidastaa ja "nelistää" koko ajan. Tämä takelteleva rumputahti on lähinnä jäänytkin mieleeni koko kappaleesta.
Siis epävireinen tai täysin säveltä seuraamaton laulu - eli lähinnä mölinä - on sallittua miehille, on vain äijämäisempää olla osaamatta ollenkaan.
Mutta naisen, joka laulaa rumasti ja ihan väärin, täytyy varmasti olla joko ruma tai jälkeenjäänyt, ainakin erittäin epänaisellinen. (niitä sävelkorvattomia naisia on muuten paljon harvemmassa kuin vastaavanlaisia miehiä) Niin paljon lauluäänikin ratkaisee ihmisen karsinoinnissa!
Peruskoulu oli demokraattinen. Silti se ei ole juurikaan poistanut akateemisuuden periytyvyyttä. (HS 17.9.2007)
Pahimman poliittisen peruskouluaatteen aikana oli tasapäistämisen ja kaikkien oppimiskyvyn samanlaisuuden oletuksen tuloksena se, ettei kukaan kyseisestä luokasta oppinut mitään, ja lukiossa piti sitten pitää puolen vuoden pikakurssi keskikoulun opetussuunnitelman aiheista, jotta päästiin edes alkuun.
Tanssikurssin ei pidä olla demokratian väline. Siellä pitää karsia etukäteen sellaiset hitaat, jotka vievät 90% opetuksen resursseista ja tarjota tehokasta yksityisopetusta näille, jotka eivät pääse edes ideatasolla kiinni tanssin rytmiikkaan. Lahjakkaammilla ja ahkerammillakin on oikeutensa.
Todellakin peruskouluaatteen alkuaikojen poliittisluonteista luokkavihaa ihmisten kykyjen erilaisuutta vastaan voidaan havaita nykyään myös tanssilavoilla, joilla kyvyiltään armoitetut ovat edenneet oppimisessaan jättiharppauksin ja aiheuttavat äärimmäistä katkeruutta taidoissaan paikallaanjunnaaville.
Toiset tekevät, toiset katsovat ihaillen. Opetelkaamme nauttimaan omista rooleistamme, ja toivotan hitaammille kärsivällisyyttä harjoitteluunsa, sillä vain yksi maailmassa voi olla se totaalisen huonoin kaikessa. Ja hänelle ei kyllä voi sitten toivottaakaan muuta kuin että hänelläkin on tarkoituksensa. Hän antaa muille halun elää ja jaksaa. Ja itsetunnon olla parempi toista.
peruskoulu: "Todellakin peruskouluaatteen alkuaikojen poliittisluonteista luokkavihaa ihmisten kykyjen erilaisuutta vastaan voidaan havaita nykyään myös tanssilavoilla, joilla kyvyiltään armoitetut ovat edenneet oppimisessaan jättiharppauksin ja aiheuttavat äärimmäistä katkeruutta taidoissaan paikallaanjunnaaville. "
Tämä kai on pohjimmiltaan suurin syy kädenalitanssijoiden toistuvaan mollaamiseen. Useimmat ns. kädenalitanssit voi tanssia aivan sujuvasti, tyylikkäästi ja nautinnollisesti foksina eikä se ole keltään muulta pois millään tavalla.
Ehkä minullakin oli aiemmin samanlaista kateutta, mutta muutin sen positiiviseksi voimaksi ja päätin opetella ns. kädenalitanssit. Nyt fusku sujuu ymmärtääkseni aivan mallikkaasti. Itsellenikin on ollut suuri yllätys, että kaikkein mieluiten tanssin nykyisin letkeää jiveä! Enpä olisi osannut kuvitella moista vain vuosi sitten. Jive-musiikin voi todella tanssia poikkeuksetta niin halutessaan myös foksina, mutta minusta tuntuu nykyisin siltä, että hyvä ja mukaansatempaava jive menee tällä tavalla haaskuuseen, kun sille olisi paljon parempaakin käyttöä.
"täysin aloitteleva ei välttämättä edes tiedä askeleen sijoitusta rytmiin, alkaako askel tahdin kohdalla, sattuuko se puoleenväliin vai pitääkö askel olla jo suoritettu, eli ajoitus"
"Itselläni tämä oli koko ydin asia, sen kun olisi joku heti alkuun opettanut olisi homma toiminut alusta lähtien paremmin.
Alussa luulin että minulla on rytmitajussa vikaa mutta nyt huomaan että taitaa olla keskivertoa parempi rytmitaju."
Alkeiskurssit (usein muutkin) aloitetaan yleensä rytmiin kävelemällä. Tässä tuo (alkeis)ajoitus tulee rytmitajuiselle kyllä selväksi.
Rytmitajuttomalla on vähän pidempi matka, hän kun ei ilmeisesti osaa hahmottaa kaikkien soittimien seasta musiikissa toistuvaa kaavaa, jota musiikin rytmiksi kutsutaan. Ensin hänen pitää oppia kuulemaan tuo toistuvuus ja sen jälkeen siirtämään se vielä omaan liikkumiseensa. Siinäkin nuo alkeiskurssien rytmikävelyt on hyvä apu (joskaan usein ei riittävä, mutta ryhmäopetuksessa yhden takia ei voi koko tuntia vain rytmikävellä).
Omat kurssit aivan totaalialoittelijoille, omat kurssit aloitteleville miehille ja omat kurssit rytmitajuttomille olisi mielestäni tarpeellisia (näitä on tällä palstalla toivottu/ehdotettu), mutta usein vastaan tulee kannattavuus: Kuinka monta asiakasta noille kursseille oikeasti tulisi!
"Omat kurssit aivan totaalialoittelijoille, omat kurssit aloitteleville miehille ja omat kurssit rytmitajuttomille "
Siinähän ne tulivatkin.
Ei todennäköisesti toimisi massakursseina juuri asiakaspiirin takia, mutta juuri se, että nämä erityisryhmät pitää ohjata heti yksityisopetukseen, jos he vaatimalla vaativat itselleen tanssitaitoa ( mistähän syystä yleensäkään ?), eikä ahnehdittaisi vielä sitä yhtä maksavaa asiakasta sinne normaaliin alkeisryhmään, mahdollistaisi koko ryhmän edistymisen oikeassa rytmissä, sillä mitä se täysin ummikko siitä kurssista sitten irti edes saisi, jos häntä ei kuitenkaan voi koko ajan henkilökohtaisesti ohjata ?
Suurin vika tässä asiassa on juuri luoda jo aikuisikään ehtineille ihmisille odotuksia, että vain päättäväinen harjoittelu ensin kurssilla ja sitten lavoilla riittää AINA oikeasti hyödynnettävän tanssitaidon oppimiseen, eli vuosikausien tanssiminen aina uusilla kursseilla ja otsan seinään lyöminen, haavojen nuoleminen urheasti ja aina vaan uudelleenyrittäminen epätahtisella tumpeloinnilla jalostaa tanssitaidottomasta ihmisestä, siitä rumasta ankanpoikasesta, lopulta sitten uljaan tanssitaitoisen joutsenen.
Tätä ilosanomaa julistavat ne, jotka ovat aina osanneet vähintään jotakin jaloillaan tehdä.
Dr. Stihl
Hitsauskurssilta lähetettiin opiskelija maitojunalla takaisin seuraavasti:
"Kuules poika, menes nyt Haloselle ja osta ittelles kravatti. Hitsaria susta ei tule."
Eikä kyllä tullutkaan. Sitävastoin tuli IT-nörtti ja ihan itsensä elättävä työläinen. Mutta joskus vaan tarvitsee ravistaa ihmisestä se oman osaamisen tietoisuuden vääristymä pois.
Kyseisen jopa tylyksi katsottavan arvioinnin antaja on vienyt useampia ihmisiä luokkahitsariksi asti kuin ehkä seudulla muut yhteensä, että hän kyllä tiesi mitä puhuu.
Tanssi vain on hieman eri asia kuin työ. Työllä täytyy tienata elanto, tanssissa riittää, että on kivaa. Ja kivaa voi olla, vaikkei askeleita oppisikaan ja rytmissä pysyisikään (varsinkin jos löytää sellaisen parin, jolle tuo tanssitaito riittää).
Siksi en menisi tanssissa suosittelemaan ikinä kenellekäään, että josko unohtaisit koko homman! Jokaisella on oikeus tanssia, sillä tavalla kun hän siihen pystyy!
Ja lisäkommenttina; tiedän tapauksia, joissa alku on ollut hyvinkin toivottoman näköistä, mutta kun tahtoa on riittänyt hankaluuksista huolimatta, jossain vaiheessa homma on kuin onkin loksahtanut paikoilleen ja joissain tapauksissa jopa hämmästyttävin lopputuloksin.
(Vaikka toki lopettamiset ja taidoissa alkumetreille jymähtämiset ovat "toivottomien" kohdalla yleisempiä kuin em. tapaukset.)
..voimavara, mutta ajatellaan tätä ihan rationaalisesti:
Ei soittoharrastustakaan aleta vanhoilla päivillä noin vaan, ja useimmiten siinä tehään itsearvointi ja hiukan testejä, jotta koko ruljanssiin kannattaisi alkaa panostaa. Kuoroissa on koelaulut, esimerkiksi.
Jos koripallojoukkueeseen hakeutuu 140 cm pitkä ihminen sinne 190 joukkoon, kyllä hänelle sanotaan ystävällisesti, että tämä on ehkä väärä harrastus sulle.
Mitä sokea saa irti maalaustaiteesta ?
Mitä kuuro radiokonserteista ?
Mitä neliraajahalvaantunut maratonjuoksusta ?
Mitä värisokea kankaanvärjäyksestä ?
Jos tanssikurssinpitäjä ruokkii lahjattomissa opiskelijoissaan aiheetonta optimismia, voi jopa ajatella, että kyse on kurssin taloudellisen tilan hyötyä tavoittelevasta manipuloinnista, ei pyrkimyksestä kurssilaisen omaan etuun.
Mistä tulevat lavoille katkerat ja kateelliset osaamattomat ? Kursseiltapa taitavat sittenkin tulla, heille on esitetty tanssin ihannemaailma positiiviseksi, mutta he ajautuvat siitä itse asiassa kauemmaksi kuin ne, jotka eivät ole koskaan tanssineet. Kurssejakäymättömät nimittäin eivät voi edes olla kateellisia niille, joita eivät ole koskaan kohdanneet.
Siksi juuri Teidän tanssiharrastustanne ja teitä (mielipidejohtajina toimivia) harrastajia voivat ulkopuoliset arvostaa vilpittömästi taidoistanne riippumatta, koska se ei merkitse heille mitään erityistä. Sen enempää kuin esimerkisi avaruuslentäjät teille. Olette varmaan hyviä siinä, mitä teette. Ja haluatte paremmiksi, koska pystytte. Ja sehän on hyvä.
Lainattu aforismi Internetistä:
"Yltäkylläinen
herkkujaan halveksii,
rikas lahjojaan,
kaunis kauneuttaan,
viisas totuuksiaan,
seuramies tuttaviaan
- kuollut elämäänsäkin.
Nöyrä kiittää,
kun toisillakin näkee."
Dr. Stihl
Eli "Tohtori Saha" varmaankin tarkoittaa, että paritanssiharrastus pitää sulkea lahjakkaille rajatuksi näytöslajiksi ?
Mikäs siinä, kunhan kaikki pääsevät yksimielisyyteen siitä, kumpaan ryhmään haluavat kuulua
Kävinpäs Tanssi-netissäkin. Aluksi en löytänyt sieltä minkäänlaista keskustelupalstaa. Mutta Jyviä ja Akanoita painellessani löysinkin joitakin vanhoja keskusteluja:
En siis ole ainoa, joka tutkailee osaamisvajeen aiheuttamaa ongelmaa harrastuksessa, ja sitä, että soveltuvuustesti saattaisi olla oikea tapa viedä uusia harrastajia lajiin:
Tanssi-netissä nimimerkki "Trickster" kertoo asian alkeiskursseista niin kuin se on:
"Sainkin tavallaan huippuammattilaisen vahvistuksen siihen olettamaani, että omaksuakseen alkeistunneilla opetetut asiat riittävän hyvin, täytyykin olla jo valmiiksi hyvin kokenut. "
Eli kokenut saa Tricksterin mukaan suurimman hyödyn ja lahjaton aloittelija on vain ajanhukkaa kaikille (jälkimmäinen on kirjoittajan oma päätelmä).
Nimimerkki "Jora" on kohdannut hitautensa aiheuttamia negatiivisia tunteita alkeiskurssilla:
"Liian helposti saa kiusaantunutta reaktiota osakseen, jos ei itsellä aina ja varsinkaan ensimmäisillä kerroilla onnistu."
Totta kai se harmittaa niitä, jotka ovat tulleet kehittymään, ja parinvaihdossa kohdalle osuu taantumisen kohtalo...
Yksi toinen hidas, "Reino" , kertoo asian näin:
"Minua häiritsee suunnattomasti, kun opettaja käskee tehdä yksinkertaista kuviota, ja joku konkari siihen vetelee tuplahärveleitä, kun on kyllästynyt jauhamaan samaa askelta."
Kyllästyminen ja jauhaminen. Onko se muka hauska harrastus ? Eli kyllä pallo on niillä hitaillakin, miksi taistella tuulimyllyjä vastaan ja viedä kehittymisen mahdollisuus muilta ?
Nimimerkki 4711 kyselee:
"Ovatko ainoat keinot: etsiä itselleen malliharjoittaja joko henkilökohtaiseen suhteeseen tai yksityisopettajaksi rahalla?"
Sanoisin että ovat. Miksi mennä pilaamaan osaavien harrastussuoritusta, jos yksityisopetusta on rahalla hankittavissa ?
Nimimerkki "Sattuma" on tehnyt juuri sen ainoan ja oikean ratkaisun:
"Minulle vaan kävi niin, etten enää löydä alempaa tasoryhmää tanssinopiskeluun, joten jätin kurssit kokonaan. Yksityistunneilla ei tarvitse pelätä parinvaihdosta, eikä miettiä syitä vastapuolen käyttäytymiseen."
Oletettavaa ja ehkä suotavaakin on, että kirjoittaja edelleen pysyy harrastuksessaan "yksityispuolella", sillä lavalla realisoituvat taitotasojen erot saattavat jälleen pilata kahden ihmisen tanssikokemuksen kahden kappaleen ajaksi.
Nimimerkki "Stefanus" toteaa, että kohta tarvitaan kurssiajokortti ennen kuin uskaltaa lavalle, vakuutellen samassa kirjoituksessaan, että kyllä silti kaikki sinne sopivat:
"Osaaminenhan on positiivinen asia. Samoin tanssiseurat, koulut ym tekevät loistavaa työtä. Mutta asialla on aina kaksi puolta. Koulutusta ymmärtämiseen ei taida olla. Eivät kaikki, läheskään halua kurssituskierteeseen. Ei siihen ole kaikilla edes mahdollisuuksiakaan monista syistä johtuen."
Mutta jos ei halua opiskella harrastusta kunnolla ja käyttää siihen resursseja riittävästi, miksi sitten tunkea väkisin lavalle niinden joukkoon, jotka ovat tosissaan ? Tämähän se dilemma onkin !
Nimimerkki "Humbuugie" kiteytti sivullisena saamani käsityksen ajan hengestä hyvin seuraavassa:
"On liikaa vaadittu tyytyä siihen, mitä on saatavilla. Halut, uteliaisuus, tavoitteiden asettaminen ja kilpailu kuuluvat elämään ja omalta osaltaan ylläpitävät elämänhalua. Mutta aina voimme valita, mitä tavoittelemme. Fiksummat valitsevat sellaisia asioita, joiden tavoittelu ja tavoitteiden saavuttaminen tuo mielihyvää itselle ja niille otuksille, joiden kanssa tämän maailmankaikkeuden kolkan haluaa jakaa. "
Eli ymmärrän tämän itse niin, että valitkaa ihmeessä jokin toinen, helpompi tai resurssivaatimuksiltaan sopivampi harrastus, jos ette halua tosissanne kilvoitella tanssiharrastuksessanne. Muuten olette ajanhukkaa sekä muille tanssijoille että itsellenne. Näin saadaan harrastuksen kehittävyys, laatu ja taso nousuun.
Kaikkea hyvää kaikille tanssiympyröissänne, toivottavasti jyvät erottuvat akanoista ja viihdytte harrastuksenne parissa edelleen. Me jatkamme toisaalla meidän omia juttuja (huom. suosittelija tarvitaan ;-) ).
Dr. Stihl
Kielteinen tai fatalistinen asenne on heikko lähtökohta mille tahansa oppimiselle. Motivaatio taas sitäkin tärkeämpi.
Otetaan esimerkiksi polkupyörällä ajaminen. Jokainen lapsi tietää, että ellei opi polkemaan fillaria, kuten isä ja äiti ja kaikki muut kaverit, niin ei välttämättä pysy pitkään kavereiden kyydissä.
Sama juttu tanssissa. Pitää olla motivoitunut oppiakseen tanssimaan. Tanssin ammattilaisilla asia on toisin, sillä näillä on alituinen tarve tanssia.
Sokrates oli muuten 70 vuoden ikäinen kun opetteli tanssimaan. Ikä ei siis ole este uusien asioiden opettelulle.
"Eli ymmärrän tämän itse niin, että valitkaa ihmeessä jokin toinen, helpompi tai resurssivaatimuksiltaan sopivampi harrastus..."
"Me jatkamme toisaalla meidän omia juttuja..."
Miten teidän peruspessimistien kerhoon pääsee jäseneksi? Onko nyt varmasti niin, että kerhossanne ei tarvitse nähdä lainkaan vaivaa omaksuakseen tuon superpessimistisen asenteen? Onnistuuhan tuon asenteen omaksuminen myös optimistilta ilman vaivaa?
Hirvittävää mongerrusta, mistä tuo kaikki katkeruus oikein kumpuaa? Jos suuntaisit tuon valtavan energian johonkin itseäsi kehittävään, pääsisit pitkälle!
...kysehän on siitä, että esimerkiksi kvanttimekaniikkakin on kivaa, sitäkään ei vaan kaikki opi, ja jos ei perusjaksosta pääse läpi, ei kannata enää jatkaakaan. Onhan fysiikassa helpompiakin asioita harrastettavaksi.
Sitä, että kaikki ei vaan opi tai ymmärrä, ei tässä fysiikanharrastuksessa pidetä fasistisena ja epädemokraattisena "harrastusrodunjalostuksena"
Arka asia tässä taitaakin olla alkeis-alkeis-ja alkeis-jatko- ja muiden tanssikurssien markkinointi ja liikevaihto, joka tällä alalla liikkuu. Määrittelemättä tarkemmin nimeltä, kurssikierteeseen vieviä uskonnollisluonteisia lahkojakin on, joihin saadaan koukkuun niitä, joilla on elämässä juuri kurssikierteen kokoinen aukko.
Mikä muu harrastus kuin tanssi nivoutuu niinkin kiinteästi ihmisen libidon, sosiaalisen seurankaipuun, hyväksytyksitulemisen, omanarvontunnon ja syvimpien tuntojen epätäydellisyyksien paikkaamiseen. Addiktiot ovat sitten erikseen.
Tanssihan ei paikkaa näistä ongelmista oikeasti yhtään, mutta sanaton viestintä jo koulusta asti ja julkinen markkinointi esittävät paritanssin juuri nyt niin nostalgisena, romanttisena, ja ihmistä kaunistavana eli parantavana, että tanssiin välinpitämättömästi suhtautuva ihminen joutuu luokitelluksi ihmispelkoiseksi, rumaksi ja epäsosiaaliseksi ilonpilaajaksi.
Miksi Ekaeinari on niin valtavan aggressiivinen mielestäni melko asiallisista kirjoituksista ? Tekeekö tanssiharrastus juuri tuollaiseksi herkkähipiäiseksi, vai onko se ongelma ollut jo ennestään ?
Jokaisella meillä on mittansa, pisimmälle päässeitä on hautausmaat täynnä.
Heitämpä taas oman osani keskusteluun. Eli nyt on tullu kahtena perjantaina käytyä tanssikurssilla ja kokemukset on ihan myönteisiä.
Alussa lähdettiin ihan pelkästä kävelystä liikkeelle ja sitten foxin perusaskelin eteenpäin. Välillä tuntu,ettei osaa mitään,mutta pian sitä jotain oppi ja huomasi että on sitä rytmitajuttomempiakin joukossa,mitä meikäläinen. Kokeneemmat meni omaa tahtiaan,mut mitäs niistä.
Hauskaa oli ja kun nyt on askeleet vähän hallussa,niin potkastaan emännän kanssa matot kasaan ja ruvetaan treenaamaan kotosalla lisää,eli se on saatu mitä lähettiin peruskurssilta hakemaankin. Kiitokset vielä kerran kaikille keskusteluun osallistuneille ja rohkeasti kaikki kiinnostuneet vaan mukaan alkeiskursseille,siitä se lähtee!!!
Onnittelut uuden HYVÄN harrastuksen aloittamisesta.