Sairastan sle-tautia, joka nyt aktivoitunut. Sain lääkityksen Oksiklorin, Prednisolon 20mg ja Burana. Näillä lääkkeillä kahdessa viikossa elämä on täysin muuttunut ja olen lähes oireeton. Näin hyvin en ole voinut vuosiin ja aivan eufoorisessa tilassa. Jaksan mitä vaan, mut ei väsytä ollenkaan. Öisin ei saa unta ja kun saa, niin herää herkästi muutaman tunnin jälkeen. Onkohan tämä kortisonin ansiota vai vaan liikaa tyroksiinia. Sitäkin käytän mutta kovin vähän ja taidan sekin vähitellen yrittää jättää pois. Annos enää 1/2 tbl x 25 mikrogr. Noin pienellä annoksella ei luulisi olevan enää merkitystä.
ylipirteä
siiri6
41032
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luulisin, että kortisoni aiheuttaa yliaktiivisuutta. Ainakin itselleni kävi niin, tosin sain välillä jopa 50mg pvässä. Kävin ihan ylikierroksilla, jopa jalat vipattivat nukkumaan mennessä. Oli pakko nousta ylös ja yrittää rauhoittua. Heräsin 5 aikoihin aamulla ja aloin suunnittelemaan mitä tekisin sinä päivänä. Myös minulla on sle, joka iski munuaisiin ja lääkitys oli todella kova.
kuinka kauan sinulla on ollut sle ja mitä oireita siitä sinulla on. Kiva kun vastasit, ihan samaa rataa menee mun ajatukset yöllä. Suunnitelmat päivää varten ja pakko koko ajan "juosta" lujaa joka paikkaan. Toisaalta mieli on hyvä kun ei ole aikoihin ollut näin kivuton ja aikaansaa päivän aikana enemmän kuin kuukausiin.
Minulla alkoi tauti ihan yllättäen. Alussa oli lihaskipuja, hiusten lähtöä, ihottumaa. Lääkitys auttoi hyvin, ja pitkään meni lievillä oireilla. Sitten halusin lapsen ja raskaus laukaisi munuaistulehduksen, jota hoidettiin korkealla kortisoniannoksella sekä solumyrkyllä. Tämä auttoi tosi hyvin myös sle oireisiin. Nyt ei ole enää mitään vaivoja ja vasta-aineetkin kadonneet verestä. Joten oikein hyvä vaihe menossa ja toista vuotta. Olen sairastanut vuodesta 2002 alkaen.
Lisää kohtalotovereita (jos et jo tiennyt):
http://www.sle-yhdistys.com/forum/index.php
Sle on niin ihmeellinen tauti, ettei oikein voi vertailla toisten oireita omiin tai ennustaa, että mitä itselle voi tulla. Mutta onneksi on hyviä lääkkeitä ja useimmiten oireet saadaan kuriin :)
Melko harvinainen tauti tosiaan. Minulla sle todettu 20v. sitten. Niveltulehduksia ja ihottumaa. Raskauksien aikana aktivoitunut, mutta ei vakavia komplikaatioita itsellä. 10v meni hyvin lievillä oireilla. Nyt selvästi pahenemisvaihe, ensimmäisen kerran ilman raskautta. Ehkä pitkällisestä kovasta stressistä tai lie mistä syystä. Tähän asti olen ilmeisesti alitajuisesti kieltänyt koko asian olemassaolon ja aktiivisesti unohtanut. Eihän nuori ihminen voi olla sairas. Tämmösen ajatuksen tk lääkäri sai laitettua mun päähän parikymppisenä. Kun ei löytyny nivelreumaa niin varmaan luulotauti.
Sle-foorumissa käynyt, mutta vähänlaisesti kävijöitä. Lääketiede on onneksi kehittynyt.