Pähkinä kämmenellä,
katselen sitä tarkasti,
melkein hellyydellä
ja paikkaa sille mietin.
Sen lahjaks sain
kuin suuren aarteen,
yhden ainokaisen vain.
- Sitä en voi kiistää.
Se aarre onkin,
ihmettä se kantaa.
Elämän ihmettä,
jos syntyä sen antaa.
Se on kuin pieni lapsi,
syntymättä vielä,
valmiina silti joka hapsi,
väreineen kaikkineen.
Niin pähkinäni on jo puu,
kun sitä ajattelen eteenpäin.
Hedelmät korjaa joku muu,
vaan sekö olisikaan tärkeää.
Tärkeää on vain: siihen pantu
elämä nousee valoon, aurinkoon.
Sen alla kuollut, musta mantu
saa merkityksen suuremman.
katselen sitä tarkasti,
melkein hellyydellä
ja paikkaa sille mietin.
Sen lahjaks sain
kuin suuren aarteen,
yhden ainokaisen vain.
- Sitä en voi kiistää.
Se aarre onkin,
ihmettä se kantaa.
Elämän ihmettä,
jos syntyä sen antaa.
Se on kuin pieni lapsi,
syntymättä vielä,
valmiina silti joka hapsi,
väreineen kaikkineen.
Niin pähkinäni on jo puu,
kun sitä ajattelen eteenpäin.
Hedelmät korjaa joku muu,
vaan sekö olisikaan tärkeää.
Tärkeää on vain: siihen pantu
elämä nousee valoon, aurinkoon.
Sen alla kuollut, musta mantu
saa merkityksen suuremman.
Vastaukset 4
Vanhimmat
runoissasi ajatellaan syvällisesti, ja luonto
tavalla tai toisella niissä mukana.
Uskomatonta, että pähkinästä voi synnyttää
tällaisen runon, ja sitten vielä aliarvioit joka
käänteessä taitojasi !
Mutta sanoisin kyllä, että tuossa viimeisessä sä-
keessä on jälleen teen oma sisin, kerro jos olen
erehtynyt.
Toivon mitä lämpimämmin sitä merkitystä elämääsi,
ihmistä joka rakkauden Sinulle ojentaisi.
Lämmöllä
linda
Kiitos kauniista sanoistasi, vaikka punastuttaa kyllä lukea sellaisia kiitoksia. Otan ne vastaan ja yritän ansaita jotenkin. Kaunista syksyä sinullekin!
Hieno runo, tee. Tiedät, että pidän runoistasi, mutta tästä pidin aivan erikoisesti. Luin useaan kertaan "maistellen" sen ajatuksia ja sanoja.
Muistin kotipihani omenapuun, jonka nimi oli "Maijan puu". Nimi johttui siitä, että sisareni Maija oli pienestä omenan siemenestä laittanut sen alkuun.Puusta kasvoi iso. Se kukki keväällä runsaammin kuin muut, mutta hedelmät jäivät pieniksi. Ne saivatkin jäädä puuhun lintujen ravinnoksi ja myöhäiseen talveen siinä oli punakeltaisten hedelmien väri-iloa.
Nyt puu on ränsistynyt vuosien ja tuulien saatossa. Kenties joskus, kun myrsky taittaa sen kokonaan, versoaa kannosta uusi puu, uusi "Maijan puu".
Elämä on vahvaa.
Näin runosi sai minut muistelemaan.
Kiitokseni Sinulle.
Niin totta muistelmasi omenapuusta. Itse en ole ennen kylvänyt yhtään puuta siemenestä, yrittänyt kerran kyllä. Näin tuntemattomassa pihassa mahtavan omenapuun, 6 - 7 m. korkean ja leveän kuin tammi, melkein. Halusin sellaisen maatiaslajin jatkuvan ja kylvin sen siemeniä, mutta ehkeivät olleet vielä täysin kypsiä, kun eivät itäneet.
Mutta kylvämällä, istuttamalla puun voi vaikuttaa paljon, maisemaan, sen näkevien ihmisten mielialaan pitkälle tulevaisuuteen. Parhaimmillaan puu elää, vaikka talo jää tyhjäksi.