Palstoilla on tullut kovaa itsekritiikkiä vanhenemista kohtaan. Minä tuossa pähkäilin onko yhtäkään asiaa, jossa olisin parempi kuin ennen? Tämä on itsearviointia ilman todistajaa, mutta omia mielipiteitä peräänkin.
Olen sitkeästi pyrkinyt kehittämään itsehillintääni. Sehän tunnetusti usein vanhemmiten näkyvästi huononee. Saatoin aikaisemmin palstalla (toisella nikillä) tulistua jollekin sopimattomuuksiin asti.
Ainakin siinä asiassa olen mielestäni parantunut. Tosin BilManilla on osuutensa asiaan.
Olen sitkeästi pyrkinyt kehittämään itsehillintääni. Sehän tunnetusti usein vanhemmiten näkyvästi huononee. Saatoin aikaisemmin palstalla (toisella nikillä) tulistua jollekin sopimattomuuksiin asti.
Ainakin siinä asiassa olen mielestäni parantunut. Tosin BilManilla on osuutensa asiaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei, kuka uskaltaa sanoa HYVÄ MINÄ? Se on tärkeä sana ja tunnustus itselle. Kun suostuu hyväksymään itsensä, on helpompi nähdä hyviä asioita toisissakin.
Pasmat ovat järjenvastaisesti epäjärjestyksessä. Maalaismies, keskiyön kävijä, poikkesi tässä jo yli kuukausi sitten, Katso päivämäärää.
Keskiyön taikaa...
Hyvä ajatus kestää. Kirjoitin sen tosin tänä aamuna klo 6:n maissa.
Paremmin on,että nyt saan aikaa itselleni.Saan lukea aamun lehdet rauhassa,käydä tietokoneella ja lukea,niin myöhäiseen,kun jaksan.Saan välillä hoitaa lastenlapsiani.Saan heiltä rakkautta,joka on aitoa ja ehdotonta.Olen huomannut,että lapsen rakkautta ei osteta,vaan se ansaitaan.Toimintoni kaikki ovat hidastuneet,vaan onneksi ei ole enään kiirettä kannoillani,niinkuin aikoinaan oli.
Olen vuosien ja koettelemusten myötä seestynyt. Suvaitsevaisuus on lisääntynyt, olen oppinut ymmärtämään täysin vastaisia mielipiteitä ja asenteita aivan erilailla. Olen jopa huomannut, että tällä hetkellä on hyvää elää ja olla minä. Vaikka rikkauksia ei ole, tulen toimeen, terveyttä on vielä riittänyt, vapautta on mennä ja tulla, tehdä mitä huvittaa. Etelänmatkat ovat taakse jäänyttä elämää, mutta ilo on pienissä asioissa, lapsenlapsissa, harrastuksissa ja ystävissä.
Sitä kai tämä vanheneminen on. Toivottavasti tämä tilanne säilyy mahdollisimman pitkään. Tuttavapiirissäni on ikätovereita, joille on käynyt täsmälleen päinvastoin. Äitini mm alkoi vanhemmiten laukoa omia totuuksiaan sumeilematta kaikialla, hänellä oli siihen kuulemma oikeus. Arvatkaa oliko enää ketään ystävää jäljellä. Toivottavasti ei ole mitenkään periytyvä ominaisuus.
Vuosi vuodelta tasotutaan. Lie vanha totuus. Eipä viitsitä hurjistella.
Juu, että luonteen hillinnässä ollaan parempia. Hymykin herkemmässä.
Onkohan dementia iskenyt kun niin vähän enää suollan kiukkuisia sanojani.
Ainoita pahoja tekojani lienee enää omien viestien poisto. Jos rekisteröitynä kirjoittamiini viesteihin saan vain asiattomuuksia, "heitän" ne roskakoriin.
Kunhan opin vielä antamaan roskaviestien roikkua, mitään tekemättä, lienen paljonkin parempi.